”Yhdessä saadaan enemmän aikaan”

AjankohtaistaPaperilehdestä4/2022

Euroopan kulttuuripääkaupunki Turku 2011: yhteistyötä, osallisuutta ja Oulu 2026 -terveisiä

Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2011. Muistikuvani ovat hataria, höttöisiä, vahvoja, kirkkaita… Päällimmäisenä on ajatus, että asioita tapahtui. Paljon.

Vuonna 2011 olin opiskelija ja työssä korkeakoulun hallinnossa. Kävin kursseilla ja koulutuksissa. Opettelin ja kokeilin asioita tekemällä ja menemällä mukaan. Aloin työskennellä sanataiteilijana, runoilijana, esiintyjänä. Olin tapahtumissa järjestäjänä, juontajana, kilpailutuomarina; kuuntelijana, katselijana, kokijana. Oliko viikoissa tuolloin enemmän päiviä?

Henkilökohtaisten muistelujen takana on kokemus siitä, että Turun kulttuuripääkaupunkivuosi oli monella tapaa sosiaalista ja yhdessä tekemistä. Vuoteen sisältyi uusia kokeiluja ja haasteita. Siinä oli värejä ja virtauksia, jotka kuljettelivat minua osallistujana enemmänkin lähellä maanpintaa kuin kulttuuripääkaupunkivuoden isoimmissa pyörteissä.

Vuonna 2026 on Oulun ja samalla pohjoisen Suomen vuoro kokea Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi. Millaisia tarinoita vuodesta muistetaan ja muistellaan? Joku ohittaa vuoden olankohautuksella, toinen imeytyy mukaan johonkin odottamattomaan.

Ennen pandemiaa osallistuin Oulussa tapahtumiin, joissa suunnattiin jo vuotta 2026 kohti. Tapahtumien kansainväliset vieraat ja esimerkit muistuttivat ihmisten osallistamisesta ja vuoden ainutkertaisuudesta: tämä koetaan vain kerran. Entä jäljet, joita ei heti pyyhitä pois? Millaisia muutoksia tapahtumavuosi tuo kulttuurin ja taiteen kentälle? Mitä pitkäaikaisempia vaikutuksia kulttuuripääkaupunkivuodella on?

Pandemiamylläkän iskiessä ja muuttaessa kulttuurin ja taiteen kentän toimintamahdollisuuksia ja -tapoja mietin, mitä kulttuurivuosi 2011 olisi ollut vastaavassa tilanteessa ja olosuhteissa. Kulttuurielämysten harmaampia sävyjä, ei-vielä-niin-vauhdikkaita digivirtoja? Jokainen vuosi on oma uniikki aikansa ja vuodesta 2026 kerrotaan omat muuntuvat narratiivinsa. ”Tulevaisuus on usein yllättävällä tavalla yllättävä”, lausuvat Sitran asiantuntijat vuoden 2022 Tulevaisuuspäivän puheenvuorossaan. Ennakoikaamme, mitä pystymme, ja olkaamme toiveikkaita.

Yhteistyöverkostojen voima

Keskustelin Kirjan talo – Bokens hus ry:n toiminnanjohtajan Petri Tähtisen kanssa Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta ja sen jättämistä jäljistä alueella. Kirjan talo oli kehittyvä kirjallisuuden ja sanataiteen alan toimija jo vuonna 2011. Sanataidepalveluita yhdistys oli alkanut tuottaa paria vuotta aiemmin. Kirjan talo on voittoa tavoittelematon toimija, joka tarjoaa soveltavan taiteen palveluita, järjestää kirjoittajakursseja, tuottaa tapahtumia, toimii verkostoissa ja työllistää samalla taiteilijoita ja kulttuurialan osaajia. Talo Linnankadulla on tarjonnut tiloja yhdistyksille ja taiteentekijöille, mutta vuonna 2022 yhdistys joutuu jättämään taakseen pitkäaikaiset toimitilansa.

Kirjan talon toimintaa on viety vuosien aikana eteenpäin yhteistyössä monien tahojen kanssa. Yhteistyön merkitys ja yhdessä tekemisen taiteidenvälinen henki nousevat tärkeinä esille kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutuksista. Tähtisen mukaan kulttuurivuoden jälkeen yhteistyö kaupungin ja yhdistysten välillä on parantunut. Kaupunki tukee taiteen alan toimijoita taloudellisesti, mutta tukea saadaan myös näkyvyyden lisäämiseen ja tiedottamiseen. Taide on tullut paremmin esille osana kaupungin tapahtumia ja taiteilijoita kuunnellaan nyt enemmän.

