Jaanus Samma ( s. 1982) on virolaisen nykytaiteen nuori tähti, maataan Venetsian biennaalissakin vuonna 2015 edustanut taiteilija. Venetsiassa tuolloin nähty teos NSFW (”Not Suitable For Work”) oli Samman arkistotutkimuksiin perustunut fiktiivinen tragedia homoseksuaalista kolhoosinjohtajasta, ja se kuuluu nykyään Kiasman kokoelmiin. Suomessa Samman teoksia on nähty näyttelyissä aiemmin Mäntän kuvataideviikoilla (2015), Suomenlinnassa (2013) ja Biennale Balticumissa Raumalla (2010). Nyt Aineella Torniossa on esillä hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Suomessa.

Näyttely rakentuu kahdesta teoksesta: Villapaidat ja Kodaveren ulkohuussi. Niitä täydentävät museon WC-tiloihin sijoitetut Vessajulisteet ja neuleiden popup-myymälä.

Kodaveren huussi on alunperin sijainnut Pyhän Mikaelin kirkon pihalla Kodaveren kylässä Itä-Virossa. Se ei oikeastaan ole rakennus vaan kolmen seinän muodostama suojainen nurkkaus, joka nyt siis on pystytettynä museosaliin. Harmaantuneissa ja lähes vuosisataisessa käytössä jo osin hapertuneissa laudoissa huomiota kiinnittää kaiverrettu ristikuvio. Se lienee seinien merkeistä vanhin – siunaus tai ensimmäinen graffiti. Muiden seinäkirjoitusten lukeminen vaatii tarkkaa katsetta, sillä pääosin lyijy- ja kuulakärkikynällä tehtyinä ne näkyvät vain himmeästi. Kyläläisten nimikirjaimia, juoruja ja hygienianeuvontaakin on laudoista löydettävissä.

Villapaidat-teoksen kuva-aiheet Samma on poiminut graffiteista eri puolilta Eurooppaa; kaksi on tätä näyttelyä varten napattu rautatiesillasta Tornion ja Haaparannan väliltä. Aiheet edustavat kansainvälistä kuvakieltä – pelkistettyjä sukuelinsymboleja ja aktikuvauksia – ja muutamiin sanoihin tiivistyviä seksuaalisia julistuksia. Taitavien neulojien toteuttamina ne nähdään nyt ylellisen pehmeinä villapaidoissa.

Kummankin teoksen lähtökohtana ovat yksittäisten ihmisten julkiseen tilaan tekemät (luvattomat) merkit ja ihmisten välinen kommunikaatio näiden merkkien välityksellä. Teoksista kumpikin liittyy väkevästi myös ruumiillisuuteen, huussin historiassa on ollut välittömästi ruumiintoimintoihin liittyvää, villapaitoihin valikoituneissa merkeissä taas enemmän ideatasolla ja provokaatiotakin. Teokset toimivat hyvin vuorovaikutuksessa keskenään, kun toisaalta yksityisyyttä luova intiimi tila on asetettu julkiseen tarkasteluun ja toisaalta anonyymina salaa tehdyt graffitit näyttäytyvätkin yksilöllisesti päällepuettavina.

Näyttelyn avajaisiltana keskustelu teosten äärellä kävi vilkkaana. Samman teokset houkuttavat esiin monenlaisia näkökulmia ja pohdintoja. Kriittisestikin saattoi miettiä vaikka sitä, kuinka ilmiöt nykytaiteen esitystapoihin tyylipuhtaasti asettuessaan usein kesyyntyvät ja muuttuvat korostetun esteettisiksi.

Myöhemmin olen ajatuksissani palannut näyttelyyn ja päätynyt siihen, että juuri tämä keskusteltavuus ja monien erilaisten näkemysten herättäminen ovat osa Samman teosten vahvuutta. Teokset ovat tarpeeksi avoimia, mutta samalla käsitteellisesti ja rakenteeltaan niin perusteltuja, että ne kestävät hyvin erilaisia lähestymistapoja.