Kemiläislähtöinen, sittemmin oululaistunut sarjakuvataiteilija Aapo Kukko (s. 1991) on Kaltion lukijoille tuttu lehden avustajana, aiempana kuvittajana ja etukannen Hibbo-sarjakuvien laatijana. Kukko on tuotteliaasti käsikirjoittanut ja kuvittanut omia sarjakuva-albumeitaan vaikkapa historiallisista karmeuksista Belgian Kongossa (Karmea Tarina: Kertomus Kongosta, 2019) tai kotimaisella sotatantereella (Riekaleita, 2015).

Tuotannossaan Kukko ammentaa nykyään elämäkerta-aineksia taiteilijoista. Sarjakuva-Finlandiaehdokkaana hän oli teoksellaan Sosialisti ja nihilisti (2019). Teoksessa hän läpiluotaa Henrik Tikkasen ja Arvo Turtiaisen poleemista suhdetta. Valtakunnallista huomiota Kukko sai myös teoksellaan Puhumalla paras (2023), joka käsittelee episodimaisesti Yrjö Kallisen elämää.

Kukko on sivumäärältään runsaiden teostensa ääreltä irtaantunut myös kuvittamaan muiden sarjakuvataiteilijoiden yhteistöitä. Näistä huomionarvoisia ovat muun muassa Tessa Astren ja Niko-Petteri Nivan kanssa tehdyt työt Huojuva torni ja Uhma on Jumalasta (ks. Kaltiot 4/2021, 5/2023). Huojuva torni perustuu Oulun ylioppilasteatterin teatterinäytelmän kuvitukseen, Uhma on Jumalasta on harsoisen kaunis teos Vilho Lammen elämästä. Tessa Astren käsikirjoittama taiteilijakuva pohjautuu Paavo Rintalan teokseen Jumala on kauneus.

Nykyään Kukko on vaimonsa, kuvataiteilija Hanna Kukon kanssa tehnyt yhteisnäyttelyitä. Heidän yhteiselämästään on suunnitteilla yhteinen sarjakuva-albumi, joka jatkaa Hanna Kukon omaelämäkerronnalista sarjakuvateosta Unetkin synkronoituu!.

Kukon tapa siirtää tarinaa puhekuplitta nojaa symboleihin. Tähdet, kieltomerkit ja kysymysmerkit vyöryttävät pienieleisesti mutta vauhdikkaasti tarinaa eteenpäin. Kauneuspilkkuihin ja kyyneliin syventyy. Lukijalle jää tilaa tulkita päähenkilön mielenliikkeitä. Sanoittakin Kukko onnistuu sanallistamaan papin tarinan.

Avi Heikkisen käsikirjoitus ja Aapo Kukon mustavalkoinen, jykevä tussityöskentely luovat kummallisiin ja käänteisiin tarinoihin hyvän yhteisvireen, harmonian. Nimikkotarinassa Kukko on hitusen epämukavuusalueellaan, kun hän joutuu sovittamaan kuvitukseensa suuren tekstimassan. Tyyneys löytyykin tarinassa kokoaukemakuvituksista, jossa seikkaillaan puhekuplitta kauniissa metsämaisemissa.

Kukko tekstaa puhekuplansa käsin. Eleetön pölkkykirjainten käyttö on tietokoneiden aikana vanhakantainen, joskin persoonallinen piirre. Suoralinjaiseen ja koruttomaan pölkkyyn menee kotva tottua, mutta paksumpi viivaisena se näyttäisi tukevan kuvituksen jylhyyttä. Teksti on selkeää ja Kukko osaa tiivistää sanomansa vähin sanoin.

Esa Niskasen teoksessa Kukko kuvittaa teoksen parittomat sivut mustavalkoisella tussityöskentelyllä. Niskasen käsikirjoittama teos kertoo hänen seitsenvuotiaana taittamastaan laivamatkasta Toppilan satamasta Israeliin. Kukko mukailee tarinan tapahtumia vähäeleisellä tyylillään. Henkilöhahmot ovat hitusen naivistisia pyöreine nappisilmineen.

Vaikutuksen tekee taustakuvituksen näppäryys. Gdanskin katedraalin julkisivun jylhyys tai israelilaisen sotalaivan lipuminen osoittavat Kukon antaumuksen perehtyä historiallisiin seikkoihin huolellisesti. Katukylttien tekstaaminen hepreaksi luontuu. Puhekuplattomassa maisemassa köydenkiskaisusta välittyy voima ja liikkeen pakottavuus.

Kukko toimii tänä vuonna Oulunsalo soi -tapahtuman vuoden kuvataiteilijana. Hänen viimeistelyvaiheessa oleva teoksensa Dmitri Šostakovitšin elämänvaiheista toimii festivaalin visuaalisen ilmeen pohjana. Kukon valitsemia otteita Punainen Beethoven on näytteillä Oulunsalon kirjastossa 7.8.–26.9.2025.

Kukko toteaa Sosialistin ja nihilistin esipuheessa osuvasti tavastaan hahmottaa. Sitaatti voitaneen laajentaa kattamaan kukkomaisuutta kuvituksiensa kohdehenkilöistä: ”Tämä ei ole elämäkerta tai dokumentti. Tämä on tarina luovan työn merkityksestä.”