Routa-ryhmän taiteellisen johtajan Kira Riikosen viimeinen teos Kajaanissa nostaa valokeilaan Kainuun vanhukset ja vanhenemisen yleensä. Marjo Balogun kävi katsomassa tanssiesityksen.

Mitä tarkoittaa ”vapaa-ajattelija”, ja miten tämä vapaasti ajatteleminen on näkynyt suomalaisen kirjallisuuden historiassa? Mikko Mäkitalo esittelee esseessään 1800-luvun poikkeamia luterilaisesta valtavirrasta.

Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura (1952) on yksi tunnetuimmista suomalaisista elokuvista. Esseessään Esko Karppanen yhdistää sen Lapin mytologian lisäksi myös kalevalaisiin taruihin.

”Tukahduttavan arkipäiväiset ainekset sekoittuvat hillittömän mielikuvituksen lentoon. Ironia on ollut tärkeässä osassa venäläisessä kirjallisuudessa ainakin Nikolai Gogolista lähtien. Kirjoittava neurologian dosentti Päivi Meretoja pureutuu ukrainalais-venäläiseen ironiaan Nenästä Sergei Dovlatoviin.

Tämän Kaltion numeroon kanteenkin päätyi Pirjo Yli-Maunulan tuottama ja ohjaama esitystaideteos Torni. Arvostelussa kirjailija Essi Kummu toteaa vanhan vesitornin nousevan teoksen pääosaan.

Mitä ajattelivat viikinkiaikana tuhat vuotta sitten saamelaisista nuo meriä kyntävät skandinaavit? Teemaa varhaiskeskiaikaisten saagojen pohjalta tutkinutta Sirpa Aaltoa haastattelee Satu Räsänen.

Kaltion 2/2016 verkkoartikkelissa Kari Sallamaa jatkaa hulluus-teemaa tarkastelemalla erityisesti vuonna 1911 psykiatri Eugen Bleulerin luomaa skitsofrenia-luokittelua ja sen historiallista suhdetta 1900-luvun kapitalistiseen yhteiskuntajärjestelmään.

”Sir Simon Rattlen ja Peter Sellarsin Johannespassio on passio meidän ajallemme, ’meidän sukupolvellemme’.” Veli-Matti Huhta katsoi spektaakkelin televisioruudultaan.

Kaltiossa on kuluvan vuoden aikana keskusteltu kirjaston asemasta ja tehtävistä. Tarmo Yli-Rajalan puheenvuoro on puettu tarinan muotoon.