Sanna Koivisto tunnetaan erityisesti julkisista veistoksista. Kemin sotalapsiveistos ”Pieni ikuisuus” (1996), Iijoen uittomuistomerkki Iissä (2003) ja Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlien kunniaksi veistetty ”Ajan kulku” (2005) sekä viimeisimpänä Rotuaarin ”Tiernapojat” (2014) ovat pidettyjä ja myös paljon kuvattuja maamerkkejä. Koivisto lähestyy vähitellen jo omaakin 50-vuotistaiteilijajuhlaansa, joten on hyvä hetki esitellä taiteilijan uraa tähän asti Kemissä, taiteilijan vanhempien kotikaupungissa.

Sanna Koivisto debytoi Oulun läänin aluenäyttelyssä 1975 opiskellessaan Lahden taideinstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1977. Taiteilijan työnsä hän aloitti tuolloin juuri Kemissä, ja onpa Kemin sarjakuvapäivillä jaettu Lempi-patsaskin Koiviston käsityötä. Vuonna 1988 hän muutti Iihin ja sai työtilan vanhalta Kauppilan kansakoululta, jonka tulipalo 2003 tuhosi myös suuren määrän Koiviston teoksia.

Jonkin loppu on kuitenkin aina mahdollisuus jonkun uuden alulle, ja kansakoulun tuhosta syntyi kipinä Taidekeskus KulttuuriKauppilalle. Iiläisten taiteilijakollegoiden Helena Kaikkosen ja Antti Ylösen kanssa kehkeytynyt ajatus uusista työtiloista kasvoi Kaisa Kerättären avustuksella EU-hankehakemukseksi. Kunnan päättäjien pitkällisen pehmittelyn jälkeen myös virallinen Ii ymmärsi hyvän päälle, ja KulttuuriKauppilan avajaisia juhlittiin kesällä 2007.

”Minulla alkaa olla ikää, ja siksi haluan nähdä koosteen omasta tuotannostani saman katon alla”, Sanna Koivisto perustelee Kemin taidemuseon näyttelyä. Retrospektiivissa on esillä muun muassa pronssi-, betoni- ja keramiikkaveistoksia, piirustuksia ja piirustusmaalauksia, kuten taiteilija itse tekniikkaansa kuvailee. Koivisto on myös kehittänyt itse uusia tekniikoita: ”Se on ihanaa, siinä voi käyttää laajasti luovuutta ja löytää uutta!”

Teoksissaan Sanna Koivisto pohtii luonnon, eläinten ja ihmisten suhdetta: kuinka luonto on alistettu ihmisen ahneudelle ja hyväksikäytölle. Myydyt morsiamet -sarja kertoo puolestaan naisten asemasta, hyväksikäytöstä ja suhteesta luontoon. ”Nämä teokset ovat kuvallista pohdintaa aiheista, joita mietin ja jotka huolettavat minua”, hän kuvailee.

Useissa teoksissa välittyvät kuitenkin myös arjen ja leikin aurinkoiset puolet. ”Minussa elää edelleen pieni lapsi, siksi minulle on luontevaa ja helppoa ilmaista lapsiveistosten kautta ihmisyyden parempia puolia. Saan siitä myös hyvää mieltä.”

Työ jatkuu retrospektiivisen näyttelyn jälkeenkin. ”Niin kauan kuin korvien välissä jotain liikkuu ja kädet toimivat, tulen toteuttamaan uusia teoksia”, Sanna Koivisto nauraa iloisesti.

kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/sanna-koivisto

www.kulttuurikauppila.fi/home_artists/fringilla-magna-2/