Puhelun jälkeen mietin, kuinka luontevaa tällainen kanssakäyminen meille suomalaisille onkaan. Että riisutaan vaatteet, änkeydytään istumaan alastomina kylkimyyryssä lauteille. Heitetään löylyä ja hikoillaan. Että kun tutustutaan, niin tehdään se kunnolla. Vaatteiden mukana riisutaan tittelit, pestään pois meikit ja muut naamiot. Paljastetaan kaikki, jätetään jäljelle oleellinen, ihmisyyden ydin. Puhutaan henkeviä, koska saunassa keskustelut tuppaavat väkisin sukeltamaan syviin vesiin.

Alun perin olimme sopineet saunovamme jo aiemmin, mutta tuona päivänä pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta. Kaarinalta tuli viesti, että siirretään saunapäivää, näillä pakkasilla menisi hitosti puita. Uuden saunapäivän koittaessa tuiskuttaa lunta kaikista ilmasuunnista. Moottoritiellä on varoitus huonosta ajokelistä ja alennettu nopeusrajoitus.

Jäälissä odottaa Kaarina. Hän kertoo jättäneensä joulua ja valoja jäljelle, koska ei raaski siivota kaikkea poiskaan. Sitä paitsi tammikuussa on vielä kovin pimeää.

Pihaa ympäröi tiheä kuusiaita. Saunapolku kulkee paksun kinoksen halki. Yhdessä kannamme sisältä talosta vettä saunalle. Saunan takana mutkitteleva Jäälinoja on jäässä, muuten vesi otettaisiin siitä. Sauna on ollut paikalla jo ennen 1970-luvulla rakennettua taloa. Saunan ovea koristaa karhunpää. Oven vieressä roikkuvissa tikapuissa on seitsemän askelmaa. Ne edustavat maailman seitsemää kerrosta, joiden lävitse shamaanin on uskottu kiipeävän.

Saunakamarin katon rajassa roikkuvat kesällä tehdyt vihdat. Kaarina raapii tulta kynttilöihin, Porin Matin¹ päällä nököttää käpytonttu. Teen tulet kiukaan alle. Sytöiksi pistän vanhoja vihtoja. Raapaisen tulitikun, tuli lehahtaa kuiviin oksiin ja kiuas yskäisee ensimmäiset savunsa sisään. Avaan ulko-oven ja liekki kirkastuu, veto kohahtaa hormiin. Saunan ikkuna on sisäpuolelta jäässä, samoin saunakamarin katto.

Pian tulevat Katri ja Taina, sanotaan käsipäivää kynnyksen yli. Mennään sisälle taloon, Kaarina keittää kahvit. Syödään karjalanpiirakoita ja leipäjuustoa, kynttilät palavat. Kaarina kertoo säästävänsä sähköä ja käyttävänsä siksi vain vähän sähkövaloa. Vuorotellen hilputellaan pihakinoksen poikki lisäämään puita kiukaaseen. Katsotaan ikkunasta, kuinka saunan piipusta kohoaa laiska savu lumisateesta sakeaan siniseen hämärään.

Puhutaan viralliset ensin. Kysellään kuulumiset, tittelit, koulutukset ja toimet. Mitä on tullut elämässä tehtyä, työksi ja muuten. Sellaiset asiat, joita voisi ja joita kuuluisi kysyä keneltä tuntemattomalta tahansa. Miksi olemme nyt tässä, miksi juuri me.

Kaarina on työskennellyt muun muassa naistutkimuksen professorina Oulun yliopistossa sekä muissa akateemisissa viroissa Suomessa ja Kanadassa. Monipuolisessa tietokirjallisessa tuotannossaan Kaarina on perehtynyt muun muassa sauna- ja karhumytologiaan, matrikulttuuriseen historiaan, arkeomytologiaan sekä eri kulttuurien saunoihin, saunan alkujuuriin, elämänkaarirituaaleihin ja saunan unohdettuun tai jopa vaiennettuun feminiiniseen kulttuurihistoriaan.

