Välillä tuntuu, kuin mätäkuu jatkuisi nykyisin ympäri vuoden. Vapun tienoolla Oulun ykkösuutinen – Kärppien jääkiekkomestaruuden ohella toki – tuntuu olleen Oulun Raksilan uimahallia vainoava ”sarjaulostaja”. Osa tiedotusvälineistä jaksaa edelleen vääntää kättä viime viikon kuumasta perunasta: onko jalompaa kritisoida sulkapäähineeseen pukeutuvaa suomalaismuusikkoa vai sulkapäähineohjelman Lasten Areenasta Elävään arkistoon siirtänyttä Yleisradiota, ja kumpi kriitikko on poliittisessa korrektiudessaan uhriutuva pelle ja kumpi sananvapauden uhrautuva sankari?

No, ehkä tämä vääntö on siirtynyt tiedotusvälineiltä jo somen käyttäjille. Mutta jaksaa se epäsosiaalisempikin media. Maaliskuussa lanseerattiin Julkisen sanan neuvoston Vastuullisen journalismin merkki, jota käyttävät mediat ovat sitoutuneet noudattamaan Journalistin ohjeita. Sen avulla suomalaisten pitäisi nyt ”erottaa aito journalismi valemedioista tai mainonnasta”.

Saa nähdä, onnistuuko. Tilanteessa, jossa Yhdysvaltain presidentti määrittelee ”valemediaksi” jokaisen tiedotusvälineen, jonka jostain sisällöstä hän ei itse pidä, tuntee ehkä rivikansalainenkin oikeudekseen käyttää tätä brändäystä Vastuullisen journalismin merkkiin katsomatta.

Vastuullisiin, Journalistin ohjeita noudattaviin medioihin kuuluu sekin, jonka kuvateksti kuului näin: ”Sarjakakkaaja on piinannut oululaista uimahallia. Kuvan uimahalli ei liity tapaukseen.” Kuvassa oli itse asiassa Kangasalan uimahalli, osasi yksi ystäväni kertoa.

Pulma on siinä, että vastuullisuus tai laadukkuus eivät automaattisesti tee journalismista sisällöiltään kiinnostavaa. Turha, sysipaska journalismi voi olla täydellisen vastuullista ja laadukasta: vastuullisuus ja laatu liittyvät uutisoinnissa kerrottujen asioitten totuudellisuuteen ja siihen, millä tavoin asiat esitetään, eivät siihen, mitä asioita lukijalle kerrotaan. ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein”, Journalistin ohjeissa sanotaan sisällöstä, ”Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.” Ohjeissa puhutaan toki myös ”yhteiskunnallisesti merkittävistä tiedoista”, mutta pitkälti vain vastineoikeuden ja lähteiden luotettavuuden näkökulmasta. Journalistia ei velvoiteta raportoimaan ainoastaan oikeasti tärkeistä asioista, sananvapaus takaa toimituksille vapauden valita aiheet.

Toki piinattu oululainen uimahallikin on tärkeä asia, älkää ymmärtäkö sanomaani väärin. Altaansaastuttaja on aiheuttanut harmia sadoille, ehkä tuhansille kuntouimareille. Uutisen merkitys on kuitenkin hyvin paikallinen. Silti kakka saa palstatilaa valtakunnan medioissa – koska kakka myy.

Jos me Kaltiossa olisimme parempia markkinoijia, ehkä mekin kirjoittaisimme enemmän juttuja kakasta. Valitsemme kuitenkin palstatilamme täytteeksi toisenlaisia aiheita. Koska tilaa on rajatusti, sen käyttöä on mietittävä tarkkaan. Kulttuuri- ja mielipidelehtenä Kaltion juttuja ei välttämättä kirjoiteta ensisijaisesti journalistisista lähtökohdista, vaikka jokaisen artikkelin kohdalla päätoimittajan pitääkin muistaa Journalistin ohjeet ja muistaa tarkistaa faktoina esitetyt asiat, vaan jutut lähtevät usein liikkeelle kirjoittajansa mielenkiinnosta tai mielipiteestä. Mikäli faktat ovat väärin tai mielipiteet kestämättömiä, julkaisemme oikaisun tai vastineen.

Harhauduin jälleen. Yritin luoda aasinsiltaa tämän tuplanumeron teemaan ”tilat”, mutta päädyin umpikujaan. Tilat on kuitenkin teemana sellainen, johon palataan kerta toisensa jälkeen – koostuuhan todellisuutemme ajallisuuden lisäksi tilallisuudesta, ja kummaltakaan näistä meidän on kovin vaikea paeta. Oleminen on vääjäämättä olemista tilassa, fyysistä olemista, ja erilaisten tilojen vaikutuksista ihmiskehoon tässäkin numerossa kirjoitetaan.

Edellisen kerran Kaltio on julkaissut kaksoisnumeron syksyllä 2010 aloittaessani päätoimittajana. Tämä lehti on päätoimittajuuteni neljäskymmeneskuudes, ja jokaisen numeron valmistuessa pitäisi muistaa kiittää lukijoita, jotka Kaltion tekemisen edelleen mahdollistavat. Jonkinlaisia muutoksia sähköisen julkaisemisen suhteen on meidän ja minunkin harkittava, mutta en usko koskaan olevani valmis luopumaan painetusta lehdestä. Ainakaan päätoimittajana.

Syksyllä Kaltio ilmestyy taas kolme kertaa, seuraavaksi elokuun puolivälissä. Iloisia kesäpäiviä kaikille!