Yhtenä aamuna mie heräsin varhain ja hunteerasin ette saan ehkä alkaa harjaantumhaan siihen ette net sosiaaliset meetiat jokka mie käytän, ehkä katoava joskus tulevaisuuessa. Vähänko nuoruuten MSN Messenger teki. MSN oli mulle kolmasosa koko teini-maail-masta muut kaks oli jalkapallo ja koulu. Ja se katosi ilman ette hunteerasin sitä, yks nimetön päivä se oli vain poissa. Mie heitin käyttämästä. Itkemättä, surematta, kiittämättä. Aivanko mie ja minun kirjekaverit olisimma kasvanheet erihleen, kiittämättä, surematta, itkemättä.

Mie hoksasin sitte, ette tehen tämmösen julkisen inventaarion minun sosiaalisen metian käytöstä. Osaksi sen takia ko mie nykyhään kirjotan enniiten lyhkäsiä juttuja somheen. Aikaa mennee semosella laila etten hoksaa ette aika oon mennykhään ja mie ymmärrän ette ajan konstryksuuni ei ole muuttunu sen jälkheen ko kellot keksithiin. Freistan itentifieerata rosvon tässä pelissä, laitan palaset paikoihleen – ehkä piirän kartan siittä missä olen ja mitäs mie tehen.

Minun digitaalinen läsnäolo oon varhmaan tullut 500 % vahvemmaksi MSN:in loistopäivistä. Moralisoimatta sitä, mikä oon oikea tai väärä, elikkä vain kuuluva meän aikakaushiin, niin tässä tullee minun oma tilasto.

Siittä, ko mie teelasin ensimmäisen kuvan Instakramissa, vuona 2012, mie olen teelanu monta kuvvaa melkhein jokhainen päivä. Kysessä oon sitte suunilheen 4 707 päivää. Mulla oon tänhän 7 269 Instagram-postausta. Näistä tullee sitten melkhein 1,5 postausta päivässä. Storyssa, jokka katoaa 24 tunnin kuluttua ja jokka tuli Instakramhin 2016, noin 3 070 päivää sitten, postaan suunilheen viis kuvaa minun yli tuhanelle seuraajalle. Mie olen sitte julkassu 22 619 postausta sen aikana ko mie olen käyttäny Instagrammia.

Ja en yritä ees räknätä kunka paljon aikaa olen laittanu siihen ette planeeran mitä kirjotan sinne. Niin, siksi ko met tiämä ette aikaa oon rahhaa, ja aika toennäkösesti oon se arvokkain konstuksuuni mikä meilä oon, niin mie olen saanut hoksata ette mie olen tarjonnu, kauhean paljon aikaa sosiaalisen metian ylläpitäämisheen. Mie käytän sitä työksi, iloksi ja muistiksi. Joka päivä Instagram ilmottaa mulle ko olen viettäny 20 minuttia metiassa, mutta mie jätän sen varotuksen huomiomatta ko herätyskellon lauantaiaamuna: Nyt met saatama vielä snoozata oikeaa elämää Appien ulkopuolella.

Eihän fyysinen elämä ja tigitaalinen elämä ole soassa, mutta joskus uskois ette ovat. Jos some katoaa ja mie hunteeran sitä aikaa ko mie laitoin siihen, niin mie olen aina ilonen mahollisuuesta praatia perheen ja kaveritten kans viteon kautta ja muutenki. Mutta kyllä mie hunteeraan, ette olisimmako met nähny toisia fyysisessä maailmassa enemmän, jos meilä ei olis ollu somea? Mie ja minun hellu tutustuima Instagrammin kautta ko meilä molemilla oli kiinostus chilin kasvatukseen. Toissaalta kuitekki: ehkä minun häätyyki olla kiitollinen somesta eikä kritiseerata sitä, ette onko se antanu mulle tarpheeksi minun ajasta.

Paperilehessä eli digilehessä tiot ei ole minun algoritmin myötä muuttunheet. Siksi, se oon ihana ostaa lehti ja lukea sen. Vain sen vuoksi ette siinä oon valhmiiksi kureerattua tietoa ja aihetta, joka kiinostaa ja saapi yllättää minut samala. Mie uskon ette se oon hyvä hyvinvoinnille keskustella, kattoa ja lukea semmosesta, jota en olisi tieny hakea elikkä mistä tekoäly ei tiä ette mie tykkään.

Fepryaarisa mie sain tion lehestä lukemalla ette Pohjoisruottin kulttuuriretaksuunit oon laitettu kiini. Ja ko met tiämä sen, ette jos sinua kiinnostaa enniiten kukat niin algoritmin kautta et ainakhaan saa hyvin paljon muuta tietoa. Pohjoisruottissa oon nyt sitte joka kulttuuritoimittaja ja toimistus kaonnu.

Entäs jos tullee se viiminen päivä ko sie katot Instakrammia, elikkä viiminen kerta ko katot, jos joku oon lukenu tai vastanu sinun viestiin. Mitäs, jos net on vain kaohneet? Ei siksi, ette yhteisö tai kontaktin tarve olisi kaonu, ei ainakhaan välttämättä, vaan siksi, ette joku muu oon tullu valthaan. Ihmettelen sitä ko loitsu on katkenu ja kaulat on taas pystössä. Mitäs tapahtuu jos elokuvile, näyttelyile ja kirjoile ei tule resensuunia tai reaksuunia?