Haiseeko hamppu rahalta?
”Lähdetkö katsomaan meidän uutta kannabiskonetta”, kysyy uimakaverini Tommi, kun syömme tallinnalaisen kylpylän kahviossa aamupalaa uimareissun jälkeen.
Miksipä en lähtisi? Olen aina valmis seikkailuun.
Tommi on tarkemmin yksilöitynä Tommi Lodman, suomalaisomisteisen hamppujohdannaisiin keskittyvän virolaisyrityksen CBDinc Europen edusmies. Olen kuullut kylpylän saunassa hänen lähes myyttisiin mittoihin paisuvia tarinoita virolaisista hamppupelloista, hamppusaunoista ja luonnon ihmelääkkeestä CBD:stä.
Starttaamme Lodmanin citymaasturin uimalan pihalta, käymme hakemassa italialaisen hamppukonsultti Lorenzo Timon hänen vuokra-asunnoltaan sataman kulmilta. Lorenzo paljastuu varsin nopeasti alan todelliseksi tuntijaksi. Enkä tarkoita sillä vanhaa friscontietä kulkenutta hippiä, vaan kannabiksessa olevaan psykoaktiiviseen CBD-yhdisteeseen erikoistunutta liike- ja tiedekonsulttia.
Ajamme vajaan tunnin maaseudulle salaiseen paikkaan, jossa ”tulevaisuuden kulta tai bitcoin”, kuten Tommi mainitsee, valmistetaan. Matkalla Lorenzo selostaa CBD-yhdisteen terveyshyödyistä ja hampun käytettävyydestä vaikkapa betoniteollisuudessa.
”Jo Neuvostoliitossa käytettiin hamppua betoniin sekoitettuna, mutta se unohtui jossain vaiheessa. Hamppu toi hyvää lämpöeristettä kylmään betoniin”, Tommi jatkaa.
Hampun positiiviset käyttökohteet toistuvat miesten puheissa.
”… nanokuidussa hamppu tulee korvaamaan muut raaka-aineet…”
”… sata vuotta sitten ihmiset ymmärsivät, että hamppu oli hyödyllistä miltei kaikessa. Sitten tulivat lääkeyhtiöt…”
”… nykyään hampun voi pehmentää loistavaksi vaatekuiduksi. Kiinan armeija tekee kolmasosan vaatteistaan hampusta…”
Käy varsin pian selväksi, että istun autossa kera kahden miehen, jotka uskovat hampun parantavan maailman mutta eivät tarkoita sillä sen päihdyttävää THC-yhdistettä.
CDB kiinnittyy suurimmaksi osaksi kannabinoidireseptoreiden sijaan ihmisen vanilloidi- ja serotoniinireseptoreihin. Näiden mekanismien takia sillä sanotaan olevan rauhoittava, neuroprotektiivinen ja antipsykoottinen vaikutus. CDB:llä on todettu olevan MS-tautia ja epilepsiaa helpottavia vaikutuksia.
Tommi Lodman ja Lorenzo Timo vakuuttavat, että CDB-tutkimuksen löytämät edut ovat vasta alkulöydöksissä. ”Niitä löytyy koko ajan lisää”, Lodman innostuu silmin nähden jo ties monennenko kerran automatkalla.
”Jo Neuvostoliitossa käytettiin hamppua betoniin sekoitettuna, mutta se unohtui jossain vaiheessa. Hamppu toi hyvää lämpöeristettä kylmään betoniin.”
Lupaan Lodmanille olevani paljastamatta tehtaan sijaintia. ”Emme liiemmin kaipaa tänne hamppuintoilijoita. Täällä ei edes ole mitään, millä pään saisi sekaisin. Vain hamppua, jossa THC:tä ei ole kuin nimeksi”, hän selittää, kun pysähdymme tehdasrakennuksen pihalle.
Täällä sijaitsee se pyhin.
”Kannabiskone” lienee lempinimi, sillä kyse on Cannabis Sativasta eli hampusta CBD:tä erottavasta tuotantolaitoksesta. Se pitää sisällään valtavan kylmäkontin, johon yhdistetyssä viilennetyssä kopissa hamppupaalit jäädytetään nestetypellä ja siirretään konttiin, jossa raakahampun aineet liukenevat etanoliin.
Kuvaan kuutionmuotoista hamppupaalia erikoisluvalla. Täällä ei saisi kuvata normaalisti lainkaan.
CBDinc on kehittänyt ja patentoinut myös menetelmän, jolla tetrahydrokannabioli eli päihdekäytössä oleellinen THC muutetaan terveysvaikutteiseksi CBD:ksi.
”CBD ja THC ovat vähän kuin jin ja jang”, Lodman lähes jo tunteilee. ”Kun niitä käyttää yhdessä, ne kumoavat toistensa haitallisia vaikutuksia. Tai siis THC:n haitallisia eli päihdyttäviä vaikutuksia.”
