Matka Suomesta Italiaan lentäen on nopea, kuten mahdollisuus kulkea siellä ”aikakoneessa” kulttuurista toiseen, jopa vuosituhansien takaiseen elämään. Roomassa, ikuisessa kaupungissa, Urbs aeterna, voi aistia historian havinaa.

Länsimainen sivistys yliopistoineen ja taiteen eri tyylisuunnat levisivät Kreikan ja Italian kautta muualle Eurooppaan. Muinaiset korkeakulttuurit alkaen Egyptistä ja Mesopotamiasta sekä Kreikan helleenien ja Rooman keisarien hallintokaudet tulivat minullekin tutuiksi lukioaikanani Rovaniemen yhteislyseossa. Olin tutustunut monien maiden kulttuureihin myös lapsuudenkodissani Posiolla lukemalla esimerkiksi Kansojen historia -kirjasarjaa.

Latinan kieltäkin opimme oppikouluaikana pakollisen kasvien keruun ansiosta. Posion kunnallisen keskikoulun luonnontiedon opettajamme Vappu Koivurova piti 1960-luvulla huolen, että kirjoitimme oikein kasvistomme kasvien nimet heimoineen sekä suomeksi että latinaksi. Lausuimme myös hienosti vanhalla indoeurooppalaisella latinan kielellä prässäämiemme kasvien nimiä suullisissa tenteissä. Kiitos Vapulle, jonka opetuksista on edelleen hyötyä myös perheemme luontoretkillä nimetessämme latinaksi eliömaailman havaintoja kuten Suomen maakuntakukkia.

Lukiossa latinan lehtorimme Aune Aho sekä historian ja yhteiskuntaopin lehtorimme Jorma Ahvenainen, joka myöhemmin toimi professorina Jyväskylän yliopistossa, päästivät kurkistamaan Antiikin hellenismiin sotineen, monia jumalia palvoviin uskontoihin sekä rakennustaiteen hienouksiin temppeleineen ja pylväineen. Doorilaiset, joonialaiset ja korinttilaiset pylväät olivat latinan ylioppilaskirjoitukseni aiheena, mistä opettajienikin iloksi sain puhtaan laudaturin.

Aune kirjoitti usein taululle kopioitavaksi latinalaisia sananlaskuja ja fraaseja sekä paljasti niiden alkuperäisen merkityksen. Esimerkiksi Carpe diem eli ”Poimi päivä” tunnetaan paremmin sanontana ”Tartu hetkeen!” Moni tilaisuus menee viivyttelyssä ohi. Oppilaitosten tunnuslause on Per aspera ad astra, ”Vaikeuksien kautta tähtiin” eli voittoon. Kaikkea ei saavuteta helposti. Tähtiosaajaksi ja elämässä selviytyjäksi vaatii ponnistelua. Avioliitoissa tai ystävien kesken saattaa tulla riitoja ja yrityselämässä konkursseja, mutta niistä voi selvitä! Oppimiseen liittyy myös sanalasku Repetitio mater est studiorum, ”Kertaus on opintojen äiti”. Matematiikan opettajamme lausahti johdettuaan teoreeman: Quod erat demonstrandum! Mikä olikin todistettava! Amor omnia vincit eli ”Rakkaus voittaa kaiken” on Aune-opettajamme mukaan lähimmäisenrakkautta ja siinä toistensa auttamista.

Roomalainen senaattori Cato päätti puunilaissotien aikaan (149–146 eaa) puheensa uhmakkaasti: Ceterum censeo, Carthago delenda est! – ”Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava!” Tuo vihamielinen kaupunkivaltio oli Tunisiassa. Rooman kilpailija oli myös Egypti. Sen kuningatar Kleopatra asui valtakautenaan Niilin lähellä Aleksandriassa, jonka Aleksanteri Suuri perusti valloitusretkensä kunniaksi. Hänen valtakautensa jälkeen maata hallitsi Ptolemaios-suku, ja egyptiläinen kulttuuri levisi voimakkaasti Välimeren maissa.

Aleksandria tuli kuuluisaksi kaupankäynnistään ja Faroksen majakasta rikastuen satamamaksuilla. Maineikas kirjasto niteineen ja museolöytöineen houkutteli eri maiden tiedemiehiä ja kirjailijoita. Raamatun Septuaginta eli Vanhan testamentin kreikankielinen käännös sai siellä päivänvalon. Mutta tuli tuhosi harmittavasti kirjaston.

