Torstaina Oulun keskustaan laskeutui (tai nousi) niin sankka sumu, ettei bussipysäkiltä nähnyt tien vastakkaisen puolen jalkakäytävää. Pikisaaren siltaa kävellessä ei pehmeänharmaan vaipan keskeltä erottanut rantojen taloja, merta tai edes entisen paperi- eli nykyisen kartonkitehtaan valoja.

Teatterissa oli alkamassa näytös, mutta en ollut matkalla sinne. Mainitsen tämän vain, koska joku kysyi minulta Vänmanninsaaressa, olenko menossa teatteriin, ja kysyminen jäi mieleeni. Kuljin kohti Hailuodon Panimon Mallassaunaa, missä puolentusinaa Kaltion tekijää ja avustajaa söi, joi ja jutteli parituntisen kaikenlaisesta, välillä asiastakin. Jo sillalla minut yhytti Matti, joka pysähtyi taluttamaan pyöräänsä ja hämmästelemään sumua kanssani.

Saaressa Matti kävi kurkkimassa Merimiehenkotimuseon ikkunoista jouluvalmistelun etenemistä, minä puolestani astahdin sisään Pikisaari Art Hubiin – jossa vietettiin näyttelyn avajaispäivää – vaihtamaan kuulumiset ennen Mallassaunalle saakka tallustelua. Halusin kysellä, olisivatko Tuomo (yksi Kaltion vakiokuskeista) ja Minna mahdollisesti kiinnostuneita autoilemaan Tornioon kahden viikon päästä eli 12.12. Aineen taidemuseon avajaisiin. Hapitsussa voisi käydä samalla jouluhankintoja tekemässä. Asia jäi vielä avoimeksi.

Unohdin illan aikana jättää viimeisintä lehteä Villatehtaalle Proto Showroomin Joulu Designtorin myyntiä varten. En ehtisi sinne viikonloppuna, kun tämän numeron tekeminen painaa päälle. Villatehtaan alueen Pikijoulu-tapahtuman markkinointimahdollisuus jäisi taas pelkäksi mahdollisuudeksi.

Perjantaina oli Black Friday sekä Älä osta mitään -päivä. Ostin kuitenkin elintarvikkeita ja saunajuomia. Lehden taitto näytti sellaiselta, että eiköhän siitä jälleen sunnuntaina saataisi kokonaiset pdf-tiedostot painotalolle Vaasaan lähetettäväksi.

Rikukin oli ehtinyt torstain illallishetkeen mukaan. Viimeiset vuodet olen jutellut Kaltion taittajan kanssa painoa edeltävällä viikolla enimmäkseen vain erilaisten videopuhelupalveluiden kautta, joten oli mukava istua saman pöydän ympärillä. Taisin työn etenemisestäkin pari lausetta mainita, mutta onneksi keskustelu harhaili pian ihan muille poluille.

Tähän viimeiseen rykäisyyn olen valmistautunut perjantaina saunomalla (taloyhtiön vakiovuoro) ja lauan­tai-iltapäivänä kuuntelemalla tutun (ilma)kitaristi Kurtin lauleskelua paikallisessa voileipäbaarissa. Illalla katselin toisella silmällä Teeman elokuvafestivaalilta Donnie Darkon ja Zardozin. Tänään, ensimmäisenä adventtisunnuntaina, pidin taukoa kirjoittelusta käymällä Valveella Oulun puolalais- ja ukrainalaisyhdistysten järjestämällä slaavilaisella minifestarilla, mutta ehdin paikalle juuri ohjelman loputtua. Juttelin kuitenkin muutamalle tutulle ja sain kourallisen puolalaisia makeisia. Luumutäytesuklaita ja kermatoffeeta.

Ihan kaikki ei siis ole tässäkään maassa onneksi pelkkää kurjuutta ja pöljyyttä. Oulukin on pullollaan ihmisiä, jotka puuhastelevat kaikenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia vain siksi, että muut ihmiset voisivat tulla paikalle, tavata toisia ja innostua ehkä itsekin jatkamaan tällaisen antavan tekemisen ketjua.

Jos näistä julkishallinnon säästöistä, leikkauksista ja kiristyksistä haluaa hakemalla hakea jotain hyvää – tai ei, anteeksi nyt vain, toiset ihmiset ja yhteisön solidaarisuuden voi löytää ilmankin sitä, että joku kaataa koko ajan niskaan kuumaa tervaa. ”Keppi ja porkkana” ei tarkoita sitä, että porkkana teroitetaan ja työnnetään kepillä hakatun uhrin silmään.

Mutta pois paha ajatus, takaisin marraskuun lempeä, maailmankadottava sumu! 

Tästä Kaltiosta tuli nyt tämmöinen ”lukunumero”; on runoutta ja novellia, on matkakertomuksia, on Erno Paasilinnan haastattelua ja muistelua Pirkko Saision näytelmistä. Kirja-arvioitakin tuli nyt niin monta, että melkein hirvittää – edelliseen numeroon kun mahtui vain muutama. Useimmat niistä ovat sellaisten pienten kustantamojen tuotteita, joista harvoin näkee isommissa medioissa kirjoitettavan.

Ja muutkin asiat etenevät: viikolla Mustarindan Miina kävi aivomyrskyämässä toukokuussa tapahtuvaa Kaltion 80-vuotisseminaaria, alkavalla viikolla pitäisi saada Timon kanssa valmiiksi Muu ry:n ja Kaltion yhteisen E75 Art Bus -hankkeen taiteilijahaku ensi kevään residenssijaksoille. Seuraavaa lehteä kanssani suunnittelee Metsäliikkeen Emma, ja tämä 80-vuotisnumero ilmestyy joskus maaliskuussa.

Mutta jouluna aion unohtaa nämäkin työt ainakin viikoksi. Tai ainakin kahdeksi päiväksi.

Lupaan.

Kautta kiven ja kannon.