”Ja siinä se ilives kahteli keskellä pihhoo ku isäntä konsanaan!”
Ostomies Karin tarina saavuttaa huippunsa. Olemme kierroksella koivikossa.
Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ”puita pittää metässä olla”. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään. Pihassa keinuttelen painoa varpailta kantapäille ja takaisin. Katselemme. Niin kuuluu tällaisissa tilanteissa tehdä.
Tuvan pöydän äärellä käymme käsiksi asiaan. Minun tehtäväni on selvittää, miten pitkiksi kone katkoo puut, jotta niistä voidaan tehdä uusi lattia. ”No tekeekö höylä päätypontattua vai ei, siitähän se riippuu”, mies selvittää.
Soitan sahurille, joka ehdottaa, että laani tehtäisiin hänen pihalleen. ”Täällä on tasainen paikka. Laitan nupin hakemaan puut”, hän sanoo. Ja rotupuut, vain niitä koneen on otettava. Tietääkö kone, millainen on rotupuu? Samalla korjuukuluja kirjataan sopimukseen. Äiti käski neuvotella pihan aurauksen firman piikkiin.
Neuvottelen pihan aurauksen firman piikkiin.
Preparointi kiihtyy. Mietin, missä vaiheessa lattia voidaan avata, ehtivätkö laudat (taas) kuivua, millainen kevät on tulossa (jos talvi on ollut hyvin huono) ja miten tavara saadaan höylälle ja sieltä takaisin, ja missä ihmeessä se höylä edes on.
Mies ilmoittaa, että höylälle on löytynyt nimi ja numero. Hän menee toiseen huoneeseen soittamaan.
Mies: ”Ei tee päätypontattua. Pitää mitata tarkemmin.”
Minä: ”Pitäiskö soittaa Arskalle?”
Mies: ”Soitan Arskalle.”
Arska: ”Se on tehtävä, missä niskat.”
Mies: ”Pitääkö olla katon suuntaisesti?”
Minä: ”Minultako kysyt?”
Mies: ”Niin.”
Minä: ”No olisko se kivempi niin?”
Arska: ”Se on tehtävä, missä niskat.”
Mies: ”Se on tehtävä, missä niskat.”
Minä: ”Ja niitä niskojahan ei näe ennen kuin lattian avaa?”
Mies: ”Niin.”
Niskoja ei näe ennen kuin lattian avaa.
Sovimme etumaksusta. Pyörittelen alv- ja veroprosentteja, kuka maksaa mitä ja missä vaiheessa, tänä vai ensi vuonna. Soitan metsätalousneuvojalle, joka kysyy kaupan suuruutta ja sitä, onko tulossa kuluja. On juu, ainahan niitä on, kuluja. Pitäiskö se traktori nyt sitten?
Yritän lukea sopimusta niin tarkkaan kuin pystyn. Siinä on paljon sellaisia sanoja, joita en tunne, kuten runkohinnoittelu, katkonta, tukkipuutavaralaji ja hylkyleikko.
Upeita, runollisia, vahvoja sanoja. Ja niitä on lisää.
Hakkuutapa: Harvennushakkuu
Korjuukelpoisuus: Talvi
Kuljetuskelpoisuus: Talvi
PEFC-sertifointi: Sertifioitu
FSC-sertifioitu: Kontrolloitu puu
”Myyjä luovuttaa ostajalle oikeuden hakkauttaa omistamaltaan allamainitulta hakkuualueelta puut tämän sopimuksen mukaan.”
Paikka ja päiväys
Myyjä, nimenselvennyksineen