Valtion rahoitus suomalaisen kulttuurin kentälle on muuttumassa nopeaa tahtia. Petteri Orpon hallitus leikkaa lähes kaikesta, ja yleiseurooppalainen linjaus on suunnata julkisia varoja puolustustarvikkeisiin ja järjestysvallan vahvistamiseen. Taiteen edistämiskeskus Taiken jakamiin avustuksiin ja apurahoihin leikkaukset ovat vaikuttaneet jo tänä vuonna, tulevina vuosina niitä on luvassa lisää monella rintamalla.

Tänä vuonna Taiken suurimmat leikkaukset on tehty kulttuurilehtitukiin ja alueellisiin apurahoihin. Molemmista on höylätty reilut kymmenen prosenttia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on leikannut reippaammin. Kirjastoille suunnattu vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki katosi kokonaan. Ensi vuonna puututaan myös museoiden, teattereiden ja orkestereiden rahoitukseen tarkoitettuun valtionosuusjärjestelmään.

Orpon hallituksella on kiire. Viimeistään kesällä pitäisi olla valmiina Kulttuuripoliittinen selonteko, joka syksystä alkaen tulee vaikuttamaan seuraaviin leikkauskohteisiin. Taidetoimikuntalaitos uudistetaan, ja 2026 tulee olemaan alueellisten taidetoimikuntien viimeinen toimintavuosi. Jatkossa on vain yksi tai viisi valtakunnallista taidetoimikuntaa apurahoja jakamassa. Taike uudistetaan, työnimellä Taide- ja kulttuurivirasto suunniteltu yksikkö pitää sisällään myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin.

Kuntien valtionosuuksien leikkaukset vaikuttavat kuntien kulttuurintukemiseen käytettävissä oleviin rahoihin. Pohjois-Pohjanmaalla pahimmilta ylilyönneiltä vältyttäneen tulevan kulttuuripääkaupunkivuoden ansiosta. Mutta valtio saattaa harkita uudelleen hankkeeseen jo lupaamiaan vastinrahoja, näin kertoi kansanedustaja ja tuleva kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie tammikuun lopussa Limingassa järjestetyssä Kulttuurifoorumissa.

Leikkaukset tulevat, ja niihin on enää vaikea vaikuttaa. Tuleviin rahoitusrakenteisiin sen sijaan voi vielä vaikuttaa. Kaltiossa 2/1981 silloiset Lapin ja Oulun läänien taidetoimikuntien puheenjohtajat Risto Kuosmanen ja Mauri Paananen penäsivät alueille tulevista määrärahoista. Alueillakin tulisi olla itsenäisiä mahdollisuuksia kehittää ammattitaidetta, eikä Suomen kulttuuripolitiikan tulisi olla vain Helsingistä ohjattua.

Taidetoimikuntalaitoksen uudistamista koskevassa tiedotustilaisuudessa joulukuussa 2023 kulttuuriasiainneuvos Katri Santtila opetus- ja kulttuuriministeriöstä totesi alueellisen vastuun olevan ensisijaisesti kunnilla ja hyvinvointialueilla. ”Valtiolla tässä suhteessa voi olla ainoastaan tasapainottava rooli”, lisäsi Santtila. Alueellisten taidetoimikuntien tulisikin etsiä uutta kotia tästä suunnasta.

Mielestäni Kulttuuripoliittiseen selontekoon tulisi kirjata tavoitteeksi, että hyvinvointialueilla olisi tulevaisuudessa, mieluiten vuodesta 2027 alkaen, velvollisuus tukea toimintapiirinsä ammattitaiteilijoita. Taiteen hyvinvointivaikutuksia tuskin kukaan kiistää, vaikka sitä ei suoraan hoiva- ja yhteisötyöhön kiinnittäisikään.

Ymmärrän hyvin, että hyvinvointialueilla on suuria leikkauspaineita. Niin on kaikkialla muuallakin. Säästöpaineet eivät kuitenkaan saa olla peruste nykymuodossaan vuodesta 1968 alkaneelle ammattitaiteen alueelliselle tukemiselle ja kehittämiselle.