Shvan Zangana on 34-vuotias Irakin kurdi, joka saapui Suomeen pakolaisena noin neljä vuotta sitten. Nyt hänellä on vaimo ja kolme alakouluikäistä lasta, joiden kanssa hän asuu Oulun Syynimaalla lähellä yliopistoa. Hän puhuu suomen lisäksi kurdia, arabiaa, turkmania sekä englantia. Hän harrastaa kirjallisuutta ja runoutta, niin lukemalla kuin kirjoittamalla.

Lisäksi Zangana harrastaa Kalevalan kääntämistä kurdin kielelle. Tapasin runoilijan kysyäkseni häneltä, mikä sai hänet ryhtymään näin haasteelliseen kirjalliseen projektiin vain muutaman vuoden Suomessa asuttuaan.

Miten kirjallisuusharrastuksesi sai alkunsa?

– Kun olin nuori, ei ollut Internetiä ja televisiossa tuli ohjelmaa vain kolmelta kanavalta – sähköäkin oli talossa vain viiden tunnin ajan. Viikon aikana saattoi tulla uusintana samoja ohjelmia yhä uudelleen. Minä siis kasvoin ja kehityin kirjojen parissa. Hiivin sänkyyn kirjojen kanssa, kuten teen joskus vieläkin, jos perheeltä jää aikaa.

– Luin Freudia, Shakespearea, Hugoa, Márquezia ja Mao Zedongia. Opin kunnioittamaan historiallisia teoksia. Kirjat olivat kalliita, eikä kirjastosta saanut kirjoja lainaan kotiin. Saatoin kerätä rahaa lippaaseen ja ostaa esimerkiksi juhlavaatteiden sijaan kirjoja. Joskus harvoin saatoin saada ystävältäni lainaan jonkun maassa kielletyn kirjan, kuten politiikkaa kritisoivan Nazir Qabbanin runokokoelman. Kurdeilta oli lähinnä julkaistu rakkausrunoja, sillä heillä oli jo silloin erimielisyyksiä hallituksen kanssa.

Mutta nykyään ihmiset lukevat valitettavan vähän Irakissa – ja muualla maailmassa.

Onko kurdeilla tai irakilaisilla omaa kansalliseeposta?

– Kurdeilla ei valitettavasti ole, mutta irakilaisilla on Gilgameš, josta puhutaan usein maailman vanhimpana kirjana. Gilgamešia opetetaan meillä kouluissa, ja sen pohjalta on luotu paljon taidetta eri puolilla arabialaisista maailmaa. Olen tehnyt teoksesta suomenkielisen kymmenen sivun juonitiivistelmän, jonka haluaisin lahjoittaa Ystävyystalolle.

Mikä sai sinut aloittamaan Kalevalan kääntämisen?

– Kunnioituksesta. Jo ensimmäisellä paikallisella kirjastovierailullani lainasin Kalevalan Eino Leinon, Aleksis Kiven ja Aino Kallaksen teosten lisäksi. Syy on se, että minä pidän eepoksia tärkeinä teoksina. En heti tietysti osannut lukea Kalevalaa, mutta jotenkin minä tykkäsin siitä. Siispä otin aina säkeen Kalevalaa ja käänsin sen kurdiksi itselleni.

Miten sinä voit ymmärtää Kalevalaa, kun kaikki suomalaisetkaan eivät sitä ymmärrä?

– Hyvä kysymys. Minä yritän ymmärtää ensin runon idean ja ajatuksen. Tämä on tärkeä pohja lähdettäessä kääntämään. Minulla on Kalevala, jossa on selitetty yleiskielellä tapahtumat ja annettu sanoille nykykielisiä vastineita. ”Hurme” tarkoittaa verta, ”haahti” tarkoittaa laivaa ja ”kynä” tarkoittaa alun perin linnun sulan tyveä. Kokoan itselleni tällaista vanhojen sanojen sanakirjaa vihkoon. Kalevalan aikainen kieli on samankaltaista kuin kurdikulttuurin pienissä maalaiskylissä vielä käytössä oleva kieli. Monesti löydän mielestäni hienoja ja osuvia käännöksiä tällaisesta vanhahtavasta kurdin kielestä.

– Kun olen selvittänyt täsmällisesti runon idean, kerron sen yliopisto-opettaja Anne Pellikalle. Haluankin kiittää häntä jo nyt avusta. Jos hän on tyytyväinen runoon, niin minäkin olen. Joskus näytän myös muille käännöksiäni. Tietysti minä käytän myös tavallisia sanakirjojani ja etsin sijaissanoja. Paras sanakirja olisi yliopistolla, mutta he eivät anna sitä lainaan.

