Herätkää! Pauliina Feodoroff on tuonut pääkaupungin nykyteatteriyleisölle ajateltavaa nyt oikein kunnolla. Ensimmäiset kansat on esityskokonaisuus, joka toteutettiin osana Baltic Circle -nykyteatterifestivaalia Helsingissä 14.–19.11.2017 Esityskokonaisuus onkin oikea sana; Feodoroff on tuonut yhteen dokumenttiteatteria, kuvataidenäyttelyn sekä kyläkokouksen.

Keho kohtaa toisen

Kolttasaamelainen teatteriohjaaja ja aktivisti Pauliina Feodoroff on taiteellisella työllään kertonut jo pitkään nimenomaan saamelaisten asemasta ja kulttuurista. Nyt puhutaan edelleen saamelaisista, mutta myös muusta. Dokumenttiteatterin keinoin matkustetaan Saamenmaalta aina Somaliaan.

Yhdessä S. Nousiaisen ja Maryan Abdulkarimin kanssa toteutettu Autonomian aika Autonomiija áiggis käsittelee globaalisti keskusteltuja teemoja kuten alkuperäiskansojen maankäyttöoikeutta. Autonomian aika tarkastelee aihetta dokumenttiteatterin traditiolle tyypillisin keinoin: referoiden suoraan asiakirjoja ja dokumentteja, käyttäen liikkuvaa kuvaa, videoyhteyksiä ja tallenteita. Teos on toteutettu yhteistyössä Outi Pieskin, Esete Sutisen, Birit ja Katja Haarlan, Binyam Schellingin ja David Muozin kanssa.

Feodoroff tuo teoksessa yleisön nähtäville sanojen ja liikkeen materiaa. Tanssijoiden Birit ja Katja Haarlan liikkeet ovat keveät tiukan asiatekstin keskellä; yleisö ohjataan lämpimään ja tiiviiseen piiriin kuuntelemaan tarinoita, jotka eivät ole tarinoita vaan totta. Feodoroffin mukaan saamelaisuus ei ole niinkään hänen taiteensa aihe vaan enemmänkin elinolosuhde, joka ei ole muuttunut ja josta täytyy sen vuoksi edelleen puhua. Esitystaiteessa toiseuden teemojen käsitteleminen tuntuu erityisen ajankohtaiselta tällä hetkellä, ajoittain jopa omalta trendiltään.

Toisaalta kyseessä ei ole varsinaisesti mikään nykyajan ilmiö, toiseuden ja erilaisten rajojen teemoja on teatterissa sivuttu jo kauan. Autonomian aika kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että kehollisuus on erityisen voimakas instrumentti kertomaan vaikeistakin asioista: Moniaistinen keino, joka tuo ihmisen päättäväisesti toisen luo. Tätä voi kutsua kohtaamiseksi.

MAADTOE ja kyläkokous

Ensimmäiset kansat -kokonaisuuteen kuuluva näyttely käsittelee Ruotsin hallituksen harjoittamaa saamelaispolitiikkaa. Saamelaisen kuvataiteilija Anders Sunnan ja ruotsalais-hollantilaisen valokuvaaja Michiel Brouwerin MAADTOE (suom. alkuperä, synnyinmaiden perimä) on dokumentaarista valokuvaa ja maalausta yhdistävä kokonaisuus.

Sunnan ja Brouwerin esittämä maisema on lohduton, kuvastossa risteilevät teemat kaivosalueiden karuista näkymistä Lars Levi Laestadiusta muistuttavaan ihmiskyborgiin. Näyttelyn ympärille kokoontui myös kaksipäiväinen kolttasaamelaista kyläkokousjärjestelmää myötäilevä Sijdsååbbar-keskustelutilaisuus, jonka puheenjohtajana Feodoroff toimi. Kyläkokouksen asialistalle oli merkitty keskustelunaiheiksi ”alkuperäiskansaoikeudet ja joet, kansainvälisesti ja Suomessa” sekä ”dekolonisaatio nykytaiteessa”. Suoralla videoyhteydellä Tenolle, Ellos Deatnu! -aktivistiryhmän moratorioon, yleisöä kuin muistutettiin, että keskustelua käydään preesensissä, tässä ja nyt, Helsingissä ja Tenojoella.

Että oppisimme, että kuuntelisimme

Dokumentti tarkoittaa vahvistamista, todistamista tai tallentamista. Dokumenttien käyttöön liittyy jonkinlainen todistaminen tai vahvistaminen: tätä tapahtuu todella nyt. Näin on myös Feodoroffin töissä. Edellisessä teoksessaan CO2lonialNATION Feodoroff hyödynsi Saamenmaalla tehtyjä haastatteluja, ja teos esitettiin nimenomaan saamelaisilta saamelaisille. Ensimmäiset kansat -esityskokonaisuudella tuodaan kertaheitolla Saamenmaan asiat pääkaupungin vilskeeseen.

Valveutunutkin teatterinkatsoja saattaa jäädä odottamaan esitykseltä jonkinlaisia vastauksia. Niiden sijasta vyörytetään kuitenkin kysymyksiä kysymyksien perään. Pahimmassa tapauksessa alkuperäiskansojen oikeudet saattavat tuntua helsinkiläiselle yhtä kaukaiselta kuin suora videoyhteys lumiselle Tenolle Ellos Deatnu! -aktivistiryhmän moratorioon.

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna tuli kuluneeksi sata vuotta myös Norjan Trondheimin ensimmäisestä saamelaiskokouksesta, jossa pohjoismaiden saamelaiset aloittivat valtionrajat ylittävän keskinäisen yhteistyön, jonka pyrkimys oli ensisijaisesti säilyttää mahdollisuus saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin. Sata vuotta on melko lyhyt aika yhden kansakunnan historian kannalta, saamelaisten historiassa se on kuitenkin vielä lyhyempi ajanjakso.

Ensimmäiset kansat -esityskokonaisuus huutaa ja potkii, mutta osaa myös kuunnella. Ennen kaikkea sen soisi opettavan meitä näkemään tutut konventiot toisin. Kuka oli ensimmäinen, mikä on kansa?