Kaurismäki-dramatisointi tulvii puhetta — mainiota!
Jarno Kuosan teatterilavalle sovittama ja ohjaama Varjoja paratiisissa voitti Kaltion kriitikon puolelleen tanssiin ryöpsähtelevästä runsaudestaan huolimatta – tai sen ansiosta.
Mitä Veeran Verstaalle kuuluu juuri nyt, tuottaja Linnea Kejonen?
– Hyvää kuuluu, työ jatkuu nuorten hyvinvoinnin eteen. Taide ja kulttuuri ovat kaiken tekemisen ytimessä ja kulkevat mukana tärkeinä, kokemuksia tuovina menetelminä.
Lisäksi Veeran Verstas on toiminut tammikuusta 2023 Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen palveluntuottajana tarjoten kuntouttavaa työtoimintaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville nuorille.
Veeran Verstas toimii Oulun vanhassa Hiukkavaarassa, Hiukanpihalla. Miten viihdytte siellä?
– Veeran Verstas viihtyy täällä oikein hyvin. On metsää ja luontoa lähellä. On enemmän tilaa olla ja hengittää kuin kaupungin keskustassa. Sisätilamme saisi olla laajempi; Verstaalle olisi tulossa enemmän nuoria kuin on mahdollista ottaa. Verstaan illat ja viikonloput ovat yleensä vapaita.
Vuoden 2022 lopussa päättyi EU-rahoitteinen hanke ”Vapaata tilaa – kaupunki ilmastovastuun ja kasvamisen paikkana”. Se oli osa Oulun kaupungin elävää ja monimuotoista kaupunkikulttuuria.
Mitä hankkeesta jäi päällimmäiseksi, kun järjestitte viisi laajaa työpajakokonaisuutta, Linnea?
– Mieleeni tulee heti Oulun Sonnisaareen syntynyt luonnon niitty, jonka hoitamiseen osallistui kolmisenkymmentä työpajanuorta niittyentusiasti, kuvataiteilija Marjo Steniuksen ohjauksessa. ”Niitty – elävää ja monimuotoista kaupunkia” -työskentely muodostui nuorille erittäin merkittäväksi. Eräs heistä kertoi, että suuren menetyksen hetkellä katsoessaan niitynkukkia, sai lohtua suruunsa. Olen ollut tässä mukana, olen omalla osuudellani edistänyt niittyhanketta.
Yhdessä toimiminen oli luontevaa, jossa nuoret tukivat toisiaan. Lohtuniitty todisti voimansa fyysisenä paikkana. Se kasvatettiin paikaksi, jossa voi viettää vapaata aikaa, kuunnella luontoa herkällä korvalla ja rakastaa rikkaruohoja.
Lohtuniitty on paikkasidonnainen esitysinstallaatio, jossa voi kokea julkisen tilan toisin.
Heinäkuussa 2022 Veeran Verstas mahdollisti kuukauden mittaisen luovan kirjoittamisen kurssin nuorille. Kirjoittajakurssin ohjaajana työskenteli Merituulia Aalto sekä vierailevina ohjaajina Susinukke Kosola ja Aura Nurmi.
Miten kirjoittaminen näkyy ja kuuluu Veeran Verstaalla, Merituulia Aalto?
– Ajattelen, että kaikilla on mielenkiintoista sanottavaa! Ajattelen, että ihmiset ovat tietyllä tapaa tarinoita. Elämä on tapahtumaketju. Kurssilla voi tarinallistaa omaa elämäänsä, jolloin oikeat työvälineet ja tavat löytyvät kirjoitusharjoitusten avulla. Ihmisestä itsestään löytyy oivallus: tämä tapa kirjoittaa toimii juuri minulle!
Miten Veeran Verstas on vaikuttanut opiskelupaikan valintaasi, Merituulia?
– Pidin aikoinaan välivuoden lukion jälkeen. Minulla ei ollut silloin itseluottamusta opiskelupaikan löytämisen suhteen. Veeran Verstaalla luottamusta omaan osaamiseen alkoi löytyä taiteen keinoin ja rutiinien löytymisen kautta. Joka aamu menin säännöllisesti Verstaan taidepajatoimintaan. Luin siellä myös pääsykokeisiin opiskellakseni jatkossa kirjallisuutta ja filosofiaa Oulun yliopistossa.
Merituulia, mitä haluat osaltasi tarjota nuorille kesän kirjoittajakurssilla?
– Haluan vahvistaa itseluottamusta omaan kirjoittamiseen, jotta oma kirjoittajuus voisi alkaa löytyä. Haluan saada ympärilleni kirjoittavan yhteisön, joka tukee omassa luovassa työssä. Haluan tarjota esillä olemista. Teemme yksin kirjoitusharjoituksia, mutta kuitenkin yhdessä. Jokainen saa olla rauhassa erilainen ja samalla osa porukkaa. On tärkeää tuntea tulleensa nähdyksi arvokkaana.
Millaista palautetta olet saanut nuorilta?
– Eräs osallistuja kertoi, että kirjoitusharjoitukset pistävät löytämään uusia puolia itsestä ja herättävät löytämään runouden. Ihanaa on se, että saa kirjoittaa ja tajuta: ”Mähän ossaan!” Kaikista tärkeintä on, että harjoitukset vahvistavat ja auttavat löytämään omia kulkemattomia ja tiedostamattomia polkuja. Tämä ei ole pakotettua tekemistä.
