Parturi lauloi leikatessaan kansansa lauluja sekä soitti puhelimestaan legendaarisen Hassan Zirakin musiikkia tämän värikkäistä vaiheista kertoillen. Seuraavassa hiustenleikkuussa hän oli jo tutustunut tuotantooni ja kehujen lisäksi moitti minua liiallisista Olavi Virta -vaikutteista – laulajan tuli löytää oma äänensä. Tätä ohjetta olen yrittänyt vaikutteiden ristitulessa parhaani mukaan noudattaa. Lisäksi hän moitti ylipäänsä suomalaisia laulajia liiallisesta itse-sanoittamisesta sen sijaan, että luottaisivat ammattirunoilijoiden osaamiseen.

En tiedä, oliko tämä moite saanut kirvoituksensa tuotantoni kuulemisesta, mutta voin tunnustaa suurimman osan urastani keskittyneeni etupäässä omien sanoitusten laulamiseen. Asenne oli joka tapauksessa kiinnostava: olenhan kasvanut ympyröissä, joissa lainalaulujen laulamista on pidetty oman tuotannon esittämistä tuomittavampana.

Itse tykkään molemmista. Onkin ollut ilo työstää koronavuosien aikana vanhoista Lappi-humpan kirkkaimmista ja unohdetuistakin helmistä koostuvaa lainalaulujen levyä.

Eräs viimeisimpiä työvaiheita oli sovituslupien kysely erikoisemmille versioillemme sekä ylipäänsä laulujen tekijöille ja tekijäin perikunnille uusista levytyksistä ilmoittaminen. Vastaanotto oli pääsääntöisesti myönteinen, mutta eivätpä kaikki yllätyksekseni versioistamme tykänneet. Minusta kaikki esityksemme olivat tietenkin kunnianosoituksia alkuperäisille, mutta mikäli tekijä tai edustajansa olivat eri mieltä, painoi tuo mielipide vaa’assa omaamme enemmän. Ei ole järkeä tehdä kunnianosoitusta, joka kohteesta tuntuu halveeraukselta.

Kyllähän se harmitti. Mutta helpottikin, kun laulujen karsiminen vinyylimittaa varten on levyä viimeistellessä yleensä kaikkein tuskallisimpia työvaiheita.

Yhteystietojen selvittelyn lomassa tulin miettineeksi omaa höveliä asennettani tuotantooni. Harvemmin sitä on kyselty, mutta aina olen ihmeemmin miettimättä antanut luvat laulujeni kaikenlaiseen käyttöön. Toki olen pyytänyt olemaan tarkka Teosto-ilmoitusten eli korvausten oikean ohjautumisen kanssa.

Koska itse olen saanut tehdä lauluistani oman näköiset versiot, on vain mielenkiintoista kuulla, minkälaisiksi ne muissa suissa muotoutuvat. Toivoisinkin, että tekijänä voisin laittaa vaikkapa teosilmoitusta tehdessä raksin ruutuun höveliyteni ilmoittaen. Näin ei kenenkään tarvitsisi etsiä sähköpostiosoitettani tai tulevaisuuden kommunikointikeinoja, mikäli vaikka vanhalla iällä päätän erakoitua yhteyksien tavoittamattomiin tai perikunnassani syntyy erimielisyyksiä taiteellisen perintöni vaalimisesta.

Mutta mitä, jos keski-iän kääntyessä elämän illaksi miehen vaihdevuodet iskevät minuunkin? Entäpä jos sukupuolelleni ominaiseen tapaan kärttyynnyn ja suhtautumiseni tuotantonikin käyttöön käy sitä myötä ankarammaksi? Kumoaako vanhan minun ilmoitus aiemman löysäranteisen luovuuskauttaan eläneen lauluntekijän tahdon?

Olen havainnut suhtautuvani moniin kysymyksiin eri tavalla ennen ruokailua ja hyvän aterian jälkeen. Miten on poliittisten kysymysten laita? Palmelaisena sosialidemokraattina ja luontokadosta huolestuneena sekä puoluepolitiikkaan ankarasti pettyneenä kansalaisena elämäntyöni käyttö poliittisissa yhteyksissä askarruttaa eniten, varsinkin elämäni jälkeen. Kuka on oikea ihminen arvioimaan tulevaisuuden poliittisten näköalojen avartuessa mikä olisi oma käsitykseni uusien kysymysten äärellä?

Nuorena minulla oli hyvin jyrkät linkolalaiset näkemykset, jotka ovat vuosien varrella pehmenneet ihmismyönteisemmiksi. Kumpia on jälkipolvien kunnioitettava, ja onko syytä olla niin jyrkkä, kuin syvällä sisimmässäni olisin tahtonut olla, vai niin kompromissihakuinen, kuin todellisuudessa olin?

Vaikea sanoa. Sen kuitenkin voin sanoa, että hiustenleikkuulle olisi nyt tarvetta.