Kansiteoksemme on mukana oululaisen taidegraafikon Antti Holman (s. 1942) laajassa, Oulun taidemuseon toisen kerroksen täyttävässä näyttelyssä, jonka avajaisia vietetään perjantaina 5.9. Tuotannon läpileikkaus painottuu 2000-luvun teoksiin, joita Holma työstää pienessä verstaassa Vanhan Villatehtaan pihapiirissä Oulun Pikisaaressa.

Holman taiteen keskeinen teema on olemassaolon käsittämättömyys, kuten taidemuseon näyttelyesittelyssä kerrotaan. ”Teosten hahmot, jotka usein ovat joutuneet kadun kuiluun, tuntuvat olevan eksistentiaalisen ahdistuksen vallassa. Heidät on heitetty autioon maailmaan, josta ei puutu väkivaltaakaan”, kirjoitti Demokraatin Seppo Heiskanen Holman edellisestä yksityisnäyttelystä Helsingin Galleria G:ssä.

Holman suurikokoiset puupiirrokset ovat voimakkaissa väreissään tehokkaita ja katseen pysäyttäviä. Niissä voi nähdä linjoja (saksalaisesta) ekspressionismista sekä pop-taiteesta. Ne eivät myöskään piilottele kommentointiaan yhteiskunnan outouksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin: Holmalle ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin tulisi olla tärkeämpää kuin kapitalistisen maailmanjärjestyksen harjoittama jatkuvan taloudellisen voiton tavoittelu.

Antti Holma kasvoi Nuottasaaressa paperitehtaan varjossa, ja asuu siellä edelleen. Välillä hän opiskeli Helsingissä, ensin Vapaassa taidekoulussa ja sitten Taideteollisessa oppilaitoksessa valmistuen opinnoista vuonna 1969. Taidegrafiikka vei hänet mukanaan opiskeluaikana etenkin Pentti Kaskipuron vaikutuksen ansiosta. 1970-luvulla tekemistään kuvaamataidonopettajan ja ja kirvesmiehen töistä Holma siirtyi vapaaksi taiteilijaksi 1980.

Antti Holma on yksi Pikisaaren ja Oulun taide-elämän hiljaisista kulmakivistä, vaikka hän harmitteleekin, ettei ole viime vuosina juurikaan jaksanut tutustua uuteen oululaiseen taiteilijasukupolveen. Tämänsyksyisen näyttelyn myötä ainakin uusi sukupolvi pääsee tutustumaan Antti Holmaan kunnolla.

Lähteet:

• Seppo Heiskanen: ”Elämän autius ja kauneus”, Demokraatti 15.8.2012
• ouluntaidemuseo.fi/nayttely/antti-holma