Kaikkea tapahtuu, koko ajan, ja Kaltio voi tarttua vain pieneen osaan siitä. Jotenkin tämän turhautumisen kanssa on vain elettävä. Tampereella toimiva verkkomedia Kulttuuritoimitus.fi kirjoittajineen on päättänyt tehdä kulttuurijournalismia vapaaehtoistyönä, koska ei sitä kukaan muukaan enää tee.

Kaltio pystyy maksamaan avustajilleen pieniä palkkioita, koska emme julkaise juttuja päivittäin kuten Kulttuuritoimitus tekee. Joskin yllätyin vastikään kuullessani, että maakuntamme paikallislehdet pystyvät maksamaan omille freelancereilleen ihan yhtä vähän: raahelaiselle kirjoittajalle oli tarjottu 80 euron palkkiota kirja-arviosta sekä kirjailijan haastattelusta – siis yhteensä. Kun mainostulot ovat valuneet kotimaisilta mediayrityksiltä nettijäteille, jää oman alueen kulttuurista kirjoittaminen vääjäämättä enemmän nettiklikkauksia keräävien väkivalta- ja onnettomuusuutisten varjoon.

Kipuilen päätoimittajana aika usein näiden raha-asioiden kanssa: olisi hienoa voida julkaista enemmän juttuja, etenkin nyt Oulu2026-vuonna kritiikkiä erilaisista tapahtumista ja näyttelyistä. En kuitenkaan halua pyytää ketään kirjoittamaan palkkiotta, kun itsekin saan tästä tekemisestä palkkaa. Mutta pitäisikö? Löytyisikö esimerkiksi lehtemme lukijoista sellaisia kirjoittajia, jotka haluaisivat tulla kuulluksi tällaisen kanavan kautta?

Vapaaehtoistyön ja freelancer-kirjoittamistyön sekamuotohan Kaltiokin toki on: osa avustajistamme ei halua teksteistään vastineeksi rahaa. Ja jotkut jutut syntyvät osana kirjoittajien omaa palkkatyötä. Näin oletan useiden muittenkin kulttuurilehtien toimivan, mutta lehtien toimintalogiikasta puhutaan julkisesti varsin vähän. Taiteen edistämiskeskus eli nykyinen Taide- ja kulttuurivirasto on viime vuosina alkanut painottaa kulttuurilehtitukipäätöksissäänkin ”ammattimaisuutta” eli maksettuja palkkioita, mikä on osaltaan johtanut siihen, että moni vapaaehtoispohjalta toimiva merkittäväkin julkaisu on menettänyt kaiken rahallisen tukensa. Myös mainittu Kulttuuritoimitus, Suomen ehkä luetuin kulttuurimedia, jäi tänä vuonna ilman valtionavustusta.

Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä. Jotkut tekevät taidetta muun työn ohessa, jotkut onnistuvat kattamaan elinkustannuksensa taiteestaan ansaitsemillaan tuloilla. Etenkin kuvataiteilijoiden ja muusikoiden tulonmuodostuksen keskustelu velloo usein myös julkisuudessa. Alkuvuodesta sosiaalisessa mediassa on ihailtu myös Irlannissa käyttöön otettua taiteilijoiden perustulomallia, jossa 2 000 valikoidulle taiteilijalle maksetaan noin 1 300 euron kuukausittainen perustulo. Mielenterveys on pilottijaksossa kohentunut, ja laskelmien mukaan perustulo ei ilmeisesti ole tullut valtiolle kalliimmaksi kuin tilanne, jossa saman kokoinen ryhmä joutuisi kerjäämään työttömyyskorvauksia ja toimeentulotukia sosiaalitoimen kautta.

Että otettaisiinko mallia? Mutta niin, eihän tässä pitänyt puhua rahasta vaan kulttuuri-ilmastonmuutoksesta ja taiteesta. Vaan ristiriitaista sekin on, jopa Oulussa kaikki kauniit juhlapuheet kulttuurin ja taiteen nostamisesta kaupungin strategisiksi kärjiksi sulavat talouden säästöpaineiden realismiin. Varsin turhauttavaa on katsoa, miten kaupungin viranhaltijajohto perustelee pienten museoiden lakkautussuunnitelmia vain muutamankymmenentuhannen euron vuosittaisilla säästöillä, ja kutsuu tätä maakunnan ykköslehden uutisoinnissa ”parhaaksi vaihtoehdoksi”.

Näinhän se menee: kaupunginvaltuusto päättää, että pitää säästää. Viranhaltijat valmistelevat esityksen, miten se on mahdollista. Sitten luottamushenkilöt pöyristyvät, että eihän tämä näin voi mennä, miten te voitte tällaista esittää, ja päättävät olla tekemättä pöyristyttäviä säästötoimenpiteitä.  Seuraavien vaalien alla voidaan kertoa, miten juuri ”me” pelastimme Oulunsalon kotiseutumuseon, ja pyyhkiä maton alle se seikka, että lakkautussuunnitelmat johtuivat pelkästään ”meidän” päättämästämme säästötavoitteesta. Eikä kukaan ole lopulta vastuussa.

Syksyllä avataan kuitenkin uusi Oulun museo sekä uusittu Tietomaa. Elämystila Visio sinne saatiin, mikä on hieno asia, eikä pidä alkaa vertailla, että sen hankintahinnalla Oulun kaupunki pitäisi suljettavaksi esitetyt museot avoinna ehkä jopa sata vuotta.

Ihan muuta oli tarkoitus tähän pääkirjoitukseen kirjoittaa, mutta nyt tuli tämmöinen. Kuluttakaa kulttuuria, jos vain voitte. Ihan kaikenlaista.