Yhteistyömahdollisuuksille herkistyminen ja kuunteleminen vaativat aktiivisuutta. Tähtinen sanoo, että keskeinen yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä lisäävä toimintamuoto on Taidekahvit-verkosto, joka edistää taiteen ammattilaisten asemaa Turussa. Taidekahvit koostuu kolmannen sektorin taide- ja kulttuuritoimijoista, jotka ovat Turun kaupungin kulttuurilautakunnan sopimuskumppaneita tai saavat toiminta-avustusta.

Taidekahvien vaikuttamistyöllä oli suuri merkitys Taiteen talon perustamisessa Turkuun. Turun kaupunki teki vuonna 2021 päätöksen Rettigin vanhan tupakkatehtaan ostamisesta parantaakseen taiteen ja luovien alojen toimintaedellytyksiä ja tuomaan helpotusta kulttuurialan toimijoiden tilaongelmiin, joista Turussa on kärsitty pitkään. Taiteen taloon on tulossa työ- ja toimitiloja taiteilijoille ja muille luovan alan toimijoille. Taiteen talon halutaan myös olevan avoin yleisölle. Taloon ja sen pihapiiriin suunnitellaan näyttelyitä, keikkoja, esityksiä ja muita tapahtumia.

Taiteen talon matka on vasta aluillaan. Kirjan talon toiminnanjohtaja on kuitenkin optimisti ja uskoo, että Taiteen talo tuo Turkuun uusia mahdollisuuksia ja jopa kansainvälistä vetoa – ja kaupungissa on paljon muutakin kehittyvää yhteistoimintaa. 

Teatteriohjaaja ja -pedagogi Venla Luoma toteaa Tähtisen lailla, että taiteen ja kulttuurin verkostoissa Turussa on tapahtunut vuoden 2011 jälkeen merkittäviä muutoksia, joihin kulttuuripääkaupunkivuosikin on vaikuttanut. Vuosi teki aiempaa enemmän näkyväksi myös vapaata kenttää, pieniä ryhmiä ja freelancer-taiteilijoita sekä paljasti taiteen ja kulttuurin kolmannen sektorin kirjon ja moninaisuuden.

Kulttuurin ja taiteen yhteistyöverkostot ulottuvat eri aloille. Luoma toimii tällä hetkellä turkulaisen TEHDAS Teatterin teatterinjohtajana. Hän kertoo, että TEHDAS Teatterissa on haluttu edesauttaa moninaisempaa, eri suuntiin levittäytyvää keskustelua. Esitysten yhteydessä on ollut luentosarjoja ja keskustelutilaisuuksia, joissa on ollut taiteilijoiden lisäksi eri alojen asiantuntijoita Itämeri-tutkijasta seksuaaliterapeuttiin.

Yleisötyön kehittämisen lisäksi tärkeää on ollut erityisesti freelancer-taiteentekijöiden työllistymisen ja työedellytysten parantaminen. Järjestäytyneemmän työkulttuurin luominen on taiteilijalähtöistä toimintaa, jonka tarkoituksena on tarjota tekijöille ammattilaisyhteisön tukea, turvaa ja tietotaitoa. Rakenteita pyritään kehittämään myös yhteistyössä muiden taiteenalojen kanssa. Luoman mukaan verkostomaisen toiminnan etuna onkin toisilta oppiminen ja matala kynnys yhdessä ideoimiseen.

Venla Luoma toteaa, että alueen toimijoilla on erilaista osaamista niin taiteellisesti, taloudellisesti kuin hallinnollisesti ja että yhteistyöllä voidaan vahvistaa kolmannen sektorin asemaa ja taloudellisia resursseja. Petri Tähtisen mukaan yksi toimijaverkostoihin liittyvä haaste ovat toimijoiden väliset erot resursseissa, mikä tulisi huomioida ja hyväksyä. Toisena haasteena on kommunikaation säilyminen avoimena. Tähtinen pitää tärkeänä, että pienetkin toimijat saadaan pidettyä mukana, koska se lisää moniäänisyyttä. Näin kuullaan niitä hiljaisempiakin ääniä.

Osallisuuden kokemuksia

Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 toi kulttuurin pariin uusia osallistujia. Ihmisiä tavattiin enemmän, mikä kasvatti intoa ja tekemisen iloa, Petri Tähtinen kertoo. Vuonna 2022 maailma näyttää toisenlaiselta, ja kulttuurialakin koki muutoksia pandemiavuosien aikana.

Pandemian hyötyjä on ollut, että se on järjestänyt työtä uudella tavalla. Esimerkiksi Kirjan talon kurssitoiminta toteutuu nyt myös etänä ja kokemuksia on saatu lavarunotapahtumienkin järjestämisestä verkossa. Luoma sanoo, että teatterin puolella esimerkiksi esitysten taltiointi on ottanut isoja edistysaskelia: osalle yleisöstä esitysten parantunut saavutettavuus etä- ja digipalveluna on ollut tärkeä asia.

