Silja haluaa olla kunnon Jehovan todistaja. Se tietää jatkuvaa ovelta ovelle kiertämistä ja Vartiotorni-lehden tyrkyttämistä ihmisille, joita ei vähempää voisi kiinnostaa jehovalainen propaganda. Maailma kiertyy tämän uskon ympärille kuristavana ja pakkomielteisenä. Camilla Nissisen (s. 1988) esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet on herkkä ja tunnelatautunut selviytymistarina lapsuudesta Jehovan todistajaperheessä sekä siitä kuntoutumisesta psykiatrisessa hoidossa. Uskonnon uhreja ovat viime vuosien aikana tutkimusten lisäksi myös kaunokirjallisuudessa käsitelleet muiden muassa Pauliina Rauhala ja Terhi Törmälehto.

Kenttäpäivä ei Siljalle merkitse urheilemista kuten muilla nuorilla, vaan kenttäpäivässä ahkeroidaan Jehovan työssä pisteitä kartuttaen. Koulussa tulee vahva häpeäntunne, kun Siljan kotona ei vietetä joulua eikä muitakaan juhlapäiviä. On valtakunta vastaan muu maailma. On hyvä ja paha, joiden raja on selkeä: jehovalaiset vastaan muut. Ei Silja ole koskaan käynyt kirkossa eikä festareilla eikä pukeutunut minihameeseen tai albaan. Konventeissa hän on käynyt ja kokenut ihastumisen maailmalliseen poikaan tuntien vain vähän katumusta.

Nissisen teksti on soljuvaa, runollista ja kielellisesti täyteläistä. Tekstin lievä aukkoisuus antaa väljyyttä tulkinnoille sekä avaa Siljan niin ajatus- kuin tunnemaiseman värikylläiseksi panoraamaksi. Jehova-viitekehyksestä Siljalle tulee vähitellen häkki, jossa hän pyristelee ulospääsyä etsien. Toisaalta hän haluaa kuulua liikkeeseen, toisaalta hän janoaa vapautta niin uskolta kuin identiteetiltäänkin. Nissinen limittää tarinan Siljan lapsuudesta opiskelujen alkuun ja sairaalajakson kiinteäksi kokonaisuudeksi.

Usko voi sairastuttaa ja vangita, mutta se voi auttaa jäsentämään elämää terveellä tavalla. Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin. Nissinen on kuvannut kaunokirjallisin keinoin tämän prosessin – mutta myös muutoksen, jossa on rohkeutta ja voimaa. Hän ei opeta, vaan näyttää.