Me suomalaiset olemme ahkeria saunojia. Sauna vaikuttaa tutkimusten mukaan  myönteisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Saunaa tutkitaan jatkuvasti mitä erilaisimmista näkökulmista.

Laura Seesmeri on tutkinut väitöskirjassaan Sauno itsellesi menneisyys saunomista paikkaan sijoittuvana kokemuksena sekä kaupallista esittämistä erityisesti kiuasmainonnan kautta 1950-luvulta 2000-luvulle. Molemmat näkökulmat ovat saunatutkimuksissa tuoreita mutta erittäin tärkeitä. Kehollisen kokemuksen kautta ihminen kantaa eri aistein ajattomasti saunakokemuksia koko elämän ajan, ja kiuas puolestaan saunan sydämenä viestittää runsaasti mielikuvia saunomisen monista ulottuvuuksista.

Seesmeri käyttää tutkimusaineistona kahta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämää sauna-aiheista kilpakeruuta vuosilta 1992 sekä 2010–2011. Vastaajat kertovat saunakokemuksistaan kuvailevasti ja moniaistisesti. Niistä välittyy pitkä kaari savusaunasta nykyisiin kerros-ja omakotitalojen sähkösaunoihin. Sauna on herättänyt vastaajissa monenlaisia muistoja: se koetaan ajattomana kehyksenä kokea menneisyyttä ja voimakasta luontosuhdetta maisemallisuutensa kautta.

Saunominen on elävää perinnettä, ja jokainen luo omat tapansa sekä käytänteensä saunomiseen. Ne liitetään usein suomalaiskansalliseen kulttuuriin, kuten eräs vastaaja kirjoittaa: ”Saunalla on suuri sija kollektiivisessa kulttuuriperimässämme. Sauna on puhdas paikka, siellä puhdistauduttiin.”

Kehollisuus merkitsee tässä tutkimuksessa ihmisen psyykkisfyysistä kokonaisvaltaisuutta. Keho on luonnollisesti läsnä aistien kautta saunarituaalissa. Aistit määrittävät myös saunassa tietoisuutemme: ne sitovat meidät menneisyyteen mutta samalla avaavat jo tulevaisuutta. Savu nousee yhdeksi olennaisimmista aistittavista ominaisuuksista.

Toisena kokonaisuutena Seesmeri tarkastelee saunaa ja saunomista esittävää kerrontaa kiuasmainonnan kautta kahdessa ajallisessa ryhmässä: 1950–1980 ja 1990–2010. Kiuasmainosten maisematyyppinä esiintyy useimmiten vesistö. Peltoa tai metsää ei juuri näy, vaikka sauna on sijainnut usein pellon tai metsän reunassa etäämpänä varsinaisesta pihapiiristä. Uusimmissa esitteissä ja mainoksissa on lisääntynyt saunan interiöörin kuvaaminen.

Myös saunojat ovat mainoksissa muuttuneet. Kun 1950–1980-lukujen mainoksissa eniten esiintyi yksinäinen mies, useampi mies tai yksi aikuinen ja lapsia, 2000-luvulle tultaessa mainoksissa saunookin yksin nainen pyyhkeeseen verhoutuneena.

Seesmeri selittää naisen esiintymisen nautiskelevana subjektina saunan muuttumisella talousrakennuksesta virkistyksen paikaksi. Saunahan oli entivanhaan nimenomaan naisille kuuluvien töiden paikka pyykinpesuineen, pellavan pehmityksineen ja maltaiden keittämisineen.

Seesmeren tutkimus on huikaiseva syväsukellus sukupolvelta toiselle siirtyvään tapakulttuuriin ja rituaaliin, elävään ja muuttuvaan perinteeseen. Seesmeri summaa tutkimuksensa tulokset valoisasti: ”On mahdollista saunoa itselleen menneisyys. Siitä myös kiukaita mainostavat tehtaat pitävät huolen mainosviestinnässään, jossa uutuuksien pariin houkutellaan menneisyydellä.”