Keitämme hampusta hieman teetä ja tutkimme monimutkaiselta näyttävää, mutta kohtuullisen yksinkertaista järjestelmää. Tuntuu jotenkin rauhoittavalta nähdä hamppupaalien menevän sisään toisesta päästä ja toisessa päässä puolen litran mittapulloon valuvan tipoittain ruskeaa nestettä.
”Tämä menee seuraavaksi vielä yliopiston laboratorioon, jossa loput turhat aineet, kuten vaha ja muu, otetaan pois. Jäljelle jää ihan puhdasta tavaraa”, Lodman selittää.
Kaikella puheellakin jo tuntuu olevan puhdistava vaikutus. Tuntuu kuin tee ja koko CBD:stä puhuminen olisi tervehdyttänyt minut flunssasta.
Alan ymmärtää, miksi virolainen kunta nimeltä Kanepi, eli Hamppu, päätti vaihtaa logoonsa kannabiksen lehden. Hamppu pitää brändätä uudelleen.
Kannessa: ”Myytävänä”
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Omistaminen on vaarallinen harha
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Paperimiehen tytär
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Tuhoammeko ensin kaiken?
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikkalaista elämää nykyrunouden siivin
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
Järkäle Suomen sivistyshistoriaa
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
Lapsuuden laitamilla
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
Kahdenkymmenen vuoden päätelmät kuolemisesta ja novelleista
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
Matkalla meren äänten lävitse
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
Lapsen kyynel ja pommitettu lastensairaala
Voiko venäläistä runoutta edes lukea Butšan jälkeen? Viime syyskuussa venäjänkielisten runoilijoiden festivaalilla Tartossa kertoi Frankfurt-am-Mainissa asuva runoilijatar opiskelleensa venäläistä kirjallisuutta […]
Mannin klassikko nousee keveästi ilmaan
Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa on noussut Oulun teatterin lavalle tanssillisena Carl Knifin koreografioimassa ohjauksessa. ”Sovitus vie mukanaan”, Pete Huttunen kirjoittaa.
Velipuoli-isän ja isoäiti-äidin tytär tragedian pyörityksessä
Oulun teatterin Nuorten näyttämö tarttui tänä kevättalvena Jean Anouilhin sovitukseen Sofokleen klassikkonäytelmästä Antigone. Lasten ja nuorten teatterifestivaalilla esityksen katseli Ulla Kaislaranta.
”Kirkkoniemestä kutsuivat mua yhteen tapahtumaan keskustelijaksi…”
Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen kutsuttiin panelistiksi 12.1.2023 Kirkkoniemessä pidettyyn Barentsin alueen yhteistyön 30-vuotisjuhlaan. Valokuvaajaksi mukaan lähti Tuomo Kangasmaa, joka dokumentoi reissun merkittävät hetket.
Egyptissä ei voi olla kahta faaraota
Suomalaisten Bufo- ja Post Control -tuotantoyhtiöiden osatuottama Salaliitto Kairossa tuli teatterilevitykseen pääsiäisviikolla. ”Teologiseen yliopistoon trilleri tuntuu ajatuksena ristiriitaiselta”, Reijo Valta kirjoittaa – mutta ristiriita ei häiritse elokuvanautintoa.
Janne Kuustie läsnä 50 vuotta
Toisella luokalla Janne Kuustie kertoi koulukavereilleen olevansa presidentti Kekkosen henkivartija. Mielikuvitus on edelleen Akseli Klonkin teatterinjohtajan tärkein työväline. Ouluun 1997 […]
Nils-Aslak Valkeapään 80-vuotispäivän kunniaksi
Áillohaš eli Nils-Aslak Valkeapää (1943–2001) avusti Kaltiota vuodesta 1964 alkaen etenkin kirja-arvosteluja kirjoittamalla. Áilun 80-vuotispäivän johdosta julkaisemme uudelleen kolme hänen Kaltioon vuosina 1964 ja 1965 kirjoittamaansa tekstiä.
Puolangan poeka goes to the city
”Tarina poukkoilee polveillen. Parhaita paloja ovat Kotisaaren muistelukset puolankalaisesta elämänmenosta ja sanailusta entivanhaseen malliin.” Risto Kormilainen arvioi Ahti Kotisaaren tarinakokoelman.
Höyhenenkevyttä ahdistavuutta
”Mitättömän tuntuisista, lyhyistä päälauseista alkaa loppua kohden huokua uhmakkuus. Teoksen pohjavire muuttuu entistä ahdistavammaksi häviävän pienissä havainnoissa.” Matti A. Kemi luki Riikka Simpuran Painottomuuden.
Kyllä–ei-kysymyksiä itselle ja toiselle
”Omaperäinen, omaääninen teos on raikas esimerkki suomalaisen runouden uudesta aallosta”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa Petra Vallilan esikoisteoksesta ehkä.