Katri ja Taina ovat opiskelleet ja valmistuneet samaan aikaan Oulun yliopiston mediatuottajan maisteriohjelmasta. Taina on toiminut festivaalijohtajana ja projektipäällikkönä sekä erikoistunut kehittämään tapahtumajärjestämisestä ympäristöystävällisempää. Katri on aiemmin toiminut Oulun lastenkulttuuripäällikkönä ja aloittanut joulukuussa 2023 Oulun Rantasaunaseura ry:n tuottajana. Hän kertoo törmänneensä Kaarinan nimeen usein uuteen työtehtäväänsä perehtyessään.

Oulun Rantasaunaseura ry perustettiin vuonna 2004 ja se on ylläpitänyt alun perin väliaikaiseksi ajateltua, kelluvaa Kesän Saunaa kymmenisen vuotta. Taina tuli mukaan seuran toimintaan, kun Kesän Saunaa alettiin rakentaa. Saunalla talkoilu oli Tainalle tärkeää, kun hän kävi läpi avioeroa.

– Oli rankkaa. Olen sosiaalinen ja saunaa lämmittäessä sai olla ihmisten kanssa tekemisissä, muttei tarvinnut puhua henkilökohtaisista asioista.

Kesän Sauna on ollut tärkeä myös Katrille.

– Olen käynyt saunassa yksin puhaltelemassa rankan päivän päätteeksi. Sillä on ollut terapeuttinen vaikutus.

Nyt Rantasaunaseuralla on suunnitteilla kiinteä sauna Tuiran uimarannalle. Saunan on tarkoitus valmistua viimeistään kulttuuripääkaupunkivuonna 2026, ja se rakennetaan ekologisesti kestävästi. Tavoitteena on, että Tuiran saunassa voisi saunoa vielä kahdensadan vuoden kuluttuakin. Kaarina kertoo seitsemäntoista Kanadan vuotensa aikana kaivanneensa Suomesta erityisesti juuri saunaa.

– Minulla oli Kanadassa vakituinen virka yliopistossa, koti-ikävä ja burnout. Hakeuduin intiaanien seuraan ja toivuin burnoutista saunomalla heidän kanssaan hikoilumajassa. Saunan terapeuttiset ja mielenterveydelliset vaikutukset on unohdettu Suomessa.

Sauna onkin Kaarinalle parantola, jossa väkivallasta toipuminen on tärkeintä. Muut nyökyttävät. Taina innostuu:

– Saunalla on parantava vaikutus mielenterveydelle. Siitähän meilläkin kaikilla on omakohtaista kokemusta.

Lisää nyökytystä. Innostuneita katseita, hymyjä pöydän ympärillä. Ihmiset kaipaavat myös yhteisöllisyyttä. Tuiran uimarannalle rakennettavalle yleiselle kansansaunalle on suuri tarve. Yhdessä unelmoidaan, kuinka sieltä voisi ostaa oululaisittain omaleimaista perinnesaunottajan palvelua. Visioidaan saunottajakulttuurin elvyttämistä ja saunottajien kouluttamista Oulussa.

– Tuiran saunalle olisi upeaa saada omia saunottajia ja saunaterapeutteja, Katri toteaa.

Keskustelu polveilee ihmisten samanvertaisuuteen saunan lauteilla. Kun tittelit riisutaan pois vaatteiden mukana, ihmisistä jää jäljelle tasa-arvoinen alastomuus. Kaarina tietää yhä useampien kaipaavan yhteyttä omaan kehoonsa ja sieluunsa petyttyään ideologioihin, uskontoon tai politiikkaan. Saunassa keho ja henki ovat yhtä.