Karthago aiheutti Roomalle todellista pelkoa. Sotapäällikkö Hannibal ylitti joukkoineen Gibraltarin salmen valloittaen Länsi-Eurooppaa ja eteni Alppien kautta lähelle Roomaa onnistumatta sen valloittamisessa. Myöhemmin roomalaiset valtasivat koko Välimeren piirin. Veni, vidi, vici! Riemuitsi sotapäällikkö Julius Caesar: ”Tulin, näin, voitin!” Salamurhaajat päättivät sitten hänen päivänsä. Et tu Brute! Sinäkin Brutukseni! Huudahti kuoleva Caesar ystävälleen. Hänen adoptiolapsensa Octavianus eli Augustus oli ensimmäinen Rooman valtakunnan keisari.

Tervehenkisempää voitontahtoa on lietsottu urheilussa muinaisista Kreikan Olympos-vuoren kisoista lähtien. Niiden henki kaikuu nykyaikaisen kansainvälisen olympialiikkeen latinankielisessä motossa Citius, altius, fortius, ja myöhemmin lisättynä communis eli Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin, yhdessä! Lukioaikana opimme myös Gordionin solmun ja Damokleen miekan merkitykset, lähtöisin muinaisten hallitsijoiden sotaisista valtakausista. Aleksanteri Suuri avasi solmun miekaniskulla ja tuli siten Aasiankin hallitsijaksi. Valloitusretket Makedonian läheisistä kaupunkivaltioista Tonavalle, taistelut Persian kuninkaan Dareioksen kanssa sekä sodat Indus-virralle asti ja Afrikan suunnalle olivat Aleksanterille voittoisia. Hänelläkin lienee ollut sotapäälliköiden iskulause Divide et impera! Hajota ja hallitse! Kun viholliskansan yhtenäisyys murtui, sitä oli helppo hallita.

Aleksanteri sairastui Babylonissa malariaan 32-vuotiaana v. 323 eaa. Haudattiinko hänet koomassa elävältä? Ruumista katafalkkeineen siirreltiin Ptolemaiosten valtapyrkimyksissä Memfisiin ja sieltä Aleksandriaan, mistä hautapaikka katosi.

Aleksanteri eli kiivaan lyhyen elämän saaden vaikutteita aikansa oppineilta. Hän arvosti suuresti kotiopettajaansa Aristotelesta, joka hallitsi oppi-isänsä Platonin tavoin matematiikan ja filosofian tietoja. Ne levisivät myöhemmin Rooman valtakunnasta meillekin ”pimentolana” pidettyyn Pohjolaan.

Aunen ja Jorman oppitunneilta muistuu tasavaltaista senaattia vastustava Catilinan salaliitto, jonka Cicero paljasti. Tuo latinankielisen proosan mestari ja Kreikan ihannoija, hallintomieskin ärsytti Marcus Antoniusta, jolla oli valtataistelunsa Augustuksen kanssa. Antonius surmautti Ciceron, liian teräväkielisen puhujan ja kirjoittajan. Kun heikentynyt tasavaltalainen hallinto loppui, keisari Augustus aloitti pitkän rauhan jakson Pax Romanan.

Myöhemmän keisarin Neron neuvonantajana toimi valtiomies ja kirjailija Seneca. Hän kirjoitti latinaksi hyvästä elämästä, kunnes hänkin koki surullisen kohtalon. Hurja oli hirmuhallitsijaksi muuttuneen Neron yksityiselämäkin, ja kansa huusi samalla Panem et circenes eli leipää ja sirkushuveja! Vallanpito kävi vaikeaksi, jolloin keisari tuli ylimystönkin vihaamaksi. Hänen oletetaan tuikanneen tuleen Rooman, mistä syytti Kristuksen seuraajia. Nero teki lopulta itsemurhan huudahtaen: ”Minkä taiteilijan maailma minussa menettääkään!”

Varhaiskristityt joutuivat kauan kokoontumaan maanalaisissa katakombeissa, ja moni heistä kuoli uskonsa tähden marttyyrinä. Niin kävi lähetysmatkallaan Paavalille ja Jeesuksen opetuslapsista Vähä-Aasiassa Tuomakselle. Pietari ristiinnaulittiin häpeällisesti pää alaspäin Roomassa, ja kuolinpaikalle rakennettiin myöhemmin suurin kristitty pyhäkkö eli Vatikaanin Pietarin kirkko.

