Hannu Niklander: Eksynyt opas. 180 s. Robustos 2024.
Kirjailija Hannu Niklander (s. 1951) on tuttu myös pohjoisen Suomen ihmisille, sillä hän on vieraillut laajalti luennoimassa milloin omasta tuotannosta, milloin Kalle Päätalosta tai käynyt kouluttamassa kirjoittajia. Hän on julkaissut tiheästi runoja, romaaneja, matkakirjoja ja esseitä.
Niklander sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999. Hänen uusin romaaninsa Eksynyt opas on itsenäinen, neljäs osa hänen isästään kertovassa sarjassa. Teoksessa kuvataan kiihkeää jälleenrakennuskautta 1950-luvulla, eletään olympiahuumassa ja Sputnik heijastelee esiin murtautuvaa teknologian aikaa.
Romaani alkaa vuodesta 1951, kun Maija-Liisalle ja Weijolle syntyy potra poika, joka ristitään Hannuksi. Nyt siis kirjailija alkaa elää omaa elämäänsä kuvaille kasvuaan kouluikäiseksi. Mutta päähenkilö on isä Weijo. Hän harrastaa postimerkkeilyä ja on edelleen hieman katkera, kun on joutunut luovuttamaan tiluksensa karjalaisille siirtolaisille. Nyt eletään Helsingin Käpylässä ja rakennetaan monien vaikeiden retkien jälkeen uutta tulevaisuutta. Työ rakennuksella on rankkaa ja perhe-elämä vaati veronsa. Vanhojen sotakaverien kanssa pidetään yhteyttä. Weijo on kielimiehiä, ja niinpä hän pääsee töihin satamakonttoriin.
Niklander sijoittaa teoksensa tarkasti historian kehyksiin. Tutut ja merkittävät asiat tulevat kirjan sivuille kirjatuiksi paikoin hieman liiankin tarkasti. Toki lukija pysyy näin aikajanalla. Weijon työpaikka vaihtuu satamasta Seutulan lentosatamaan vankeinhoitolaitoksen palvelukseen sakkolaisia ja rattijuoppoja paimentamaan. Työ kuin työ. Se on hänen mottonsa. Poika kasvaa ja elämä kulkee, mutta viina vie miestä ja Seutulasta lyödään kouraan lopputili. Sitten löytyy kirjastoapulaisen pesti. Kirjastosta on Hannulle mukava tuoda kirjoja, sillä poika on kiinnostunut monialaisesti kulttuurista, kun isä lukee ja selittää maailman saloja syleilevästi.
Teoksessa liikutaan maantieteellisesti laajassa skaalassa eteläisessä Suomessa, mutta piipahdetaanpa Kainuussakin Kajaanissa ja Sotkamossa. Weijo kuljeksii Kajaanissa Kauppakatua ja poikkeaa Brahenkadun kirjastoon. Ollaan siirrytty vuoteen 1956. Hannun äidin Maija-Liisan isä on toiminut aikanaan Sotkamossa apteekkarina. Sotkamossa Maija-Liisa esittelee lapsuutensa kotipaikkoja: Kansalan, Niemelän, Tähtelän ja Uutelan.
Niklander kuvaa paljon junahistoriaa, sillä ilmeisen paljon ne ovat häntä lapsena kiinnostaneet. Samoin maantiede pienine nyansseineen. Weijoa lykästää oikein kunnolla, kun hän pääsee matkaoppaaksi Euroopan matkalle keväällä 1958. Kortteja lähtee niin Alankomaista kuin Saksastakin. Bussimatka kesti tuohon maailmanaikaan pitkään ja oppaalta vaadittiin monenlaisia taitoja, mutta eri kieliä osaavana Weijo selviää urakasta hienosti.
Niklanderin kerronta hieman ontuu teoksen loppupuolella, kun mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta. Kirjoittajana Niklander on täsmällinen ja kulttuuritietoinen, mutta hieman suodattamista romaani tässä suhteessa olisi kaivannut.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