Kaarina kertoo karhun pesän ja naisen kohdun olevan saunan vertauskuvia monissa kulttuureissa. Esimerkiksi Iberiassa ja Irlannissa saunojen sisääntuloaukon yläpuolella on ollut kuvattuna nainen haarat levällään. Karjakin on laskettu keväisin laitumelle ”naisen väen alta”. Naisen sukupuoli on täynnä väen energiaa, joka suojelee kaikki sen lävitse menevät. Nainen haarat levällään saunan oven yläpuolella on kutsu tulla saunaan uudelleensyntymään.

– Meillä tuttu ”voi vittu” on käännetty merkitykseltään päinvastaiseksi.

Sauna on lämmin. Riisuudumme. Kuljemme kylpytakeissa kinoksen halkaisevaa polkua saunalle. Pimeys on tihentynyt, lauhtunut ilma piiskaa märkää lunta päin kasvoja. Katri työntää saunakaljat lumihankeen jäähtymään. Maata vasten painuvassa savussa tuoksuvat lapsuuden lauantait.

Saunan pimeässä hyssyssä on helppo ymmärtää vertaus karhun kohdusta. Kaarina laittaa vihdan lämpimään veteen hautumaan. Kertoo, että sen on hyvä pehmitä puolisen tuntia. Ripottelee kiukaalla olevaan pieneen saviastiaan kuivattua salviaa sekä lirauksen vettä.

– Salvia puhdistaa.

Kiivetään lauteille, Kaarina heittää löylyä. Löylyveden pitää olla lämmintä, etteivät kivet halkea. Hengitykseen asettuu löylyn rytmi, salvia tuoksuu. Mietitään, saako saunassa puhua vai pitääkö olla saunarauha. Entä mitkä ovat sopivia puheenaiheita? Todetaan, että ihan kaikki. Humpsahdetaan lapsuuteen, muistellaan menneitä saunoja ja selänpesijöitä. Suomalaisessa saunassa on synnytty, pidetty elämää yllä, nostatettu lempeä, parannettu sairauksia, karkotettu pahoja henkiä ja pesty vainajat. Puhdistettu ruumis ja sielu. Tehty vihtoja koivusta, lepästä, pihlajasta, haavasta, katajastakin, kukista, eri tarpeisiin erilaisia. Kaarina kertoo, kuinka raiskatut tytöt on kukkavihdoilla vihdottu neitsyiksi uudelleen.

Mennään jäähylle, hipsutellaan alastomina lumista polkua ja viskotaan lunta. Iho höyryää, saunan lämmittämät paljaat varpaat kestävät kylmyyttä hyvin. Kivutaan takaisin lauteille. Kehon ääriä pistelee. Kaarina ottaa vihdan, lämmittää sitä hetken kiukaalla ja vihtoo vieruskaverin selkää. Muistelee saunalauluja ja -loitsuja. Suomessakin on ollut niitä, mutta monet ovat unohtuneet. Kaikki muistavat joitakin, niin itsestään selviä, ettei niitä tule ajatelleeksi. ”Satu meni saunaan” tai ”löylyä lissää”. Onhan niitä, kun miettii.

Ja jo sekin: savusaunan matala oviaukko kotona Kemijoen törmällä. Kaarina kertoo, että saunaan mennessä kuuluu nöyrtyä ja kumartaa. Miten en sitäkään ole tullut ajatelleeksi. Osa itsestään selvyyksien geeniperimää, DNA:ta, joka vain on. Saunatontun naputukset kiukaan takana, miesten ja naisten saunavuorot, pyhään laskeutuminen lauantai-iltaisin, kun työt on tehty ja jäljellä pelkkä rauha. Käen kukunta rantatörmän koivikossa. Saunan pyhyys. Suvun vanhimmalle automaattisesti periytyvä savusaunan lämmitysoikeus. Vastuu ja velvollisuus. Äijän puhelinsoitot kesälauantaisin, kun jo asuin muualla. Vanhan miehen äänessä paheksuva sävy.

– Misäs solet?

Saunaan kuului mennä kutsumatta. Jos ei mennyt, oli oltava painava syy. Saunavuoron väliin jättäminen oli äijälle henkilökohtainen loukkaus.