Puolalainen Nobel-kirjailija Henryk Sienkiewicz julkaisi 1890-luvulla romaanisarjan, josta suomennettu kirja Quo vadis? on lapsuuskotini kirjahyllyssä. ”Minne menet Herrani?” kysyi Pietari hämmästyneenä pakomatkallaan Rooman porteilla kuolleeksi julistetulta Jeesukselta. Tämä ilmoitti menevänsä uudelleen ristiinnaulittavaksi, koska Pietari pakenee totuutta. Keisari Konstantinuksen aikana ja 300-luvulta lähtien kristinusko alkoi saada hyväksyntää. Pakanatemppelit muutettiin katolisiksi kirkoiksi. Seitsemälle planeetalle jumalineen omitetusta nykyisin museona toimivasta Pantheon temppelistä tuli kristittyjen kokoontumispaikka.

Paavin suostumuksella alkoivat ristiretket 1000-luvulla. Islaminuskoisten turkkilaisten hallitsema Jerusalem haluttiin takaisin kristityille. Riitojen rikkoma kaupunki temppeleineen on jatkuvasti pyhä monelle uskontokunnalle. Pohjoisempana oli omia ristiretkiä. Mutta Martti Lutherin aloittaessa 1500-luvulla uskonpuhdistuksen Pohjolan väestöstä enemmistö liittyi luterilaiseen kirkkoon.

Luther ei hyväksynyt katolista aneoppia. Siitä piti luopua! Hän joutui sitten Saksassa valtakunnan kiroukseen ja paavin pannaan. Niistä päästäkseen Lutherin tuli pyytää anteeksi tekemällä symbolinen ”Canossan matka” Roomaan. Kaikki hallitsijatkaan eivät uskonpuhdistusta hyväksyneet. Persian Xerxes-hallitsijaa sekä antiikin ja oman aikansa filosofeja ihaileva Ruotsin kuningatar Kristiina kääntyi katolilaiseksi. Luovuttuaan kruunusta hän muutti Roomaan, minne hänet myös haudattiin.

Keskiajan renessanssiaikana uudistettiin paitsi yhteiskunta- ja uskontoelämää, ihannoitiin antiikkia. Elettiin myös keksintöjen aikaa, jolloin tieteet ja talouden saavutukset pyrittiin saamaan yhteiseksi hyödyksi. Luku- ja kirjoitustaidon parantuessa koulujen myötä ja kirjojen runsastuessa Gutenbergin keksimän painokoneen ansiosta vahvistui yleissivistys. Filosofi, valtiomies ja talousoppinut Niccolo Machiavelli kirjoitti 1500-luvulla hyvästä hallitsemistavasta kuuluisan kirjansa Ruhtinas. Sen mukaan moni hallitsija oli suistanut maansa ja naapurimaansakin ahdinkoon itsekkäillä toimillaan. Sitä tapahtuu nytkin!

Machiavellikin ylisti teorioissaan tasavaltaista hallintoa ja antiikin aikaa filosofeineen sekä aikansa kirjailijoita, tiedemiehiä ja taiteilijoita, joista yleisnero oli Leonardo da Vinci. Pontisia soita kuivattiin maanviljelyyn. Vehnän ja viinin viljely tulivat jo aiemmin Aasian suunnalta, ja Po-joen laaksossa oli aloitettu riisin viljely löytöretkeilijöiden kuten isänsä ja veljensä kanssa matkustaneen Marco Polon tuliaisina Kiinasta.

Monet historioitsijat palasivat Machiavellin tavoin ajassa taaksepäin perehtymällä tuhansia vuosia sitten syntyneiden kaupunkien korkeakulttuureihin, joiden opit tähtitieteestä, fysiikasta ja matematiikasta mittoineen ja numeroineen ovat edelleen päteviä. Tutkittua tietoa saatiin rakennustaiteesta, lääketieteestä, kaupankäynnistä ja maanviljelystä sekä kirjoittamisen ja kirjanpidon menetelmistä arkistointeineen. Hellenistisestä kulttuurista saavat vaikutteita myös aikamme kuvanveistäjät, taidemaalarit ja arkkitehdit.