– Nykyään, kun on perhettä, kääntämiselle on aikaa vain iltaisin. Kääntäminen on vaikeaa, mutta teen sitä mielelläni.

Mitkä kohdat ovat olleet sinulle vaikuttavia?

– Kolmas, neljäs ja viides runo, jotka kertovat Ainosta ja kilpalaulannasta. Kurdeilla on edelleen tänä päivänä olemassa kilpalaulannan kulttuuri, jossa vuorolaulannalla mitellään, kumpi on taitavampi perinteisten vanhojen laulujen laulaja. Tällaista perinnettä ei ole irakilaisilla tai muilla arabeilla. Minä olen jopa nimennyt oman nuorimman tyttäreni Ainoksi näiden runojen pohjalta. Runot Ainosta ovat inspiroineet minua eteenpäin käännöstyössä.

– Toinen hieno on Kullervon tarina. Se on surullinen ja traaginen. Kullervossa on opetus – kuten kaikissa Kalevalan teksteissä, jos me vain osaisimme nähdä ne. Kurdien kulttuurissa on hyvin paljon samanlaisia opetuksia. Myös kurdien kulttuurissa joskus saatetaan antaa poika toiselle perheelle, jossa heillä ei ole poikia, koska poikia arvostetaan kulttuurissa niin paljon. Ja jälkeenpäin poika voi vahingossa rakastaa siskoaan tietämättään toisistaan.

– Tämän vuoksi minä arvostan historiallisia teoksia. Ne opettavat meitä elämään niin, ettemme toistaisi samoja virheitä tulevaisuudessa.

Onko arabialaisessa kirjallisuudessa Louhen, Lemminkäisen äidin tai Ainon kaltaisia vahvoja naishahmoja?

– Arabialaisessa runoudessa ja kirjallisuudessa on jotain naissankareita, joilla on esimerkiksi hyvä näkö, mutta ei, he eivät ole yhtä merkittävässä roolissa kuin naiset Kalevalassa. Siksi en laske heitä samaan kastiin Louhen tai Lemminkäisen äidin kanssa.

Oletko kuullut kalevalaisesta karhu-uskonnosta, Kantelettaresta tai muista pohjoismaisista mytologioista?

– Olen minä kuullut kalevalaisesta muinaisuskosta, mutta en tiennyt, että se jatkuu edelleen. Siihen, onko Kalevala pyhä kirja, en ota kantaa. Se on kuitenkin todella hieno filosofinen teos, josta voimme oppia paljon. Se on kuin koulu minulle. Ja haluan oppia Kalevalan avulla myös lisää asioita.

Muihin pohjoismaisiin mytologioihin en ole tutustunut, mutta minusta näitä pitäisi opettaa jo suomen alkeiskursseilla. Kukaan opettaja ei kertonut Kalevalasta, Aleksis Kivestä, Elias Lönnrotista tai Jean Sibeliuksesta. En ollut myöskään kuullut Kantelettaresta, mutta lupaan tänään tutustua siihen. Hyvä, että kerroit siitä!

Mitä kurdit voivat mielestäsi oppia Kalevalasta?

– Ilman Kalevalaa teidän kulttuurinne voisi tuntua juurettomalta. Tärkeintä on mielestäni, että kurdit tutustuvat vanhaan historiaan sekä kokevat kuinka rikas Kalevala on, täynnä kauniita ja ihania sanoja. Ja kuten sanoin, meillä on paljon yhteisiä kulttuurisia opetuksia. Olen varma, että he pitävät siitä. Meillä Kalevalan kaltainen kulttuuri on lähellä historiassa ja sydämissämme.

– Ajattelen muutenkin kaikkien kulttuurien olevan hyvin lähellä toisiaan. Pyrin tekemään käännökseen pienet saatesanat ja teen runoista laululliset, niiden perinnettä kunnioittaen. Haluan käännökselläni herätellä kurdilukijassa innostuksen menneisiin aikoihin ja lauluihin.

Oletko harkinnut muun suomalaisen kirjallisuuden kääntämistä tulevaisuudessa?

– Olen harkinnut Leinon runojen kääntämistä. Yritän parhaillaan tutustua hänen tuotantoonsa, ja tehdä hänestäkin pienen esittelyn. Mutta kaikki aikanaan.

– Luen parhaillaan myös Seitsemää veljestä, josta on olemassa jo käännös kurdin kielelle. Lisäksi kirjoitan omia runojani, joita haluan käännettävän suomeksi. Yritän tehdä runokokoelman, jossa toisella aukeaman sivulla olisi runojani kurdiksi ja toisella sivulla olisi suomennos. Katsotaan mitä tapahtuu.

Kiitos haastattelusta.

– Kiitos itsellesi.