Juha Hänninen on entinen Terhokodin johtaja, joka nykyisin työskentelee kotikäyntejä ja perhetyötä tekevänä lääkärinä. Hänellä on 25 vuoden kokemus saattohoitotyöstä. Tuoreessa teoksessaan Kuolemme vain kerran hän esittelee kokemuksiaan ja näkemyksiään kuolemisesta. Teoksen nimi viittaa hyvään kuolemiseen, kivuttomuuteen ja läheisten läsnäoloon – sillä vain kerran kuolema kohtaa meidät.

Ihmiset pelkäävät eniten kuolemassa kipua. Useimmiten kipu on farmakologisesti lievitettävissä, mutta joissain tapauksissa mitkään kipuhoidot eivät tehoa. Kansainvälisestikin on viime vuosina todettu, että puutteellinen tai osaamaton saattohoito on ihmisoikeusloukkaus. Kivun lisäksi pelkoa aiheuttaa, että kuoleva jää yksin. Erityisesti omaisten läsnäolon merkitys on tärkeää kuolevalle.

Lähestyvän kuoleman edessä elämästä katoaa usein kaikki merkityksellisyys. Saattohoidon tehtävänä on vähentää tätä kokemusta ja vahvistaa, että jäljellä oleva aika ei ole vain kuoleman odottelua vaan täysipainoista elämää. Jokainen hetki on arvokas viimeiseen hengenvetoon saakka.

Hänninen kirjoittaa, että aina ei ole potilaan edun mukaista jatkaa vaikkapa nesteytystä tai ravitsemushoitoa kuolemaan saakka. Omaisten vaatimukset ja lääkärien ajatukset voivat ajautua myös törmäyskurssille. Hänninen painottaa, että hoitojen jatkamisen lähtökohtana pitää olla potilaan hyöty. Viime kädessä lääkäri joutuu ratkaisijan paikalle, eikä se ole aina kovinkaan helppoa. Kuolevaa elämän lopussa hoitaa päätöksentekijänä saattohoitolääkäri.

Kuolemiseen liittyy myös suru, joka on erilaista jokaisen kohdalla. Mutta kuolema tapahtuu myös eri ikävaiheissa. Lapset seuraavat vanhempien kuihtuvan, vanhempien, jotka ovat tuoneet turvallisuuden elämään. Vanhemmat puolestaan kokevat lapsensa traagisen kuoleman; lapsen, jonka unelmat eivät koskaan täyttyneet. Suru koetaan ja kestetään. Se on osaltaan myös rankkaa sisäistä painia toivon ja epätoivon välillä.

Hänninen pohdiskelee myös eutanasiaa monipuolisella ja kiihkottomalla tavalla. Hän tuo esiin erilaisia näkemyksiä vahvasti ihmisten mielipiteitä jakavasta asiasta, joka voidaan nähdään poliittisena tai eettisenä. Suomalaiset poliitikot edustavat jyrkästi toisistaan poikkeavia näkökantoja. Siinä, missä tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannattaa eutanasiaa, ulkoministeri Timo Soini vastustaa tiukasti.

Vilkastunut eutanasiakeskustelu kertoo osaltaan myös ilmapiiriin muuttuneen myönteisemmäksi eutanasialle. Monet eri alojen asiantuntijat uskovat, että eutanasian salliva lakimuutos voisi tulla voimaan Suomessa 2020-luvulla. Euroopan maista eutanasia on laillistettu Hollannissa, Belgiassa ja Sveitsissä.

Keskustelu eutanasiasta on aina hyvin tunneherkkää. Vastakkain aseteltuna nähdään kärsivän subjektiivinen kokemus sekä vastustajan kokema oman arvomaailmansa loukkaus.

Ei jää epäselväksi, etteikö Hänninen kannattaisi eutanasiaa. Mutta hän kannattaa myös hyvän saattohoidon kehittämistä, joka puolestaan on hyvin poliittinen kysymys. On säädettävä velvoite antaa kaikkialla hyvää hoitoa ja tehtävä samanlainen ratkaisu kuin Ruotsissa, missä läheisillä on mahdollisuus jäädä hoitamaan kuolevaa läheistään. Monet ratkaisut ovat valovuosien päässä.

Juha Hänninen on kirjoittanut tärkeän puheenvuoron hyvästä hoidosta, kuolemasta ja eutanasiasta. Teos on pureskeltua ja perusteltua asiaa täynnä. Lisäksi se on sujuvasti kirjoitettu, vaikka teema on vaikea.

Risto Kormilainen