Renessanssin kirjailijoista Dante, Petrarca ja Boccaccio nostetaan yhä uudelleen arvoonsa. He kun tarttuivat kansaa kiinnostaviin sosiaalisiin ja myös henkimaailman teemoihin. Danten trilogia Jumalainen näytelmä (Divina Commedia) kuvaa elämämme eri vaiheita Helvetin ja Kiirastulen kautta Paratiisiin. Boccaccion Decameronen suomennos on sekin syntymäkotini kirjahyllyssä. Sitä emme nuoret perin sopimattomana saaneet lukea, mutta luimme sen varkain kuten muutkin ”kielletyt” kirjat!

Antiikin mukaisia amfiteattereita rakennettiin renessanssiaikana. Näytelmissä käytettiin tehokeinona muun muassa keksintöä Deus ex machina eli Jumala koneesta. Se saatiin aikaan posauttamalla savupilvi, josta mystinen henkiolento ilmestyi. Sellaisen mekin teimme normaalikoulun juhlassamme. Lehtori Aulikki Jurmun käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Abdullah ja Lampun henki ilmestyi savun seasta toiveitten toteuttajana kollegamme Ulla Saukkonen. Hän seisoi kaapuineen korokkeella puhuen kumealla äänellä ja häipyi sitten takaisin pilveen. Se oli lapsukaisista ihmeellistä!

Vanhan Testamentin palava pensas Siinain erämaassa oli Moosekselle ihme? Vastaavia leimahduksia syntyy soiden roudan tai rantojen jään sulaessa vapautuvasta metaanista, joka kohtaa ilman hapen. Aarnivalkeita on luultu ufoiksi. Niitä taksiautoilija Atte Särkeläkin näki 1970-luvulla Pudasjärvellä syyskesien yöajoillaan ja aloitti ufojen katselubuumin. Eino Leinokin lakkaa ajamasta virvatulta runossaan ”Nocturne” – latinan yötunnelmaa tarkoittava sana.

Maa, vesi, ilma ja tuli olivat Antiikin klassiset alkuaineet. Todellisuudessa ne ovat aineen eri olomuotoja eli kiinteä, neste, kaasu ja plasma. Aristoteles lisäsi viidenneksi alkuaineeksi eetterin, jota näkymätöntä ainetta uskoi avaruuden olevan täynnä. Siitä lausahdus nykyajan kadonneesta lennätinviestistä: ”Hävisikö eetteriin?” Kirurgian kehittyessä aineesta tuli nukutusaine.

Varsinaiselle Italian alueelle 900-luvulta ennen ajanlaskumme alkua ja uudenajan kynnykselle saakka asettuneet, myös Machiavellin ihailemat etruskit ovat merkittäviä maan sivistyksen kehittymiselle juuri kaupunkivaltioidensa vuoksi. Ei tiedetä, miten etruskit päätyivät Italiaan, mutta heidän haudoistaan on löydetty kreikkalaisvaikutteita.

Etrurian valtakausi päättyi, kun kreikkalaiset ja roomalaiset pääsivät valtaan. Rooman kaupunki kehittyi Tiber-joen itäpuolella seitsemälle kukkulalle. Legendan mukaan kaupungin perustivat susiemon pelastamat poikalapset Romulus ja Remus. Aikuistuttuaan he rakensivat kaupunkia suden pesäpaikalta käsin. Koska vallanjako ei heillä onnistunut, Romulus surmasi Remuksen julistautuen Rooman kuninkaaksi vuonna 753 eaa. Rooma kasvoi kukoistuksineen ja välillä rappioineenkin vähitellen suurkaupungiksi.

Perheellämme on ollut ilo tuntea Antiikin kielten ja Italian kulttuurin asiantuntijoita Oulun yliopistossa. Opiskelujeni alussa suoritin latinan pro exercitio -kokeen latinan kielen lehtori Unto Paanaselle. Sen mentyä hyvin Unto kannusti minua jatkamaan latinan opintoja ja opiskelemaan myös italian kieltä. Valitettavasti muut opinnot ja opettajan työni sekä kodin ja lapsen hoito nielaisivat aikani. Oulun yliopistolla myöhemmin toimineen Antiikin kielten ja kulttuurin lehtorin, dosentti Timo Sirosen perheen pääsimme tuntemaan toista kautta, kun heidän tyttärensä Stella oli oppilaani normaalikoululla. Hän loisti tiedoillaan kuin taivaalla Pohjantähti eli Stella Polaris.

