Turvapaikanhakijat. Sons of Odin. Yhteiskuntasopimus. Sevettijärven postipalvelujen lakkaaminen. David Bowien kuolema. Leonardo DiCaprion Oscar-puhe. Katujen auraus sohjoisessa lumisateessa.

Mitä ajattelin tänään. Sininen taivas on kirkas. Päivä pitenee. On kaunista, tulee kevät. Aurinko paistaa suoraan Kirkkokadun suuntaisesti talvella noin varttia vaille kolme, tuntia myöhemmin, kun on siirrytty kesäaikaan. Pitkät varjot ovat kauniita, matalalta katua pitkin mateleva valo.

On vuosi 2016. Eurokriisi. NATO-harjoitukset. Syyrian sota, Venäjä. Ajattelen Skotlantia, missä opiskelin neljä vuotta. Ydinsukellusveneet. Rosatom, Pyhäjoki, Hanhikivi. Talvivaara. Tytöt ja pojat.

Itsehallintoalueet. Skotlannin parlamentti, sen ensimmäiset vaalit syksyllä 1998. Pohjanmeren öljy. Jäämeren öljy. Barents-yhteistyö.

Helmikuussa vierailin Kirkkoniemen Barents Spektakel -festivaalilla. Kuvataiteen ympärille rakentuvassa tapahtumassa keskusteltiin muun muassa alueen elinvoimaisuudesta, turvapaikanhakijoista, öljy-yhtiöitten kulttuurisponsoroinnin vastaanottamisen eettisyydestä – tapahtuman pääsponsori oli ranskalainen Total.

Toisen maailmansodan aikana kaivettuun pommisuojaan on rakennettu pieni nouseva katsomo, tällä kertaa luolassa esiintyy japanilainen performanssitaideduo.

Kirkkoniemessä on nelisentuhatta asukasta, koko Sør-Varangerin eli Etelä-Varangin kunnassakin vain noin kymmenentuhatta. Majoituskapasiteettia lienee toista tuhatta vuodepaikkaa, turisteja tulee niin Hurtigrutenin mukana kuin lentämällä Aasiasta. Suomenkin kautta, Ivalon kentältä bussilla viimeiset reilu 200 kilometriä.

Ruplan heikentymisen myötä Kirkkoniemi on pienessä kriisissä: venäläisillä ei ole enää varaa korjauttaa laivojaan norjalaisella telakalla. Myös uudelleen avattu kaivos lopetti yllättäen toimintansa joulukuussa. Matkailu onkin muodostumassa alueen merkittävimmäksi elinkeinoksi. Se tarkoittaa Norjassa myös kulttuuriin satsaamista – olisi mukava, jos Pohjois-Suomessakin vähitellen ymmärrettäisiin, että julkiset panostukset kulttuuriin tulevat takaisin moninkertaisina.

Oulussa moni poliitikko kuvittelee, että houkuttelemme turistit pysähtymään Pohjoisen Skandinavian pääkaupungissa rakentamalla oikeasti uniikkiin Hietasaaren ympäristöön pienen, halvan kopion universaalista huvipuistoideasta. Että Oulu erottuisi kaikkien turisteja havittelevien joukosta tekemällä juuri saman kuin muutkin.

Onneksi Oulu on paljon muutakin, onneksi Oulussa on paljon muitakin. Ja onneksi täällä käy vieraita kauempaa muistuttamassa siitä kaikesta hyvästä. Lähellä oleville asioille jää liian helposti sokeaksi. Tai ainakin ne hyvät jutut pääsevät liian helposti ikävien, ärsyttävien juttujen taakse piiloon.

Toisenlainen lista. Kulttuuribingo. Tukikohta. Kulttuuritalo Valve. Pikisaari. Gorilla Gorilla Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaalilla. Laulu koti-ikävästä. Perjantain saunavuoro. Tiistain saunavuoro. Liput Queenin Helsingin-konserttiin (eihän se enää sama ole, mutta kuitenkin). Kahviloissa istuskelu – Kolo, Antell, Rooster, Tuba, Mira PoPpins, Konst o. deli. Sarkka.

Ja David Bowie. Vaikka et ihan Freddie Mercury olekaan, teet minut edelleen onnelliseksi.