Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
”Juuret” osallistui tämän vuoden Oulun Musiikkivideofestivaalin kotimaiseen musiikkivideokilpailuun, ja sen voi nähdä perjantaina 25.8. klo 17 Pikisaaren Mallassaunalla esitettävässä näytöksessä ”Kotimainen katselmus 11”. Samassa näytöksessä on mukana myös Niemisen Amandaidin (Amanda Martikainen) kappaleeseen ”Flowers” tekemä musiikkivideo.
Tämän sivun liekehtivä puu esiintyy myös ”Flowers”-videolla, johon sen sisältävä kohtaus on lohkaistu ”Ilmestys”-videoteoksesta. ”Ilmestys” on julkinen teos Rovaniemen seurakuntakeskuksessa. Tämä Niemisen tavaramerkiksi varioituna muodostunut puu on mukana myös hänen viimeisimmässä lyhytelokuvassaan Lift Up Your Voices.
Arttu Nieminen (1981) on Rovaniemellä asuva mediataiteilija. Hän kertoo teostensa lähtökohtana olevan usein symmetrialla ja horisontilla leikittelevä muoto, arktinen hauras luonto sekä enteiden ja näkyjen kaltaiset rinnastukset ajankohtaisiin ilmiöihin. ”Virtaavat luontokuvat, poeettinen lausunta, minimalistinen musiikki ja kokonaisuutta rikkovat brutaalit montaasit ovat ilmaisuni kulmakiviä. ASMR-keinoin (Autonomous Sensory Meridian Response) ladattuja kohtauksia ketjuttamalla sorvaan audiovisuaalisia loitsuja, joihin pyrin istuttamaan muutosvoimaa. Olen siis eräänlaisen propagandaelokuvan äärellä, vaikka pyrinkin puhdistavaan taidekokemukseen.”
”Luonto, kuten ihmisen rakentamat kolossaaliset struktuurit ja kaupungin syke, näyttäytyy minulle omana tiedostavana olionaan, toisinaan taas mystisenä rajapintana näkyvän ja näkymättömän välillä. ’Eristäytynyt’, ’mystinen’ ja ’virtaava’ ovatkin määreitä, joista teokset hallusinoivat muotoaan. Ne ovat houreisia oodeja luonnon mystisille piirteille ja houkuttavat metsään uusin silmin.”
Nieminen kertoo pyrkivänsä ”puhuttelemaan teoksillani kokijaa, ikään kuin he itse olisivat intensiivisellä tripillä”. Hänen teostensa näyt ja kuvat ammentavatkin luontomatkojen ohella ”psykedeelisiltä matkoiltani, jolloin tajunta ikään kuin huokaa ja herää uusiin todellisuuksiin, sieltä sukeltaen taas uusiin mielen maisemiin, joiden äärellä haltioitua, pohtia elämää ja kokea pyhää, kaunista läsnäoloa itsensä ja universumien äärellä.”
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
Sápmelaš DJ:ide čuhcet ovdagáttut, mat buktet ovdan klubbakultuvrra čuolmmaid Sevdnjes latnja, seinniin, gáhtus ja muođuin šealgájit arvedávggi ivnnit. Lossa basso […]
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