Sain Sirosilta lahjaksi Roomasta pienen alabasteriveistoksen: susiemo, jonka alla Romulus ja Remus. Katsellessani sitä palautuu kiinnostukseni Antiikin ja Rooman kulttuureihin. Saamistani ja vastavuoroisesti antamistani lahjoista muistan ystävyyden merkityksen elämässä. Lahjan ei kuitenkaan tarvitse olla aineellinen esine, vaan vaikkapa runo; vanhemmille tai opettajalle se voi olla lasten pärjääminen opinnoissaan ja elämässään.

Suomenruotsalainen runoilija Gösta Ågren ihaili Platonia ja Antiikin kirjallisuutta. Sen läsnäolon huomaa runossa ”Far döende”. ”Lapsuus ei ole osa elämää. Se on syvyys kaiken alla, mitä sitten tapahtuu.” Lapsuus tulisikin olla lahja itselle ja vanhemmille. Myös kun lahjan antaa ja lahjan saa, tulee tavallaan toistensa vangeiksi. Lahja olisi siten kestävän ystävyyden side ja aviopareillakin sormus ikirakkauden lupaus.

Antiikin ja Rooman kulttuureihin vaikuttivat paljon myös Egyptin faaraoiden yli kolmen vuosituhannen hallituskaudet kestäen ajanlaskumme alkuun. Muinaisegyptiläisten taisteluista hyksojen kanssa tai idemmäksi suuntautuneista sotaretkistä Lähi-Idän alueille ja hautapaikoista sakkaroineen löytyy jatkuvasti uutta tietoa. Tiededokumenteissa on ulkomaisia arkeologeja ja harrastelijoina jopa maiden johtajia nähty kaivauksilla Kreikassa ja Italiassa sekä Egyptissä pyramidien lähellä ja Kuninkaiden laaksossa. Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf kulki 90-vuotiaana Egyptin kaivauksilla sanoen: ”Koskaan ei ole liian vanha oppiakseen uusia asioita!”

Huomattava löytö aiemmin oli Egyptin Luxorissa faarao Tutankhamonin hautakammio kerroksellisine sarkofageineen ja kultaisine kuolinnaamioineen. Löydön teki vuonna 1922 arkeologi Howard Carter, joka opiskeli myös hieroglyfejä. Kuuluisaksi tuli muumion löytymisen seurauksena uskomus, kuinka ”Faaraon kirous” haudan avaamisen vuoksi aiheutti mesenaatti lordi Carnarvonin kuoleman.

Sarkofagi tarkoittaa latinasta johdettuna ”lihansyöjää”. Niin siinä käy, ellei palsamointi auta ruumista muumioitumaan. Vatikaanin egyptiläisessä museossa on joidenkin sarkofagien päällä veistoksia pariskunnista aterioimassa divaanilla huulillaan autuas arkaainen hymy.

Historian kulkuihin olen palannut aina opintojeni parissa. Opiskelin kansantaloustieteen lisäksi muiden muassa maantiedettä ja sosiologiaa sekä opettajanvalmistuksessa muiden aineopintojen ja käyttäytymistieteiden ohella ympäristökasvatusta, ja valmistuin myöhemmin kasvatustieteen tohtoriksi. Päädyin sitten opetusalalle. Vanha Antiikin sananlasku ”Keitä jumalat vihaavat, heistä tulee opettajia” ei toivottavasti kohdallani pidä paikkaansa. Mutta ilman jumaliakin opettajien työ on vaativaa.

Opetussuunnitelmallisen oppimisen ja opetuksen kehittämisessä Oulun yliopiston normaalikoululla kiinnostuin eri maiden koulutusjärjestelmistä. Opettajankouluttajien sapattijaksoilla oli mahdollisuus yliopiston ja opetusministeriön apurahoilla tutustua kotimaisiin ja ulkomaisiin kouluoloihin. Tilaisuus päästä näkemään Italiaa tuli 1980-luvulla toivomuksenani tai kuin Carpe diem eli ”Tartu hetkeen”.