Merituulia, mitä lisää Open Mic -tapahtuma tuo nuorten kurssiantiin?
– Se on monille heistä ensimmäinen kosketus lavarunouteen. Kokemus lisää motivaatiota ja tuo sopivasti jännitystä tekemiseen. Yleisön vastaanotto on parhaimmillaan eheyttävä kokemus, kun kuuntelijat eivät ole kriitikoita. Ollaan yhdessä samalla viivalla. Esiintyjät ja kuuntelijat ovat samaa, toisiaan kannustavaa porukkaa.
Liittyykö leikinomaisuus kirjoittamisen ohjaamiseesi tai harjoitusten valintaan?
– Puhun mieluummin vapaudesta kuin leikistä, kun ihmisillä liittyy ahtaita käsityksiä kirjoittamiseen. Se on irti päästämistä, irrottautumista ahtaista malleista. Tykkään haastaa näkökulmaa, katsoa tuttua ympäristöä vaikka lattialla maaten samalla hassutellen ja kirjoittaen tahallaan huonosti.
Liittyykö kirjoittamiseenne muita taidemuotoja?
– Yhdistän kirjoittamiseen maalausta, luovaa liikettä ja eri tieteenaloja esimerkiksi filosofian alalajeja. Kannustan tukemaan omaa sanallista ilmaisua valokuvina ja maalauksina.
Miten näet Veeran Verstaan tulevaisuuden, Merituulia?
– Uskon, että Veeran Verstaan toiminta monimuotoistuu. Akateeminen yhteisö ja työelämäyhteisö löytävät enemmän yhteistä. Eri instituutioiden yhteistyö lisääntyy ja tulee näkyvämmäksi.
Millainen on ensi kesä Veeran Verstaalla, Linnea Kejonen?
– Verstaalla on perustoiminnassamme mukana noin 30 nuorta. Osallistumme Oulu Pride -viikon tapahtumiin. Merituulian ohjaama kirjoittajapiiri kokoontuu kesäkuussa Verstaan tiloissa. Teemme Silja Kejosen johdolla seinämaalauksen Hiukkavaaraan. Vaaleanpunaiselle seinälle ilmestyy ihastuttavia villakoiria!
Jarno Kuosan teatterilavalle sovittama ja ohjaama Varjoja paratiisissa voitti Kaltion kriitikon puolelleen tanssiin ryöpsähtelevästä runsaudestaan huolimatta – tai sen ansiosta.
”Kirjailija onnistuu säilyttämään kerronnan imun läpi teoksen ja lukija odottaa jännittyneenä, mihin suuntaan kuvio lopulta kellahtaa.” Marjo Jääskä kirjoittaa Ella-Maria Nutin esikoisteoksesta.
”Taigan erottaa monista muista sukukansoja käsittelevistä teoksista sen huumori.” Jussi Moilanen arvioi Sanna Hukkasen sarjakuvateoksen.
”Mikrotason kulttuurinen traditio avautuu yleisellä tasolla panoraamaksi rajakarjalaisuudesta tuoden esiin tuoreita ja raikkaita näkökulmia erityisesti henkilöiden kautta.” Risto Kormilainen luki Tuula Puolukan uutuusteoksen.
Kaltio listasi Ruotsin Riksteaternin kevään kiertue-esitykset Norrbottenin ja Västerbottenin alueilla. Teatterimatkaa ei aina tarvitse tehdä pääkaupunkiin, lähempääkin voi löytää helmiä.
”Kauniston elämän kolhut sidotaan näppärällä käsikirjoittamisella nopeisiin ajallisiin siirtymiin.” Matti A. Kemi arvioi Badwoman-duon viimeisimmän esityksen En lähde täältä milloinkaan.
Miia Tervon toinen pitkä elokuva Ohjus ilahduttaa ajankuvallaan mutta ei ihan osu maaliinsa, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa.
Matti A. Kemi kirjoittaa, että Tiina Lymin ohjaama Myrskyluodon Maija on ”epookiksi omaääninen adaptaatio”. Ensi-iltansa elokuva saa perjantaina 19.1.2024.
”Tarinakeitos porisee iloisesti viimeiseen kuvaan asti”, Aapo Kukko toteaa Teemu Nikin viimeisimmästä ensi-iltaelokuvasta Räkä ja Roiskis.
Tornion kaupunki täytti vuonna 2021 neljäsataa vuotta. Asutusta alueella on ollut paljon kauemminkin. Pitkän historiansa aikana Tornion kaupunkia on kuvattu […]
Flow Productions: Nighttown. Esitykset Oulun Taidetalo Kulttuuripankissa 17.–19.11.2023. Ohjaus Pirjo Yli-Maunula, valosuunnittelu ja videot Jukka Huitila, äänisuunnittelu Anssi Laiho, pukusuunnittelu […]
”Juuri siinä suuruuden hulluudessa piili myös episten kauneus: vain mahdotonta on mielekästä tavoitella.” Näin kirjoitin itselleni palaillessani kohti Oulua lauantaina […]