Hardcorepunkkari, konemusiikkivelho ja undergroundsarjakuvien tekijä, mutta myös postin kolmivuorotyöläinen, vuosisadan lappilainen, lumileikeissä täysillä touhuava isä ja suuri kissojen ystävä. Tätä kaikkea on tai on jossakin elämän vaiheessa ollut Läjä Äijälä, ainakin jos on uskominen Katariina Vuoren kirjoittamaa elämäkertateosta.

Parhaiten tänä vuonna kuusikymppisiään juhliva, torniolaissyntyinen Veli-Matti Äijälä tunnetaan vuonna 1979 perustetusta Terveet Kädet -bändistä. Hardcorepunkia soittanut, maailmallakin kulttisuosiota nauttiva yhtye on esikuvana innostanut esimerkiksi sellaisia bändejä kuin CMX ja Apulanta. Suomen ulkopuolella pohjoista marginaalimusiikkia ovat fanittaneet muun muassa brasilialaisen Sepulturan jäsenet.

Äijälä on toteuttanut musiikillisia ideoitaan myös useammassa muussa yhtyeessä. The Leo Bugariloves, The Sultans, Sakset sekä Lapin Helvetti lienevät ainakin niminä tuttuja niille, jotka seuraavat musiikkia päivän poppia laveammalla skaalalla. Tukevasti marginaalissa toki pysytään, vaikka tyylit vaihtelevat The Sultansin minimalistisesta autotallibluesista Lapin helvetin metalliseen punkiin.

Vuorisen elämäkertateoksessa Äijälän nelikymmenvuotista taiteilijauraa seurataan monipuolisesti. Musiikin lisäksi esitellään miehen tekemisiä kuvataiteen puolella, lähinnä sarjakuvien piirtäjänä. Tämä puoli Äijälän tuotannosta on monille vieraampaa, mutta väkivaltakuvastoa pursuilevia sanoituksia kuunnelleille ja rujoja levynkansia katselleille sarjakuvien fetissimaailmat tuskin tulevat suurena yllätyksenä.

Kronologisesti juoksevan tekstin pääpaino on Äijälän taiteilijuudessa ja urassa, mutta jonkin verran sivutaan myös perhekuvioita ja muun yksityiselämän vaiheita. Ääneen pääsevät Äijälän itsensä lisäksi lukuisat bändikaverit ja tietysti puoliso Sanna.

Nimien ja anekdoottien tulva uhkaa ajoittain peittää alleen analyyttisemmän sanottavan, ja välillä mukaan lipsahtaa myös turhaa puhetta. Ei ehkä ole tarpeen liki jokaisen haastatellun kohdalla mainita sitä, ettei henkilö muista, milloin on tavannut Äijälän ensimmäisen kerran.

Erillisissä jaksoissa Äijälän kanssa tehtyä yhteistyötä, kohtaamisia ja fanitusta muistelevat muun muassa toimittaja Arto Nyberg, joogaopettaja Petri Räisänen sekä Apulannan rumpali Sipe Santapukki. Muistelot tuovat kaivattua vaihtelua välillä hiukan luetteloivaksi luiskahtavaan tekstiin.

Mielenkiintoisimmasta päästä kirjassa ovat kuvaukset keikkaelämästä. Varsinkin Terveiden Käsien keikoilla Äijälä on saavuttanut outoja, ekstaattisia tuntemuksia. Tiloihin pääsemiseksi ei yllättäen tarvita alkoholia tai muita päihteitä, vaan pientä nälkää, huutoa ja kovat volyymit. Ei ehkä aina aivan muuntuneisiin tajunnan tiloihin saakka, mutta ainakin hetkeksi arjestaan eroon pääsee varmasti myös Äijälän taiteen yleisö.