Meitä opintomatkalaisia oli lisäkseni silloiset äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikanlehtori Ulla Puranen Oulusta, teknisen käsityön ja teknologian lehtori Jouko Kantola Kajaanista ja liikunnan ja terveystiedon lehtori Arto Virkkunen Helsingistä. Valitsimme matkakohteeksi Rooman. Laadimme hakemuksen Villa Lante Säätiön hallitukselle Helsinkiin päästäksemme opetusministeriön stipendiaatteina asumaan maineikkaassa Suomen Rooman-instituutissa, Institutum Romanum Finlandiae.

Villa Lante on 1500-luvulla rakennettu renessanssihuvila Gianicolo-kukkulalla ja säilynyt remonttien ansiosta hyväkuntoisena edustaen Rafaellon koulukunnan ja Medici-suvun paavien kultaisen ajan rakennuksia. Se ostettiin Suomelle 1950 Amos Andersonin säätiön rahoittamana. Lähistöllä on vuoden 1849 taistelusta muistona vapaustaistelija Giuseppe Garibaldin ja tämän Anita-vaimon ratsastajapatsaat. Läheinen patsaspuisto on omistettu vapaussotureille. Yksi veistos esittää suomalaista Liikasta. Hänen päänsä on usein – anastettu maamme opiskelijoidenko vaiko turistien matkamuistoksi?

Sotaisia Pulcinella- tai Orlando-nukketeatteriesityksiä näimme puistossa. Kukkulan alapuolella oleva Trastevere oli aiemmin köyhälistön asuinalue. Sen tuberkuloottisille lapsille rakennettiin Gianicolo-kukkulalle Montessori-koulu, joka on nykyisin peruskoulu eli Scuola elementare.

Villa Lantessa osallistuimme johtajaparin jo edesmenneiden Unto ja Sirkka Paanasen järjestämään juhlaan, joka alkoi esitelmällä salin Roomaa esittävästä Rafaellon oppilaan maalaamasta taulusta. Instituutin johtajina ja tutkijoina on ollut historian etruskiajan ja antiikin, eri kielitieteiden, etenkin latinan ja italian, taide- ja rakentamisalojen ja siten taiteen tyylikausien ja arkkitehtuurin edustajia sekä valtio-opin, talouselämän ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijoita. Vuosiksi 1986–1989 Villa Lanten johtajaksi oli onneksemme Oulun yliopistosta siirtynyt tuttu latinan kielen lehtorimme, antiikin tutkimuksen dosentti Unto Paananen. Hän tutki Rooman tasavallan säätytaisteluita. Harrastuksenaan Unto tutki Italian viinikulttuuria ja kirjoitti siitä kirjankin. Sirkka-vaimonsa tunsimme Oulun koulumaailmasta: hän toimi äidinkielen opettajana Lassinkallion yhteiskoulussa ja lukiossa, missä minäkin aluksi työskentelin.

Sirkka ja Unto olivat erinomaisia opastajiamme instituutin henkilökunnan ja siellä työskentelevien tutkijoiden kuten Helsingin kollegamme, kuvaamataidon lehtori Matti Kummunsalon ohella. Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen kuvitti Villa Lantessa Kalevalaa, oman energiansa lähdettä. Juhlapainoksen kuvissa yhdistyvät runous, musiikki ja kuvataide melodianomaisessa sommittelussa kalevalaisen runomitan, nelipolvisen trokeen pohjalta.

Porukkamme oli tehokas, ja pääsimme preferensseinemme persoonalliseen kontaktiin koulu- ja instituuttivierailuilla. Reiteillä oppilaitoksiin ja yliopistolle tutustuimme museoihin ja nähtävyyksiin. Matti Kummunsalokin aina muistutti: ”Ilman sen näkemistä ette voi lähteä Roomasta!” Linja-autolakon päivänä kävelimme useampia kilometrejä koukaten esimerkiksi Pantheonin, Colosseumin ja Forum Romanumin kautta. Levähdimme Espanjalaisilla portailla ja Piazza Navonalla Kolmen kolikon lähteellä.

