Katson ikkunastani Suomen lipun vaatimatonta liehuntaa 25-asteisessa suvessamme. On Suomen kuvataiteen päivä 10.7., jo toista vuotta silloin on lupa liputtaa. Mietin taiteen laajempia merkityksiä ja sitä, miten ne saataisiin suuremman yleisön tietoisuuteen.

Kesäkuussa osallistuin Rovaniemellä kolmipäiväiseen kansainväliseen Res Artis -konferenssiin, joka kokoontuu vuosittain eri puolilla maailmaa avaten keskustelua taiteilijaresidenssien nopeasti laajenevan ja nopeatempoisen nykyaikamme mukana kehittyvän kentän haasteista ja mahdollisuuksista.

Res Artis toimii yli 70 maassa tuoden yhteen yli 650 organisaatiota, yksilöä ja keskusta. Yhdistyksen jäsenet ovat omistautuneet tarjoamaan taiteilijoille, kuraattoreille ja muille luovien alojen toimijoille ainutlaatuisen maantieteellisen ja kulttuurisen kokemuksen, välttämättömän ajan ja paikan arjen tapojen ja paineiden alla. Se on globaali yhteisö, jossa eri alojen ammattilaiset voivat ottaa osaa dialogiin.

Kuulostaa tärkeältä ja kansainväliseltä. Mutta mikä rooli taiteilijaresidensseillä oikeastaan on?

25-vuotias Res Artis toteaa residenssien olevan profiilinnostattajia, joilla on välittömiä ja jatkuvia taiteellisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Residensseillä on elintärkeä rooli osana nykytaidekenttää. Ne stimuloivat luovaa kehitystä ja luovien tekijöiden liikkuvuutta. Ne antavat työkaluja kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja luovat yhteistyösuhteita eri organisaatioiden välillä. Residenssit mahdollistavat luovia prosesseja, dialogeja, kokeellisuutta. Ne edistävät elintärkeitä ammatillisia ja henkilökohtaisia kehittymismahdollisuuksia ja myötävaikuttavat kulttuuriseen diplomatiaan ja käytäntöihin.

Oulun Taiteilijaseuran – kuten muidenkin paikallisten toimijoiden – haaveena on vuosikymmenestä toiseen ollut residenssin perustaminen Ouluun. Suomessa jo olemassa olevien residenssien fokus lepää luonnonläheisissä, eristyneissä, rauhallisissa lokaatioissa. Väittäisin, että urbaaneille toimipaikoille on kysyntää. Oulun vahvuus olisi nimenomaan urbaani pohjoinen: kaupunki, josta kansainväliset vieraat löytäisivät uuden perspektiivin. Meillä on tietenkin myös luonto lähellä ja eristäytyminenkin helppoa.

Voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen taloudellisesti vakaidenkin aikojen puitteissa olisi pienen toimijan suhteetonta toimia yksin uuden avauksen riskejä punnittaessa. Oulun Taiteilijaseuralla on noin 200 jäsentä, joille tarjoamme vuosittain useita näyttelymahdollisuuksia kansallisesti ja kansainvälisesti. Tämän lisäksi pyöritämme Galleria 5:ä, näyttelytila ARTtilaa sekä taidelainaamo ja -myymälä ARToa ilman yhtään kokopäiväistä työntekijää.

Oulun Kaupunki tekee esimerkillistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa esimerkiksi kumppanuussopimuksien ja työhuonetukien muodossa. Kulttuurilla on merkitystä, siitä kielinee halu hakea Euroopan Kulttuuripääkaupungiksikin. Nyt olisi oikea aika panostaa kansainväliseen näkyvyyteen perustamalla taiteilijaresidenssi, joka toimii sillanrakentajana eri taiteenharjoittajien ja muiden toimialojen välillä.

Kolmipäiväinen konferenssi sai haaveilujen alle palamaan vahvan liekin. Tämänvuotinen kokoontuminen keskittyi kestävän kehityksen ja alkuperäiskansojen kysymyksiin. Sain kuulla esiintymisiä ja puheenvuoroja Euroopan ainoan alkuperäiskansan saamelaisten edustajilta, kuten myös Pohjois-Amerikan Ojibwein, Australian Naruggan, Uuden-Seelannin Maorin, Kanadan Kitigan Zibi Anishinabegin ja Havaijin alkuperäiskansojen edustajilta.

Yli kolmestakymmenestä maasta saapuneet 175 osallistujaa yöttömän yön alla, saunan lauteilla ja kylmissä luonnonvesissä yhdessä puhalsivat levolliseen tunnelmaani kärsimättömyyttä. Voisiko Oulu olla edustamassa tässä uskomattomassa organisaatiossa? Olla osa suurta luovien alojen yhteisöä, jossa monikulttuurinen ja kansainvälinen asema jatkuvien suhteiden ja yhteistöiden luomisessa eri organisaatioiden välillä saavutettaisiin.