Lokakuinen auringonlasku huoltoaseman parkkipaikalla Serbiassa Subotican liepeillä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Mikä yhdistää Eurooppaa ja eurooppalaisia? Kun lähetin ehdotustani kulttuuripääkaupunkihakukirjaa valmistelevalle työryhmälle 2010-luvun loppuhetkinä, halusin valita itsestäänselvän vastauksen: tiet. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista tutkiskella, mitä kaikkea Oulunkin lävistävän E75-tien varrelta löytyykään.
Ja tänä keväänä MUU ry:n ja Kaltion yhteinen ”E75 Art Bus” -projekti huipentuu yli 11 000 kilometrin bussimatkaan Euroopan Unionin itälaidan halki, edestakaisin.
Nyt siis olemme tässä. Reilu kuukausi aikaa lähtöön, bussi vuokrattuna, taiteilijoiden aikataulutus lähes valmis, majoituksia buukkaillaan. Projektin perusajatus on yhä se, joka Oulun hakukirjassa esitellään: ”Taiteilijajärjestö MUU ry:n Taidebussi vie matkustajat taidematkalle pitkin Euroopan valtatie E75:ta, joka kulkee Norjan Vardøstä Oulun kautta etelään aina Kreikan Siteíaan asti. Matkan varrella on mielenkiintoisia taidekohtaamisia ja vierailuja taidetapahtumiin.” Moni muu asia on muuttunut, kun ajatusten tasolta on lähestytty käytännön toteutusta.
Alkuperäiseen ohjelmaehdotukseeni ei kuulunut linja-autoa tai tapahtumien järjestämistä. Ehdotin, että henkilöautoon mahtuva pieni taiteilijaryhmä – valokuvaaja, kirjoittaja, esittäjä, mikä vain – tekisi matkan E75-tietä pitkin Oulusta Kreetalle ja sieltä pohjoiseen Norjan Vuoreijaan, dokumentoisi tietä, juttelisi ihmisille, loisi vaikkapa näyttelyn, kirjan tai jotain muuta. Hanketoimistossa tämä projektiaihio kuitenkin yhytettiin MUU ry:n bussimatkailuun liittyvän ehdotuksen kanssa, emmekä osanneet vastata kielteisesti tällaiseen mahdollisuuteen. Niinpä hakukirjaan muodostui projekti nimeltä ”Eurooppatie E75”, jonka kuvauksessa kerrotaan esimerkiksi, että ”matkan aikana myös yleisö pääsee seuraamaan keskustelua teiden merkityksestä ja historiasta bussissa tehdyn live-videoblogin välityksellä.”
Saa nyt nähdä, minkä verran ja mistä aiheista tällaista videoblogia tullaan tekemään. Jotain kuitenkin. Joka tapauksessa Taidebussi lähtee Oulusta torstaina 9.4. kohti etelää, ja palaa Euroopan edestakaisin halottuaan tiistaina 19.5. – toki Oulussa pysähdytään myös pari yötä pohjoista kohti matkatessa – yhteensä siis lähes kuusi viikkoa, joista tämänhetkisten laskujeni mukaan 21 päivänä istutaan bussissa kaupunkien välillä. Eli keskimäärin joka toinen päivä ollaan paikallaan ja toteutetaan taidekohtaamisia Suomessa, Slovakiassa, Serbiassa, Pohjois-Makedoniassa, Kreikassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Norjassa.
MUU ry on järjestänyt taidebussimatkoja ennenkin. Lyhyempiä toki, viikonlopun mittaisia ovat olleet. ”Art Vehicles” -nimellä on taiteilijoita ja yleisöitä viety ennen korona-aikoja ja Ukrainan sotia esimerkiksi Oulusta Tromssan Insomniaan ja Murmanskin Inversia-festivaalille. Syksyllä 2019 osallistuin itsekin Insomnia-festivaalimatkaan, jonka menomatkalla pysähdyttiin tutustumaan myös Särestöniemi-museoon Kittilän Kaukosessa. Hyvä muisto jäi, bussin palattua Ouluun jatkettiin juttua Snooker Timessa mukana olleitten etelän-asukkien junia odotellessa.
Eiväthän ne taidekohtaamiset siis kaupunkipysähdyksiin rajoitu. Art Vehicles -konseptissa myös bussi itse on taideareena. MUU ry on erikoistunut etenkin mediataiteeseen, ja Tromssan-matkallakin linja-autossa oli mukana useita tabletteja ja kuulokkeita, joista saattoi kokea erilaisia teoksia bussinpenkissä istuessaan. E75 Taidebussissa ehditään tutkia, mitä kaikkea liikkuvassa autossa voikaan tehdä. Kolmeksi viikoksi mukaan liittyvä elokuvantekijä saattaa toteuttaa matkustajien kanssa työpajatyöskenelynä jonkinlaisen lyhytelokuvan.