Mimosat ja magnoliat olivat puhkeamassa kukkaan. Rooman varhaisessa keväässä olimme kuin Firenzen Uffizin galleriassa Botticellin taulussa ”Primavera” (1478) Venus-jumalattaren ja mytologisten hahmojen parissa. Viikonloppuna Pietarin kirkossa ihastelimme Michelangelon veistämää Pieta-patsasta, jossa ristiltä otettu kuollut Jeesus lepää äitinsä Neitsyt Marian sylissä. Suurikokoisen Pietari-patsaan isoa varvasta moni vierailija on suudellut kuluttavasti. Upeat ovat kierrepylväät kryptan yllä. Kävimme kirkon kupolissa, ja 700 porrasaskelmaa palkittiin hienolla näköalalla yli Rooman. Sikstuksen kappelin seinä- ja kattomaalauksia entisöitiin, joten luomiskertomuksesta näimme vain osan.

Egyptiläinen museo Vatikaanissa sekä retki paavien kesäasunnon Etruski-museoon olivat mielenkiintoisia. Etruskien votiiviesineitä tehtiin esimerkiksi terveyden toivotuksiksi henkilöille, joilla jokin ruumiin osa oli sairas. Niitä laitettiin hautaankin mukaan. Pieniä rintaa, silmää, korvaa, sormea, kättä, jalkaa kuvaavia miniatyyriveistoksia oli esillä. Vanhetessani saisi niitä itsellänikin olla taikakaluina palauttamassa terveyttäni!

Kävimme katakombeissa ja muutamissa Rooman kirkoissa, joita on yli kuusisataa. Kirkot taidetöineen ovat hengästyttäviä ja kärsivät helposti inflaatiota. Loistokkuuteen kätkeytyy kärsimystä, sillä kulta- ja jalokiviaarteita on usein anastettu valloitusmatkoilla. Kirkkojen suojissa uskonnollinen taide ja reliikit eli pyhäinjäännökset saavat kuitenkin arvoisensa tilan jesuiittamaisesti todeten: ”Tarkoitus pyhittää keinot”. Taiteilijoista Michelangelo, Bernini, Raffaello, Caravaggio, Tizian ynnä muut jättivät sielunsa kirkkojen töihin.

Valtiollinen koulutusjärjestelmä on EU:ssa yhdenmukainen. Yleistä oppivelvollisuutta noudattavien koulujen lisäksi Italiassa on muunlaista opetussysteemiä toteuttavia yksityiskouluja, joissa on kalliit lukuvuosimaksut. Filosofialtaan Montessori- ja Steiner-pedagogiikan mukaista tai jotain vaihtoehtopedagogista opetusta voidaan antaa Italian peruskouluissakin kuten muuallakin Euroopassa.

Eräs vierailukoulumme oli Instituto S. Leone Magno, 1 400 oppilaan yksityinen koulu, joka tarjoaa opetusta alimmilta luokkatasoilta lukioon. Koulun taustayhteisö on katolisen kirkon Maristi-veljeskunta. Koulu luokka-, auditorio- ja ruokailutiloineen, sisäpiha välitunteja varten, uimahalli ja messujen pitoon kappeli sekä yleisessä käytössä oleva juhlasali sijaitsevat melko pienellä tontilla. Lukion kullakin luokkatasolla on kaksi rinnakkaisluokkaa. Koulupäiviä vuodessa on 215. Luokkatunteja on aamupäivisin neljä, minkä jälkeen ruokailu sekä eri puolella kaupunkia esimerkiksi taide-, musiikki- ja liikuntaopintoja ja kerhotoimintaa. Ilmapiiri luokissa oli oppilaita kannustava sekä opettajia ja opetusta arvostavaa. Myös alempien luokkatasojen koulupäivät ovat aamupäivisin teoriavoittoisia. Iltapäivisin ruokailun ja lepotauon jälkeen on luovaa oppimista valinnaistehtävineen.

Villa Lanten lähellä olevassa peruskoulussakin oli iltapäivisin 14.00–16.30 ohjattuja leikkejä, musiikkia, liikuntaa, tanssia sekä teatteritapahtumia vierailijoineen ja omiakin näytelmiä. Lukuvuoden lopussa oppilaat saavat oppiainearvostelun lisäksi kirjallisen todistuksen, jossa kriteereitä ovat looginen ajattelu- ja päättelykyky, kriittisyys, luovuus, ilmaisutaito ja itsenäisyys. Luonnontiedon opetusta varten kouluissa oli kasvihuoneita kasvun ihmeiden kokemiseksi.

