Andy Warholin omaleimainen taide on kiertänyt ympäri maailmaa ja osunut lopulta arktisella retkellään myös Ouluun, kiitos Taidetalo Kulttuuripankin. Campbellin keittojen säilykepurkkirivistö ohjaa sisälle entiseen Suomen Pankin rakennukseen Franzenin puiston laidalla.  Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava, sillä siitä puuttuu vain kymmenisen Warholin tekemää julistetta.

Tampere-talossa oli Andy Warhol -näyttely neljä vuotta sitten ja Sara Hildénin taidemuseossa vuonna 2014.  Oulussa nyt nähtävä kokoelma on viimeistä kertaa esillä pitkään aikaan, sillä se palautuu noin viideksitoista vuodeksi takaisin omistajamuseon arkistoon.

1960-luvun konventiot hylännyt, radikaali, tulevaisuuteen pelottomasti suuntautunut kaupallisuuden ja taiteellisuuden ristiriitaa hyväksi käyttävä POP-taiteen menestys olisi tuskin tapahtunut ilman Andy Warholia (1928–1987) ja hänen New Yorkissa sijainnutta Factoryaan. Uran alku ei ollut helppo, mutta jo 1950-luvulla mainospiirtäjänä työskennellyt Warhol teki julisteita myös newyorkilaiselle esittävän taiteen keskukselle Lincoln Centerille sekä Paris Review -kulttuurilehdelle.

Warhol oli myös kuvataiteilija, joka halusi kokeilla eri tekniikoita. Silkkipainetut sarjat Marilyn Monroen kasvoista ovat ikonisia. POP-taide osoitti, että myös monistetut julisteet ovat taidetta siinä missä grafiikan vedoksetkin.

Kuningattaret, poliitikot, filmitähdet ja monenlaiset julkisuuden henkilöt ovat päätyneet joko tahtomattaan tai pyynnöstä Warholin ikuistamiksi. Oulun näyttelyssä heitä on edustava kokoelma Maosta kuningatar Elisabeth toiseen, Jackie Kennedyyn, Elvis Presley’in, Elisabeth Tayloriin ja niin edelleen.

Yksi Andy Warholin tunnuslauseista oli ”Tarkoitus ei ole elää ikuisesti, vaan luoda jotain, mikä elää”. Paljon siteerattu lausahdus ennustaa, että tulevaisuudessa jokainen on maailmankuulu viidentoista minuutin ajan – joskaan nykytutkimuksen mukaan tuo lausahdus ei ollut peräisin Warholilta. Joka tapauksessa Warhol oli originelli ajattelija, joka inspiroi useamman vuosikymmenen nuorisoa POP-taiteen pariin. Hänen teoksissaan on jotain pysyvää modernismia, raikkautta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi nämä julistenäyttelyt menestyvät vielä pitkään.

Oulun kohdalla Taidetalo Kulttuuripankki onnistui saamaan Andy Warhol Goes Arctic -näyttelyn. Niin tervetullut kuin näyttely onkin, se samalla näyttää, miten vaikeasti vuonna 1973 valmistunut arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelema Suomen Pankin massiivinen rakennus taipuu taidenäyttelyn paikaksi. Tuleva peruskorjaus kenties muuttaa tilannetta. Potentiaalia ja kehittämismahdollisuuksia kuitenkin on esimerkiksi yläkerran atrium-pihan hyödyntämisellä.

Pankkirakennuksen valmistuminen Franzenin puiston laidalle synnytti polemiikkia jo 1970-luvulla siitä, miten se sopii tai ei sovi arkkitehtuurin historian mallikohteiden rinnalle. Samalla rakennus on ollut suurelle yleisölle salaperäinen paikka, johon vain Suomen Pankin asiakkailla ja toimihenkilöillä on ollut pääsy. Puolustaisin alkuperäistä arkkitehdin suunnittelemaa pankkirakennusta oman aikakautensa arkkitehtuurin selkeänä edustajana ja rehellisempänä kuin jotkin uusvanhat postmodernit suunnitelmat ovat.

Taidetalo voi pitää sisällään paljon muutakin kuin taidenäyttelyitä. Opastus rakennuksen uumeniin Andy Warholin värikkäiden julisteiden äärelle toimi kuitenkin hyvin.