TariNoita on näyttelijä Annina Rokan vuonna 2013 aloittama projekti, jossa Rokka kerää ja muokkaa lasten ja ikäihmisten omia tarinoita ja ideoita esityksiksi. Yksittäisiä, improvisaationkaltaisia tarinallistamisia ja laajempia, ohjattuja kokonaisuuksia yhdistää sadutusmenetelmä.

Suomessa kehitetyssä sadutuksessa sadutettavaa henkilöä pyydetään kertomaan tarina, joka kirjataan ylös sana sanalta. Jos kyseessä on esimerkiksi hoitokodissa pidettävä Rokan Tarinakupla-työpaja, tarinat näytellään yhdessä kertojien kanssa saman tien, ja työpajan lopuksi esitetään yhteinen kooste. Suurempia teoksia kuten Miriamia valmistellessaan Rokka kertoo äänittävänsä kohtaamiensa ihmisten tarinat, ja lopullisen esityksen lähtökohtana on sellaisenaan litteroidut kokemukset.

Annina Rokka kertoo tavanneensa Miida Sammalen joitakin vuosia sitten molempien vetäessä erilaisia työpajoja. Sammale sattui asumaan lähellä Rokkaa, ja heistä tuli ”aikuisiän lenkkikavereita”. Jollakin lenkillä Sammale oli kirjoittamastaan novellistakin maininnut, ja ajatus uudesta ”isomman volyymin” TariNoita-esityksestä alkoi kehkeytyä.

Kotoa lähtemistä käsiteltiin jo vuoden 2015 TariNoita-näytelmässä Sotalapsi, joka voitti vuonna 2018 valtakunnallisen monologikilpailun. Miriamissa, jonka ohjaa Sotalapsen tavoin Mikko Korsulainen, käsitellään niin Suomesta lähteneiden kuin tänne saapuneiden pakolaisuutta: fragmentit Sammalen novellista toimivat kehikkona, jonka väleihin on kerätty tarinoita kolmelta Suomessa kiintiöpakolaisena oleskelevalta, kahdelta Floridan Finnish Villagessa asuvalta suomalaisemigrantilta sekä yhdestä talvisodan aikaisesta, Viipurista löytyneestä ruutuvihkosta. Vihkoa on kirjoittanut melkeinpä suoraan synnytyssairaalasta evakkoon lähtenyt nainen.

”Esityksellä luomme ymmärrystä ja siltaa eri ikäisten ja eri kulttuuritaustasta tulevien ihmisten välille”, Rokka kertoo. Samalla pyritään saamaan esiin maahanmuuton todellisia syitä sekä arjen tilanteiden toimintatapoja, jotka mahdollistavat sopeutumisen uuteen paikkaan. Teatterin keinoin kurotellaan ”yli sukupolvien, kansallisuuksien ja maantieteellisten rajojen”.

Osa Miriamin tarinoista on kerätty jo ennen koronapandemiaa, paljon ennen kokonaisuuden hahmottumista. Annina Rokka sadutti Elsien ja Siirin Amerikan-matkallaan, ja molempien naisten kuvat ovat mukana myös esityksessä, kuten TariNoita-näytelmissä useimmiten. ”Miriam on siinä mielessä erilainen, että useat maahanmuuttajista eivät halua nimeään ja kuvaansa esille”, Rokka toteaa. Hän on ehtinyt tänä keväänä haastatella myös Ukrainasta lastensa kanssa saapunutta naista, joka työskentelee täällä Help Centerissä vapaaehtoisena muita sotaa paenneita auttaen.

Rokka ei siis ole TariNoita-esityksissä lavalla yksin, vaikka ne monologeja olisivatkin. Sadutettujen kertojien kuvien lisäksi mukana on musiikkia ja välillä tanssiakin. Projektin alkuvaiheessa ja myös Sotalapsessa Rokan muusikkokumppanina hoitokotien työpajoissa oli Quo Vadis -teatterissa 1990-luvun alusta mukana ollut Erkki Lampén – TariNoita toimiikin itsenäisenä projektina teatteri Quo Vadisin sateenvarjon alla. Viime vuosina mukana on ollut Rommakko-yhtyeestä tuttu oululainen Mika Kolehmainen, joka toteuttaa myös Miriamin musiikin. Vuonna 2019 valmistuneen Kaksin käsin -esityksen tavoin Miriamissa lavalla nähdään tanssija Mia Lappalainen.

Oulun Hiukkavaaran vanhan kasarmialueen uudessa esitystilassa, jonka nimeksi on annettu ytimekkäästi ”Black Box”, erilaisten yksilöiden tarinat pääsevät kohtaamaan jonkinlaisessa harmoniassa. Miriamin lavastuksesta ja graafisesta suunnittelusta vastaa kuvataiteilija Hanna Holopainen, puvuista tämän ja työryhmän kanssa vaatturi Olli Niemi ja valoista Otto Joki. Oulun juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluvaa näytelmää esitetään lauantaisin ja sunnuntaisin 13.–21.8.