Taidebussi on ikään kuin liikkuva taideresidenssi. Vuonna 2024 kokosimme fyysisten residenssien verkoston, ja keväällä 2025 yhdeksän avoimen haun kautta valikoitua taiteilijaa työskenteli noin parin kuukauden ajan kahdeksalla paikkakunnalla viidessä maassa. Nämä yhdeksän taiteilijaa liittyvät keväällä 2026 mukaan bussimatkalle eri mittaisiksi jaksoiksi ja jatkavat edellisvuoden residenssijaksoilla työstämiään teoksia.
Ehkä pitää hyvin lyhyesti kertoa, ketä meidän mukanamme on.
Mainittu elokuvantekijä on puolalainen Balbina Bochuzynska, joka vietti kevään 2025 Joutsan taidekeskus Haihatuksessa. Wrocławissa tällä hetkellä käymiensä jatko-opintojen takia Balbina ehtii osallistua bussimatkaan ”vain” kolmen viikon ajan alkaen Slovakian Trnavasta 13.4. ja päättäen oman osuutensa Trencinin kulttuuripääkaupunkiin 3.5.
Trnavan kulttuurikeskus Malý Berlínissä työskenteli Suomessa asuva hollantilainen Sjors Hoogerdijk, jonka interaktiivinen ääni-installaatio Modulating Histories pohtii menneisyyden tulkintoja ja muokkaamista. Hoogerdijk on opiskellut Aalto-yliopistosta, kuten Taiwanista kotoisin oleva Yu-Hsuan Yao. Yaon projekti ”Magnus” esitellään Malý Berlíniin pystytettävässä näyttelyssä, jonka avajaisia taidebussiretkue pysähtyy juhlistamaan tiistaina 14.4. Yaon E75-residenssijakso tapahtui Puolan Toruńissa.
Aallon alumneja on myös Tianjun Li eli Timjune, Timjunen E75-residenssi tapahtui Kreetalla Hanian Metaxoto-tanssikeskuksessa, missä hän kehitti pitempiaikaista, Euroopan eri saarilla työstämäänsä monimediaista ääniteosta ”Free as Birds”. Tänä keväänä Timjune liittyy retkueeseen vasta Haniassa 21.4., koska hän jatkaa projektiaan maalis-huhtikuussa Grönlannissa. Timjune on kuitenkin läsnä MUU ry:n nykytaidetilassa Helsingin Kaapelitehtaalla jo 10.4. alkaen, kun Taidebussin lähtötapahtuman yhteydessä siellä avataan hänen yksityisnäyttelynsä, joka on avoinna koko bussimatkan ajan.
Niin, päätimme järjestää E75-alkuspektaakkelin Helsingissä Oulun sijaan, yhtäältä koska siellä on MUU ry:n toimitilat ja toisaalta koska tällä tavoin saadaan Oulua markkinoitua myös pääkaupungissa. Yhteistyössä Kaapelitehtaan ja monien muiden kanssa pidämme 10.4. perjantai-iltapäivänä (kello 14.00–16.30) seminaarin, jossa puhutaan taiteesta rauhantyön välineenä sekä taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta. Saavutettavuspaneelin avaa monitaiteen taiteilijaprofessori, vastikään Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin vastaanottanut Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, jonka E75-projekti liittyy leijoihin ja vapauteen. Jenni-Juulia oli yksi kolmesta Finnmarkissa residenssinsä suorittaneesta taiteilijasta.
Wallinheimo-Heimosen kanssa Pikene pä Broenin residenssitiloissa Kirkkoniemessä huhtikuun 2025 työskenteli Eeva-Liisa Puhakka. Puhakka on omassa E75-projektissaan kerännyt ja tislannut erilaisia hajuja ja tuoksuja, ja jatkaa tätä myös matkan aikana järjestettävissä työpajoissa. Finnmarkiin kolmanneksi projektitaiteilijaksi valikoitui Saara Kumpulainen, joka vietti huhtikuun Vesisaaren vierasateljeessa ja joka suunnitelmien mukaan kulkee ainoana taiteilijana koko reitin Oulusta aina Vuoreijaan saakka. Kumpulaisen projektissa kerätään Euroopan huolia ja murheita, ja tien lopun festivaalin aikaan perjantaina 16.5. ne vapautetaan seremoniallisesti Jäämeren aaltoihin.
Vuoreijan hankekumppanit Komafest ja Kulturpilot pilotoivat E75-projektin myötä residenssitoimintaa omassa kaupungissaan. Kolme mainittua suomalaistaiteilijaa viettivät toukokuunsa yhdessä E75-tien päätepisteessä, eli he ovat jo päässeet kokemaan toukokuun puolivälissä alkavan Jäämeren yöttömän yön. Muille matkakumppaneillemme Jäämeren toukokuu on uudempi kokemus, jota yleisökin pääsee jakamaan, koska matkalle ja sen osille myydään myös yleisölippuja (lisätietoja MUUn verkkosivulla www.muu.fi ja luultavasti myös Kaltion verkkolehdessä).
