Olen ollut äänikirjojen ystävä 1990-luvulta lähtien. Tuolloin suuntasin toppahaalarin lahkeet kahisten, rautaisesta mattotelineestä irti riuhdottu kieli pitkällä Suomussalmen kirkonkylän kirjastoon, lastenosaston puisten vetolaatikoiden luo ja kaivoin sieltä mielentilasta riippuen Topi ja Tessu-, Bernard ja Bianca– tai He-man-kirjakasetin. Tämän jälkeen hain kirjastonhoitajalta suuret ja painavat kuulokkeet, kirjoitin etunimeni vihkoon varaten oman vartti- tai puolituntiseni, istuin penkkiriville muiden lasten viereen, työnsin kuulokkeiden plugin seinään, avasin ohuen kuvakirjan ja nojauduin jännityksestä kihisten viettämään hetken itsekseni satumaailmoissa.

Opiskeluaikoina kymmenen vuotta sitten tein kesätöitä Hailuodossa. Vuokrasin rivitalokämpän, jonka sisustin askeettisesti. Olohuoneessa oli ilmapatja, lattian nurkassa kesän mittaan kasvava rivi kirjoja ja cd-soitin. Kesän aikana kuuntelin Hailuodon kirjaston cd-valikoiman läpi. Kirjastonhoitaja nauroi, että olen ainoa ihminen, joka cd-levyjä nykyään lainaa. Levyhyllyn kahlattuani siirryin äänikirjoihin.

Valitsin puolen metrin mittaisesta cd-rivistä Sinuhe egyptiläisen. Sinuhe oli jaettu kahdeksi cd-paketiksi, joista ensimmäisessä oli viisitoista, toisessa kuusitoista cd-levyä. Cd-soittimeni johto ylsi juuri ja juuri takaovelle. Kuuntelin betoniterassillani istuskellen Sinuhea ja merkitsin paperille ylös, minkä levyn mille raidalle jäin.

Jos tänään alkaisin kuuntelemaan Sinuhea, kännykkäni äänikirjasovelluksen ansiosta voisin jatkaa kirjaa aina automaattisesti siitä kohdasta, mihin jäisin. Todennäköisesti kuuntelisin nelisenkymmentä tuntia kestävää äänikirjaa vähintään 1,25-kertaisella nopeudella, tuskin istuen aloillani noista tunneista yhtäkään.

Iltakävelyllään äänikirjasta nautiskeleva kuuntelija ei usein tiedä, paljonko kirjailijalle jää käteen yksittäisestä kuuntelukerrasta.

Äänikirjojen suosio on yllättänyt kuluneen vuoden aikana. Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan äänikirjojen myynti kasvoi 122 prosenttia vuoden 2020 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana alkuvuoden 2019 lukemiin verraten.

Iltakävelyllään äänikirjasta nautiskeleva kuuntelija ei usein tiedä, paljonko kirjailijalle jää käteen yksittäisestä kuuntelukerrasta. Kirjailijaliiton selvityksen mukaan vuoden 2019 lasketun kirjamyynnin perusteella painettu kovakantinen tuotti kirjailijalle keskimäärin 3,10 euroa per myyty kappale. Äänikirja sen sijaan tuotti 0,67 euroa kappaleelta. Verrattuna painettujen kirjojen suhteellisen vakiintuneisiin palkkioprosentteihin kirjailijoiden palkkioprosentit äänikirjojen suhteen vaihtelivat selvityksen mukaan huomattavasti: kahdestatoista prosentista kahteenkymmeneenviiteen ja jopa viiteenkymmeneen prosenttiin.

On toki niin, että useinkaan lukija ei valitse joko ostetun painetun kirjan tai äänikirjan välillä, vaan valinta koskee ajankäyttöä ja se tehdään vaikkapa joko ostetun kirjan, kirjaston kirjan, podcastin tai Netflixin välillä. Äänikirjan räjähdysmäisen suosion toivoisi silti näkyvän myös kirjailijan kukkarossa.

Monen kirjailijan kohdalla tilanne on päinvastainen. Kirjailijan osuus äänikirjojen myynnistä on sovittu usein aikana, jolloin äänikirjojen noususta tässä mittakaavassa ei ollut tietoa. Nyt vaikutuksiin on herätty. Jos kirjailijan tulot laskevat, kirjailijan mahdollisuus elättää itsensä työllään vaarantuu. Myös vähittäismyyjät joutuvat tiukille.

Tällä hetkellä useiden uutuuskirjojen äänikirjan julkaisupäivä on sama kuin painetun kirjan. Suurimmat äänikirjapalvelut myyvät kirjat kuukausimaksulla ja asiakas voi kuunnella kirjoja niin paljon kuin ehtii. Kirjailija Sinikka Vuola kysyi Helsingin Kirjamessuilla, täytyykö uutuuskirja myydä äänikirjana heti suoratoistopalveluun. Mitä, jos äänikirja olisi saatavana ensin kappaleostona, jolloin ne, jotka tahtovat, voivat ostaa äänikirjan heti, ja ”pakettihintaan” se olisi tarjolla suoratoistopalveluissa vasta myöhemmin? Erilaisia malleja onkin syytä miettiä, jotta äänikirjamarkkinoiden kasvu hyödyttäisi kaikkia, myös kirjailijaa.