Digitaaliset palvelut voivat yhtenä keinona tuoda uusia osallistujia kulttuurin ja taiteen luo, mutta yhteiskunnalliset muutokset ja eriarvoisuus tuottavat myös yksinäisyyttä ja syrjään jäämistä. Monilla on haasteita omissa mahdollisuuksissa osallistua taidetoimintaan. Kirjan talo edistää taiteilijoiden työllistymistä mutta on samalla taiteen ammattilaisten ja soveltavan taiteen palveluiden kautta monipuolinen, matalan kynnyksen osallistaja. Tähtinen mainitsee esimerkkinä, miten palveluita on toteutettu muistisairaiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa.

Tähtinen pohtii, että ihmisillä on nykyään vähemmän hyviä kohtaamisia ja iso tarve tulla kuulluksi. Tähän jatkuvaan tarpeeseen voidaan vastata niin taiteen ammattilaisten kuin vertaistoiminnankin kautta. Taiteilija voi auttaa ihmistä ottamaan uusia askelia elämässään ja antaa tukea, jotta kukin löytäisi omat taiteelliset voimavaransa.

Venla Luoma sanoo, että osallisuuden kokemus taiteessa tulee erityisesti elämysten kautta. Kaupunkitilassa taide voi olla seikkailu, mahdollisuus törmätä johonkin uuteen. Taide voi yllättää tutuissakin paikoissa, mutta olennaisempaa ovat ihmisen omat kokemukset. Taiteella voidaan vaikuttaa osallisuuteen monin tavoin. Vaikka taiteen kohtaisi katsojana tai todistajana, voi kokija tuntea olevansa aktiivinen toteuttaja, jolla on oikeus ja omistajuus taidekokemukseen ja taiteen tapahtumisen paikkoihin.

Osallisuudesta puhuessaan Luoma muistuttaa monialaisen yhteistyön tärkeydestä, mikä voi tarkoittaa vaikkapa yhteistyötä kaupungin tilapalveluiden kanssa, oli kyse sitten kaupunkitilan käytöstä tai toimitiloista. Luoma sanoo, että taide tulee mahdolliseksi, kun se ei tapahdu vain suljettujen ovien takana. Taide voi hetkeksi puhkaista seinän – tai luikerrella elämään ja alkaa kasvaa. Taide voi toteutua erilaisissa konteksteissa ja elämänkaaren eri vaiheissa.

Luoma toteaa, että soveltavan taiteen tai yhteisötaiteen näkökulmasta taiteella voi olla vaihtelevia päämääriä. Taidetoiminnassa voidaan esimerkiksi luoda yhdessä teos, joka tulee osaksi yhteistä kaupunkitilaa, mutta tavoitteena ei ole vain konkreettisten teosten luominen. Taide voi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tarjota paikan itsensä ja muiden kohtaamiseen. ”Minulla ei ole mitään sanottavaa tai annettavaa” voi taiteellisen prosessin kuluessa muuttua kokemukseksi, jossa kokija on oppinut uutta itsestään tai ylittänyt itsensä. Tärkeää on luoda toiminnalle turvallinen ympäristö, jossa ihmisen itsemääräämisoikeus ja oikeus määritellä omat rajansa säilyy koko prosessin ajan.

Ei juhlapuheita vaan investointeja

Ihmisten tarve, että joku aidosti kuuntelisi. Taiteen ammattilaisten ja yhteisöjen kuunteleminen. Tarpeet ja tavoitteet eivät aina kohtaa ja toteudu käytännössä. Kun puhutaan taiteen tai taide- ja kulttuurilähtöisten hyvinvointipalveluiden rahoituksesta, kääntyvät päät ja kuulevat korvat usein toisaalle – kuka maksaa ja kenelle tämä kuuluu?

Kulttuurihyvinvointipalvelut liitetään erityisesti sosiaali- ja terveyssektorin, kasvatuksen sekä kulttuuri- ja taidealan asiaksi. Kulttuurihyvinvoinnin kirjavasta repusta löytyy monenlaista työvälinettä ja keinoa ihmisten arjen hyvinvoinnin parantamiseen ja elämän mielekkyyden lisäämiseen. Kulttuurihyvinvointi on käsitteenä laaja; se voidaan ymmärtää esimerkiksi yksilön omana kokemuksena kulttuurin ja taiteen merkityksestä tai siitä voidaan puhua osana hyvinvointia ja terveyttä edistäviä palveluita.