Mainitsematta ovat vielä Iin KulttuuriKauppilassa E75-residenssinsä viettäneet serbialainen Sunčica P. K. ja kreikkalais-tanskalainen Polena Kolia Petersen. Sunčican projekti on yhteisöllistä tarinankerrontaa, mihin liittyen hän valmisti myös Iin ympäristötaidepuistoon paljastetun taidepenkin. Polena on puolestaan tanssitaiteilija, jonka projekti ”Loitsut at the end of the world” on sekä sooloesitys että yhteisöllinen tanssitapahtuma. Molemmat aktivoivat myös yleisöä mukaan taiteen tekemiseen.
Eurooppatie 75 on pisin etelä–pohjois-suuntaisista eurooppateistä, Wikipedian mukaan 5 639 kilometriä. Reittiin sisältyy kaksi lauttamatkaa, ensimmäinen Kreetan Haniasta Ateenaan ja toinen Puolan Gdanskista Helsinkiin. Koska jälkimmäistä lauttayhteyttä ei tällä hetkellä liikennöidä, meidän bussimme ajaa myös Baltian maiden lävitse ja pysähtyy Liettuan Kaunasissa ja Latvian Liepajassa, edellinen Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodelta 2022 ja jälkimmäinen 2027 eli heti Oulun jälkeen.
Noiden lisäksi menneitä, nykyisiä ja tulevia kulttuuripääkaupunkeja tien varrella riittää niin paljon, että kaikissa emme pysty edes pysähtymään: Oulu (2026), Helsinki (2000), Tallinna (2011), Tartto (2024), Trencin (2026), Novi Sad (2022), Skopje (2028), Thessaloniki (1997), Elefsina (2023). Valmisteluun olisi tarvittu pari vuotta ja ainakin tuplasti henkilöresursseja lisää, jos olisi haluttu huomioida nämä kaikki. Nyt on tehty se, mitä on tehty, ja löydetty ne yhteistyökumppanit, jotka on löydetty.
Toki tämäkin projekti pyrkii luomaan myös tulevaisuuden mahdollisuuksia. Valmistelussa kehkeytynyttä verkostoa vahvistetaan, erilaisia residenssejä ja taidevaihtoja kehitetään tien varren paikkojen välille, bussien käyttöä taiteen alustana etenkin harvaan asutussa pohjoisessa Skandinaviassa tutkitaan edelleen.
Olen päässyt tutustumaan muutamiin E75-tien kaupunkeihin tässä Oulu2026-vuoteen valmistauduttaessa, välillä eri projektien maksamana, välillä omakustanteisesti. 2022 vierailin Kaunasin Confluence-festivaalilla Oulun juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtajana, ja samana syksynä teimme MUUn toiminnanjohtaja Timo Soppelan kanssa Oulun kulttuurisäätiön kustantaman tutustumismatkan Novi Sadiin. Liepajassa kävin syksyllä 2024, kun pohjoismaisten kulttuurilehtien verkostoitumishanke järjesti maksetun vierailun Vilnaan, ja saatoin palata sieltä kotiin näin mutkan kautta. Yhteisten suunnitelmiemme takia Vuoreijan Kulturpilot on kutsunut minut osallistumaan heinäkuisille Pomorifestivaaleille kahtena kesänä – Lapin tieosuus on tullut tutuksi. Mutta paljon on vielä uutta löydettävää ja koettavaa.
E75 Taidebussi -projektista löydätte lisää tietoa ainakin MUU ry:n verkkosivujen kautta (www.muu.fi/fi/e75-taidebussi), ja muun muassa taiteilijat ovat esittäytyneet Instagram-tilillä ”e75artbus”. Minä aion Kaltion päätoimittajana ja E75-projektin toisena taiteellisena johtajana kulkea koko matkan, ja kirjoittelen tuntemuksia ja elämyksiä niin projektin some-kanaviin kuin omaan verkkolehteemme. Jos teillä lukijoilla sattuisi keväällä olemaan mahdollista lähteä joiksikin viikoiksi tai päiviksi mukaan tällaiselle seikkailulle, käykää sieltä MUUn verkkosivuilta katselemassa, minkälaisille pätkille myymme matkalippuja.
Tämän verran tarinaa tiestä syntyi nyt tähän. Enempää ei tällä kertaa mahdu. Joinakin päivinä pelottaa, joinakin päivinä kaduttaa, joinakin päivinä innostaa – miten tulikin tällainen matka keksittyä? Kirjoittelen matkalta sitten enemmän, mitä kaikkea suunnitellessa ja toteuttaessa olen ajatellut ja mitä on tapahtunut.
Parasta matkassa on kuitenkin aina se, että sitä ei tiedä ennalta. Vaikka E75 Taidebussin päätepisteet ja fyysinen reitti ovat hyvinkin tiedossa, moni muu asia selviää vasta tien päällä.
(Oulussa 8.3.2026)
E75 Taidebussin tiedossa olevat tapahtumapäivät