Kannessa: Haamut

Kannessa – 2/2022

Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta.

Hyppäsin onnikkasta numero 18 Toppilan Satamatien pysäkillä kylmänviimaisena maaliskuun lopun tiistaina. Kävelin viimeiset sadat metrit vielä uudenvalkealle kerrostaloalueelle, mihin Anssi Hanhela on muuttanut Tuirasta muutama vuosi sitten Mosse-kissansa kanssa.

Oulussa kasvanut, Kankaanpään taidekoulussa, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa sekä Lapin ja Uumajan yliopistoissa opiskellut ja Kemissäkin useita vuosia asunut taiteilija tuntuu kotiutuneen seitsemännen kerroksen asuntoonsa. Parvekkeelta on näköala niin merelle kuin Stora Enson kartonkitehtaalle, ja länsinurkalta kurottaessa kulman takaa paljastuu naapurustoa hallitseva lämpövoimalan savupiippu.

”Työhuonetta oon yrittäny löytää lähempää, ku Hiukkavaaraan on vähän hankala päästä.” Hanhela onkin tarttunut öljymaalien sijaan öljypastelliväreihin, joilla taidetta syntyy ahkerasti olohuoneessakin. Teokset ovat ehkä pienempiä kuin työhuoneella kehkeytyvät taulut, mutta tyyli ja aihemaailma ovat pysyneet samankaltaisina. Ronskit, välillä groteskitkin hahmot – joissa usein voi halutessaan nähdä taiteilijan itsensä – elävät lihallista, epävarmaa elämäänsä.

Hanhelalle elämän epävarmuus tuli erittäin todeksi syksyllä 2012, jolloin häkämyrkytys vaivutti hänet koomaan kolmeksi kuukaudeksi. Taiteilija heräsi jopa yllättäen tammikuussa 2013, mutta pitkä tajuttomuus jätti jälkeensä pysyvän aivovamman. Sen takia Hanhela ei enää saata pyöräillä pitkiä matkoja, ja linja-autonkin käyttö on ongelmallista

Liikkuminen, puhe ja kirjoittaminen piti opetella kooman jälkeen alusta uudelleen. Hanhela kiittää toipumisestaan sitä, että on aina ollut innokas lukemaan. Ja liike on yhä tärkeää; vierailuni jälkeen hän on lähdössä vesijumppaan, ”jota ennen sukellan 25 metriä ja uin kilometrin verran”.

Maalaamiseenkin häkämyrkytys jätti vain reilun parin vuoden katkoksen, kun lievästi halvaantuneet vasen käsi ja jalka vähitellen vetreytyivät. Kuntoutumisajalle sattui myös lievä kohu, kun Rovaniemen Korundin kahvila poisti sinne Lapin taiteilijaseuran Hanhelan vanhemmista töistä ripustaman näyttelyn: joidenkin asiakkaiden sanottiin valittaneen teosten ”rohkeutta” ja ”rivoutta”.

Näyttelyitä on tuonkin jälkeen kertynyt, mutta kuusikymppisten yhteyteen ei harmillisesti galleriatilaa löytynyt. Keväällä Hanhelan teoksia oli mukana Lapin taiteilijaseuran Ars Natae -ryhmänäyttelyssä Äkäslompolossa.

Hanhela kertoo, että uusi työhuone olisi tarjolla kävelymatkan päästä. ”80 neliötä, mutta siinä olis vuokra 700 euroa, pitäis löytää yks tai kaks muuta mukaan. Mutta ylihuomenna pitäis ottaa, ei taida nyt tulla mitään.” Yhdyn toiveeseen, että Oulussa olisi enemmän kohtuuhintaisia ateljeetiloja muuallakin kuin Hiukkavaarassa, eikä jokaista tyhjilleen jäävää teollisuus- ja liiketilaa kehitettäisi kalliiksi asunnoiksi.

Kaltio onnittelee kuusikymmenvuotiasta!