Brittiläisen Paula Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa on tiheätunnelmainen psykologinen trilleri. Esikoiseksi harvinainen, että se kipusi heti ilmestyttyään niin Britanniassa kuin Amerikassa myyntilistojen kärkeen ja teoksen oikeudet on myyty 34 maahan. Lisäksi siitä on tulossa myös elokuva. Huikeita suorituksia ensikertalaiselle kirjoittajana. Kokemusta kirjoittamisesta Hawkinsilla toki on, sillä hän on työskennellyt toimittajana 15 vuotta.

Tarina on kutkuttava. Päähenkilö Rachel matkustaa arkisin samalla paikallisjunalla tarkkaillen koko ajan radanvarren elämää. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu taloon, jossa asuu pariskunta. Heille Rachel luo kuvitteellisen elämän, onnellisen elämän. Hän antaa heille nimeksi Jess ja Jason. Rachel on kokenut avioeron ja elämä on muutenkin sekaisin.

Päivä päivältä Rachel seuraa pariskunnan elämää junan ikkunasta. Jess ja Jason kuuluvat yhteen. Rachelin mielessä he ovat juuri sellaisia kuin hän ja entinen aviomiehensä Tom onnellisimmillaan viisi vuotta sitten olivat.

Avioero oli Rachelille yhdellä tavalla elämän loppu. Hän kaipaa Tomia, soittelee hänelle ja lähettää tekstiviestejä, vaikka Tom kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Tom on toisaalla onnellisesti yhdessä Annan kanssa. Heillä on myös pieni tytär Evie, heidän päivänpaisteensa ja silmäteränsä.

Hawkins kutoo elämänmerkityksen, onnellisuuden sekä sattumien tiheän verkon. Eräänä päivänä Rachel näkee jotain odottamatonta pariskunnan talolla ja mielikuvitus muuttaa paratiisin olomuodon aivan toiseksi. Käärme on luikerrellut viattomuuden pesään. Tapahtumat jatkuvat uusilla käänteillä, kun Jess katoaakin talosta. Rachel ei tavoita häntä enää junan ikkunasta.

Rachel päättää selvittää asioiden tilan arvaamatta, mihin hän itse tulee joutumaan. Hän ei aavista, kuinka hänen elämänsä on sidottu kaikkeen siihen, mitä hän on nähnyt. Vieraista ihmisistä tulee yllättävien käänteiden jälkeen arvaamattomia tuttuja. Entisen aviomiehen Tomin elämä alkaa purkautua vastustamattomalla tavalla Rachelin syliin.

Hawkins rakentaa dekkarinsa ihmisen mielen, toden ja fantasian ympärille. Hän näyttää ihmisen vahvuuden haavoittuvuuden ja valheen kautta. Valhe pukeutuu usein viattomuuteen ja kaksoiselämään. Roolit peilaavat ihmisen raadollisuutta ja itsekkyyttä unohtaen samalla toisen ihmisen. Tunnemaailma on Hawkinsin tekstissä kipeällä tavalla läsnä. Oikeastaan Nainen junassa-trilleriä voi lukea monimuotoisena tutkielmana ihmisen vallankäytön rajoista. Teos on yhtä aikaa niin hyvä lukuromaani kuin dekkari, se pitää otteessaan. Toisaalta loppuratkaisu ei ole enää yllättävä, vaikka salaisuus säilyykin aivan loppuun saakka.