Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä ko Muodoslompolon kylä oon sitkeähenkinen. Ja sitkeähenkisyys taasen pannee hunteeraahmaan sääskiä, heilä oon vasta selviytymistaidot! Ja varsinkin ko selviämisestä praatii, niin pistää aivan kaukovalot silhmään ja mie hunteraan valosesta lumesta jään päältä. Jäisiä maisemia jokka klaarava koko talven (aikana) olla rauhassa kaamoksen sinisen valon alla.

Ja sitte ko vihtoin oon talvi, niin sääsket ei häiritte ennää. Mutta sitte alkaaki vaivaahmaan se, ette kelin kylmeneminen ja tieto siittä, ette meiltä katoaa kaukolämpö 14 kuukauen sisälä. Tämä asia pääsee aina minun ajatuksitten läpi, ja häirittee niin, ette se viepi minua siutti ratalta ja heittää lumikinoksheen parikymmentä kertaa päivässä. Ja ko mie istun täälä lumikinoksessa, en pysty ko kattohmaan mitä tapahtuu ja samala hunteerata mitä vielä saattais tehä ja toivoa, ette päätöksiä saattas vielä muuttaa.

Mie ja parikymmentä hyyshollia olhaan kirjotettu kansalaisehotus, ja olema saahneet yli 12 % kunnan asukhaista allekirjottamhaan sen, ette haluama, ette kunnanvaltuusto vaihtaa mielipitheensä tästä asiasta.

Kunnan omistamalla energia- ja sähköyritykselä oon noin 280 kaukolämpökyntiä, ja meilä oon pittiin matka rumpuputkheen. Yrityksen liikevaihto oli viimevuona 28 miljoonaa kruunua, mutta se pitkä matka rumpuputkheen on saanu sen numerot punasiksi. Net siis häviää 96 000 kruunua joka vuosi.

Meile jokhaiselle hyyshoolile tullee maksahmaan noin 150 000–250 000 kruunua keksiä ja ostaa uus lämmityssysteemi. Talot kylmenee esimerkiksi lapsiperheiltä, jokka on vasta ostanheet talon, yksin asuvilta eläkeläisiltä ja kulttuurityöntekijöiltä.

Tätä hunteeratessa mie hoksasin, ette oon 24 vuotta siittä, ko mie kirjotin ensimäisen kansalaisehotuksen.

Mie olin sillon 11 vuotta ja net olit laittamassa kunnan musiikkikoulun kiini. Musiikkikoulu jäi, ja nyt se oon kulttuurikoulu. Ehkä se niinko helppasi ette olin kläppi, en tiä. Mutta mie toivon ette pystyn kirjottamhaan tietokonheela vielä tulevaisuuessa. Eihän minun räkinkit tulee maksettua, jos kirjotan kynälä kynttilän alla. Ei sunkhaan se ollu tarkotus, eihän?

Mutta riipumatta sitä, mie voin kertoa ette se oon vaikeaa hunteerata kehitystä ja yritystä, ko kohta ei ole lämpöä, lämmintä vettä eikä sähköä omassa talossa. Ja ko mietin itteäni niin miehleen tullee sana yrittäjä, joka on taas minun favuriitti sana suomeksi ja meänkieleksi.

Se kääntyy ruottiksi ”försökare” ja englanniksi ”someone who tries”. Ehkä meänkielelä sanottuna se vois olla ”freistaaja”. Mie freistaan pärjätä, ja mie pärjään (päätän pärjätä) kirjottajana, kirjailijana, runnoilijana, elokuva- ja telkkarituottajana, ohjaajana, juontajana, kääntäjänä, vappaatoimittaja-reportterina, workshopjohtajana, kuvvaajana. Freistaajana, joka keksii mitä pittää tehä, ette saan ellää meän ja minun Meänmaassa.

Ja Meänmaasta hunteeringit viepii talkoissiin ja nyt hoksaan, ette yhessähän met vasta pärjäthäänki.

Tohin uskoa demokratihaan – ja nyt onki pikkusen pakko.

Kerranki hiiltä joululahjaksi.