Tämän päivän dekkari on moniulotteinen, inhimillinen, kantaa ottava ja erilaisia ammattiryhmiä analysoiva. Itävaltalainen Ursula Poznanski on sijoittanut kolmannen dekkarinsa Äänet Pohjois-Salzburgin sairaalan psykiatrian osastolle.

Poznanski osaa rakentaa trillerin, mutta hän on samalla myös vahva ihmiskuvaaja. Erityisen syvällisesti hän kuvaa päähenkilönsä, rikospoliisin etsivän Beatrice Kasparyn mielenmaisemaa. Kaspary kamppailee toipumisprosessissa avioerostaan ja samalla vuorovedoin hoitaa kahta lastaan. Ex-mies Achim kiusaa häntä omalaatuisuudellaan.

Vaikeasti traumatisoituneita hoitavalta osastolta löydetään yksi lääkäri raa’asti murhattuna. Eikä epäillyistä ole pulaa: joku potilaista vai joku henkilökunnasta? Kenellä olisi syy murhata nuori, uraansa luova, osaava lääkäri? Walter Trimmel on ääniä kuuleva mies, joka niiden pakottamana olisi hyvinkin voinut surmata lääkärinsä. Tai peitenimen omaava Marie, puhumattomaksi traumatisoitunut potilas. Kaspary työtovereineen on kuin ällikällä lyöty. Tutkimukset eivät tunnu edistyvän.

Sitten tulee toinen kuolintapaus, joka näyttää alkuun itsemurhalta. Suulas, sammakoita suustaan päästelevä potilas Maja Brem on työnnetty viidennen kerroksen ikkunasta alas. Juttu mutkistuu entisestään. Kaspary on kovilla, kun samaan aikaan tilanne entisen miehen kanssa kriisiytyy. Potilaiden toisilleen heittämät uhkailut vievät tutkimukset yhä enemmän solmuun. Tapahtumat vyöryvät yhä vimmaisemmin eteenpäin ja Poznanski luo uskottavan kuvan sairaalan arjesta, jossa kuvitelmat ja todellisuus lyövät toisiaan vastaan.

Teoksessa tapahtuu koko ajan panoraamamaisesti uusia käänteitä. Sairaalan arki pyörii mutta on osin halvaantunut kuolintapauksista. Media iskee kiivaasti kimppuun, kun tuloksia ei ala näkyä. Samoin sairaalan henkilökunta on poissa tolaltaan, kun kysymyksiä on vastauksia enemmän. Vähitellen ja myös psykologisesti oivaltavalla tasolla langanpäät alkavat solmiutua yhteen.

Poznanskilla on taitava ote henkilöihinsä. Kasparyn päättelykyky on vertaansa vailla. Teoksessa on hyvällä tavalla klassisen dekkarin piirteitä mutta sovellettuna nykyaikaan. Poznanski taitaa jännityksen syvyysulottuvuuden luoden kerroksellisuutta myös kielen tasolla. Kääntäjänä Anne Mäkelä on onnistunut erinomaisesti saamaan esiin myös pieniä nyansseja tekstistä. Kääntäjän osa ei ole helppo olla tulkkina, mutta Mäkelä on onnistunut hyvin.

Poznanskin teos on vahva ja raikas osoittaen, kuinka psykologian kautta voidaan katsoa maailmaa ihmisten henkisten voimavarojen syvyyksiin.