Ympäristökasvatuksen lisäksi terveystieto on tärkeällä sijalla, ja kouluissa panostetaan lasten fyysiseen kuntoon. Olympiastadionin lähellä sijaitsee liikuntakorkeakoulu, All Instituto Superiore Statale Di Educazione Fisica, missä opiskelu on kolmivuotinen. Uimahalli ja tenniskeskus ovat stadionin kupeessa. Vierailimme myös Rooman yliopistossa ja tutustuimme opiskelija-asuntolaan. Seuratessamme erästä luento-opetusta panimme myös siellä merkille vapautuneen opiskeluilmapiirin. Vilkas keskustelu syntyi tämän tästä kesken luennon.

Opintomatkamme päätarkoituksesta eli Italian koulutukseen, Rooman kaupungin eräisiin kouluihin ja oppilaitoksiin sekä opetukseen opetussuunnitelmineen tutustumisesta on tässä kuvattu vain muutamia esimerkkejä. Laajempaa raporttia varten Villa Lantelle, Suomen opetusministeriölle ja Oulun yliopistolle saimme lisävalaistusta Villa Lanten henkilökunnalta ja etenkin Paanasilta. Heille kaikille oli tärkeätä tuntea Rooman ja koko Italian kulttuuri monine kerroksineen sekä myös koulutus maan sivistyksen jatkajana.

Paanasten juhlavastaanotolla saimme jutella Suomen Italian suurlähettilään Etti Jaaron kanssa. Hän sanoi opiskelleensa siellä jatkuvasti maan kulttuuria ja kirjavaa koulutustarjontaa. Etti toimi lisäksi Lähi-Idän asioiden hoitajana Italiasta käsin.

Oli ilo tutustua muihinkin instituutin vierailijoihin ja työntekijöihin sekä Vatikaanissa asuvaan maidemme kirkkojen yhteyksiä hoitavaan suomalaissyntyiseen nunnaan. Hänen mielestään lapset ja nuoret ovat parhaita sanansaattajia rauhantahtoisemman elämän rakentamisessa. Niin sanoi myös Sokrateen kuuluisinta oppilasta Platonia 300-luvulla tutkinut kirkkoisä Augustinus. Hänen mukaansa turvalliseen tulevaisuuteen voimme lasten ja nuorten koti- ja koulukasvatuksella ja kaikenikäisten ohjaamisella paljonkin vaikuttaa. Eläköön elinikäisessä oppimisessa ja koulujen oppitunneilla kulttuuri-, kansainvälisyys- ja ympäristökasvatuksen sisällöissä ja tavoitteissa rauhankasvatus!

Jutun kuvat Marjatta ja Pertti Kaikkosen kotialbumeista.

Lähteitä:
Augustinus: Tunnustukset. Suomentanut Otto Lakka. Gummerus 1981.
Giovanni Boccaccio: Decamerone. Suomentanut Joel Lehtonen. Otava 1914.
Carl Grimberg: Kansojen historia. Osat 1–22. Suomentanut Weikko Pakarinen. WSOY 1966.
Marjatta Kaikkonen: Eheys yksilön persoonaa ja ympäristöä kehittävässä elinikäisessä oppimisessa. Acta Universitatis Lapponiensis 31, Lapin yliopisto 2000.
Kaikkonen, M., Kaikkonen, P., Kaikkonen, R., Kaikkonen, E.: Suomen maakuntakukat. Bookcover 2023.
Eino Leino: Elämän koreus. Toim. Hannu Mäkelä. Otava 1980.
Elias Lönnrot: Kalevala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1845.
Niccolò Machiavelli: Ruhtinas. Suomentanut O. A. Kallio. Karisto 1918.
Henry Sienkiewicz: Quo vadis. Suomentanut Maila Talvio. WSOY 1901–1902.
Raamattu, Pyhä Raamattu. Suomen kirkon sisälähetysseura ja Suomen Bibliaseura 1933/1938.
Setälä, Suvikumpu, Sihvola ja Keinänen (toim.): Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti 1954–2004. WSOY 2004.
Lisäksi Marjatta Kaikkosen oppikoulu- ja lukioaikaisia mm. luonnontiedon, latinan ja historian opetuksen vihkoja ja esseitä 1960-luvulta.