Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet. 375 s. Tammi 2022.
Silja haluaa olla kunnon Jehovan todistaja. Se tietää jatkuvaa ovelta ovelle kiertämistä ja Vartiotorni-lehden tyrkyttämistä ihmisille, joita ei vähempää voisi kiinnostaa jehovalainen propaganda. Maailma kiertyy tämän uskon ympärille kuristavana ja pakkomielteisenä. Camilla Nissisen (s. 1988) esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet on herkkä ja tunnelatautunut selviytymistarina lapsuudesta Jehovan todistajaperheessä sekä siitä kuntoutumisesta psykiatrisessa hoidossa. Uskonnon uhreja ovat viime vuosien aikana tutkimusten lisäksi myös kaunokirjallisuudessa käsitelleet muiden muassa Pauliina Rauhala ja Terhi Törmälehto.
Kenttäpäivä ei Siljalle merkitse urheilemista kuten muilla nuorilla, vaan kenttäpäivässä ahkeroidaan Jehovan työssä pisteitä kartuttaen. Koulussa tulee vahva häpeäntunne, kun Siljan kotona ei vietetä joulua eikä muitakaan juhlapäiviä. On valtakunta vastaan muu maailma. On hyvä ja paha, joiden raja on selkeä: jehovalaiset vastaan muut. Ei Silja ole koskaan käynyt kirkossa eikä festareilla eikä pukeutunut minihameeseen tai albaan. Konventeissa hän on käynyt ja kokenut ihastumisen maailmalliseen poikaan tuntien vain vähän katumusta.
Nissisen teksti on soljuvaa, runollista ja kielellisesti täyteläistä. Tekstin lievä aukkoisuus antaa väljyyttä tulkinnoille sekä avaa Siljan niin ajatus- kuin tunnemaiseman värikylläiseksi panoraamaksi. Jehova-viitekehyksestä Siljalle tulee vähitellen häkki, jossa hän pyristelee ulospääsyä etsien. Toisaalta hän haluaa kuulua liikkeeseen, toisaalta hän janoaa vapautta niin uskolta kuin identiteetiltäänkin. Nissinen limittää tarinan Siljan lapsuudesta opiskelujen alkuun ja sairaalajakson kiinteäksi kokonaisuudeksi.
Usko voi sairastuttaa ja vangita, mutta se voi auttaa jäsentämään elämää terveellä tavalla. Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin. Nissinen on kuvannut kaunokirjallisin keinoin tämän prosessin – mutta myös muutoksen, jossa on rohkeutta ja voimaa. Hän ei opeta, vaan näyttää.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