Miksi kulttuurihyvinvointipalveluita tarvittaisiin? Petri Tähtinen tuo esille muun muassa elämän muutostilanteet ja ennaltaehkäisevän ja jalkautuvan työn merkityksen. Tähtinen sanoo, että kiinnostus taidepalveluihin on kasvavaa, mutta esimerkiksi valtion taholta kiinnostus ei konkretisoidu riittävästi rahoitusten osalta. ”Juhlapuheissa mummot leijuu taiteen voimasta”, mutta isot rahoituskysymykset jäävät edelleen auki. Tähtinen toteaa, että kulttuuria ja taidetta ei nähdä investointeina, jotka tuottavat tulosta.

Tähtinen sanoo, että vaikeuksista huolimatta Turussa kulttuuri ja taide on alettu vähitellen ymmärtää toisin: yhteisöjen rahoituksessa ei ole kyse vain avustuksista ja apurahoista vaan kumppanuudesta. On alettu tunnistaa, että kulttuuri ja taide ovat kaupungille myös veto- ja pitovoimatekijöitä. Kaupungeille tapahtumat, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelma, ovat myös sijoitus tulevaisuuteen. Turku 2011 -hankkeessa tämä tarkoitti esimerkiksi taiteen, tieteen ja tutkimuksen tuomista yhteen uusilla tavoilla.

Tähtisen mukaan kulttuurihyvinvointipalveluiden kannalta kehitys ei ole ollut niin hyvää vaan osittain on jääty jumiin samaan tilaan, jossa oltiin vuonna 2011. Palveluita tuotetaan yhä suhteellisen pienillä hankerahoilla. Tähtinen onkin hiukan skeptinen tulevaisuuden suhteen. Hän sanoo, ettei kulttuurihyvinvointi ole sote-uudistuksessa tai hyvinvointialueiden prioriteeteissa kovin korkealla. Haasteita on muun muassa palveluiden järjestämisessä, arvostuksessa ja kulttuurin osto-osaamisessa.

Myös Venla Luoman mukaan on selviä merkkejä siitä, että taiteella ja kulttuurilla nähdään olevan arvoa ja merkitystä Turun alueella: kulttuurin määrärahoja on korotettu, Turku investoi Taiteen talon ja Turun musiikkitalon kaltaisiin hankkeisiin ja tuore Turun kaupungin kulttuurilupauskin kertoo kulttuurimyönteisyydestä. Kulttuuriin liittyvää hallinnollista kehittämistä, konkreettisia toimenpiteitä ja taiteentekijöiden osallistumismahdollisuuksia kaivataan kuitenkin vielä lisää.

Avoimuutta pienelle ja suurelle

Millaisia terveisiä Petri Tähtinen ja Venla Luoma lähettäisivät entisestä Euroopan kulttuuripääkaupungista Oulu 2026 -alueelle?

Tähtinen kehottaa vaalimaan julkisen, kolmannen ja kaupallisen sektorin yhteistyötä. ”Investoikaa.” Hän toteaa, että taiteen järjestäytyneellä kansalaissektorilla on paljon ammattitaitoista ja osaavaa väkeä. Tähtinen toteaa myös, että kannattaa miettiä, mikä kantaa tulevaisuuteen – mahdollisuudet hyviin tuloksiin ja jatkuvaan toimintaan tulee tunnistaa ja antaa oikeanlaista tukea.

Tähtinen muistuttaa myös taiteen ja kulttuurin ympärille rakentuvasta elitismistä. Mitä voisi tehdä, jotta jokainen alueella asuva pääsisi osallistumaan toimintaan? Hän kehottaa olemaan avoin sille, ”joka ei vielä järjestäydy, joka on vielä nuorta, varjotoimintaa tai vaihtoehto – erittäin ruohonjuuritason toimintaa.” Miten sekin pääsee mukaan ja osalliseksi?

Luoma toivoo samansuuntaisesti, että tulevassa kulttuuripääkaupungissa huomioitaisiin pienemmätkin toimijat, jotta yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuisivat ja moninaisuus ja monitaiteisuus pääsisivät esille. Hän toivoo, että hetken kestävien tapahtumien ohella kulttuuripääkaupunkivuosi nähtäisiin jatkuvuuden ja paikallisen kulttuurin pitkäjänteisen kehittymisen näkökulmasta. Kulttuurivuoteen valmistautuminen olisi otollista aikaa kehittää alustoja, joissa niin yksittäiset tekijät, ryhmät kuin organisaatiot voivat kohdata ja löytää uusia kumppanuuksia villienkin visioiden toteuttamiseksi.

Ja että tilaa olisi myös ”ronskiudelle, rohkeudelle ja takavasemmalta tuleville yllätyksille”. <

Lähteet:

Helianne Kallio on runoilija ja kirjoittaja, joka työskentelee erilaisilla rajapinnoilla.

Kommentit