Saunan jälkeen kuului kiittää hyvistä löylyistä. Istua hetki äijän pirtissä kahden; Nortin hehku, kissan kehräys vanhan miehen sylissä, seinäkellon lyönnit ja menneiden totiset katseet kehyksissä. Hiljainen tyytyväisyys, lasillinen kaivovettä. Äijällä lippuviinaa tai kossua. Lääkkeeksi, iloon tai suruun, ehkä molempiin.

Savun tuoksu ihossa vielä seuraavana aamuna. Jokiveden pehmentämä tukka.

Pari päivää Kaarinan luona saunomisen jälkeen käyn katsomassa virolaisen Anna Hintsin ohjaaman dokumentin Savusaunasisaruus. Dokumentissa esiintyvät pelkästään naiset, tai oikeastaan naisten kehot. Kasvoja ei juurikaan näytetä. Naiset laulavat, lausuvat loitsuja, keskustelevat upposyvällisiä ja kuuntelevat toisiaan, hiki helmeilee pintaan, katsojallakin. Tai oikeammin kuulijalla. Savu piirtää kuvioita valkokankaalle, tuli rätisee ja vesi pärskyy.

Tekisi mieli sanoa, että dokumentin perusteella virolaisessa saunassa puhutaan enemmän kuin suomalaisessa. Myös keskusteluaiheet poikkeavat; virolaissaunassa puhutaan paljon seksuaalisuudesta. Saunalla ei minun mielikuvissani ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Mutta miksi ei? Eikö saunassa ole nimenomaan lupa puhua mistä tahansa tai olla hiljaa?

Savusaunasisaruus-dokumentin pelkistettyä kuvavirtaa seuratessani ymmärrän, kuinka saunoessa ovat läsnä kaikki neljä peruselementtiä; tuli, vesi, maa ja ilma. Maata edustavat kiuaskivet, tulta liekit, hiillos ja savu, ilmaa löyly, vettä vesi ja hiki. Kaikki neljä peruselementtiä löytyvät myös ihmisestä; maasta on ihminen tullut ja maaksi on hän tuleva. Kehossa virtaa vesi ja veri. Ilma kulkee keuhkoissa ja elämän liekki kytee tai roihuaa.

Ei siis liene ihme, että saunassa keho ja mieli ovat yhtä, asettuvat osaksi saunan ikiaikaista kulttuuriperimää ja maailmankaikkeutta. Eikä sekään, että saunojat ovat keskenään tasavertaisia. Saunassa toista on helppo kuulla ja ymmärtää.

Entä millaista olisikaan suomalainen saunasisaruus? Tai saunaveljeys tai ihan vain saunayhteisöllisyys? Se toteutunee Oulun Rantasaunaseura ry:n ylläpitämässä Kesän Saunassa ja tulevaisuudessa myös ympärivuotisessa yleisessä Tuiran saunassa. Saunan ympärille rakentuva yhteisöllisyys kiinnostaa myös Kaarinaa, Katria ja Tainaa.

– Sauna tuo minulle sosiaalista elämää Jääliin, tekin tulitte, sanoo Kaarina.

Hän kutsuu meidät saunomaan luoksensa uudelleen. Lupaamme mennä, kiitämme löylyistä ja halaamme. Kotimatkalla mieli on kevyt, eteisen peilistä huomaan poskilla löylynlyömän punan.

• Tuiran saunaan liittyvästä yhteiskehittämisestä ja kumppanuuksista kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Oulun Rantasaunaseura ry:n tuottajaan Katri Tenetziin: katri.tenetz@rantasaunaseura.fi.

• Kaarina Kailoon voivat olla yhteydessä saunasisaruudesta tai saunan matriarkaalisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneet. Kaarina voi myös saunottaa pieniä ryhmiä omassa pihasaunassaan Jäälissä: kaarina.kailo@gmail.com.