Ja mulla oon ollu kauvon aikaa hunteeringissa, ette haen enemmän tietoa minun isänisästä, ja kyllähän mie sitte pikkusen löysinki. Mutta mitäs mie keksisin sanoa tästä, ko (melkhein) koko kulttuuri-Ruotti ploosaa pahala tuulela hallitukseen käsin niin kovasti ette kohta myrskyää?

Ruottissa oon nyt tutkimus käynnissä missä meininki oon löytää Ruottin kulttuurinen kaanon. Sini-ruskean politiikan valinu tutkija Lars Trägårdh seisoo vissiin vielä kovassa myrskyssä sen jälkheen ko se sano Ruottin vähemmistöile: ”Tervetuloa konsultointiimme!” ja jatko ette ”Mutta mie haluaisin puhua älykhäitten ihmisten kans” ja sitte ”Mulla ei ole kermaviiliä tornionlaaksolaisille eikä jääpallon ystäville.” Tämä merkittee mulle, ette hallitus halvaa tämän tutkinnan kautta vahvistaa ruottalaisuutta – niinko hallitukset keksi tehä esimerkiksi vuona 1809 ja vuen 1930 tietämillä.

Kyllä met olema tutkinu valhmiiksi jo tätä nationalismin perintöä. Ja jos tekoälyä alettas kehittämhään, niin sinne ei laitettas puutarhamestaria sen hankheen johtajaksi. Ko olema nyt maata kaivamassa niin, heitämä vaikkapa tämän kaanonin hauele ja jotakin muuta kasvamhaan kukkapenkkhiin. Ja jos Ruottile keksithään kulttuurin kaanon niin ehkä meän häätys keksiä yhteinen kulttuurikaanon Suomen kans?

Minun mielipie tullee isän, ja isänisän äitinäitin suvun kautta ja sinun ja minun yhteisen kulttuurisen perinnön kautta aivan erityisesti. Ehkä se ei ole aivan nykyajasta, ko Antti Keksistä puhhuu, mutta meilähän oon Rosa Liksom, Hooja, Väinö Linna, Arto Paasilinna, Mikael Niemi, Elvis Presley, Markus Krunegård ja biisi ”Den glider in” mikkä oon meile molemille tärkeää kulttuurilisesti.

Kulttuurinen kaanon saattaa kertoa paikasta, ajasta, historiasta ja kaikenlaisesta, mutta ei kuitenkhaan aivan kaikesta. Mulle tulee miehliin sana glocal, joka oon tehty sanoista local ja global, ja mie uskon, ette se olisi meile tähän asihaan ratkaisu varsinkin ko kaikki nämät globaalien ja paikallisten asioitten yhteenliittämisasiat saattaa tehä jotaki sille, ette minkälainen kulttuuri meihin vaikuttaa.

Tietenki meän häätyy joskus päättää mikä tullee olehmaan meän merkki historiassa, elikkä se oon sitte jotaki, mitä met emmä voi laittaa minkhään tutkijan tekehmään. Ehkä se tapahtuu aivan ittestään, tutkimatta.

Menemä ajassa taaksekäsin: Koulussa sain oppia tuntheen Anders Mickelsson Keksin, Antti Mikkelinpoika Keksi sanothan meänkielelä ja suomeksi Antti Mikonpoika Keksi (1622–1705). Mie en usko ette etelän kaupunginkouluissa praatithiin siittä, mutta met saima tioksi, ette se oli ensimmäinen runnoilija Tornionlaaksosta.

Runebergiä (1804–1877) sanothaan Suomen ensimmäinen kansallisrunnoilijaksi, se kirjotti pelkästhään ruottiksi. Keksi keksi runot meänkielelä noin vuen 1677 paikheila. Enheduannaa sanothan historian ensimmäiseksi kirjailijaksi ja runoilijaksi, se oli muinaisen Sumerin voimakkain papitar. Riimukirjoitus on Ruottin ensimmäinen kirjallisuuen merkki vuelta 800 ja Gotlannissa asuvaa Petrus de Daciaa (1230–1289) kuttuthaan joskus ensimäiseksi kirjailiaksi Ruottissa… Ehkä se Trägårdhin tehtävä tuli aivan liian suureksi niin, ette se itte keksi oman tulkinnan tehtävästä?

Juu, ja muuten! Miehän löysin isänisästä tietoa, ja omasta ittestäki. Meän sukukirja kertoo ette isänisän äitin äitin isän isän isän isän isän isän isä oli Josef Antinpoika Keksi! Siis, Antti Mikkelinpoika Keksin poika. Kyllähän son mielenkiintosta tietää, ette olen sukulainen Tornionlaakson, ja Suomen, ehkä ensimmäisele runoilijalle.

Mutta, riippumatta sukupuusta, Antti Keksi oon kirjailija, joka oon tärkeä henkilö koko Suomele, Tornionlaaksole ja sen kautta mie meinaan, ette sillä vois olla paikka Ruottin kirjallisuuessaki. Olisko joku sen aikhanen hallitus päättänyt, ette Keksin runo olisi tärkeä kirjalisuuelle? Kultuurille? Freistasikos joku joskus laittaa Runeperin ensimäiseksi oortninkissa, tai joku muu?

Miksis Selma Lagerlöfin Nils Holgersonni ei lentäny Tornionlaakson yli? Missä maassan nämät historialliset henkilöt olit oikeasthaan ko net olit elossa ja miten tätä voi tutkia?

Mutta tärkein: Miksis kulttuurinen kaanon?