
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Ilmastokokouksessa, tällä kertaa Egyptissä, ei taaskaan saatu tehtyä sellaisia päätöksiä, joiden avulla nurkan takana odottava tuho voitaisiin lopullisesti estää. Punaisenmeren toisella puolen Qatarissa poltetaan kaivoksittain öljyä, jotta viekkauella ja vääryyellä maahan puljattujen miesten jalkapallon MM-kisojen stadionit saadaan ilmastoitua pelikelpoisiin lämpötiloihin. Ja eduskuntavaaleihin valmistautuvat suomalaispuolueet ovat viemässä maatamme taas varmaan perikatoon, joko törsäämällä liikaa velkarahaa turhaan paapomiseen ja byrokratiaan tai kiristämällä sosiaaliturvaruuvilla köyhät vähintäänkin kyykkyyn, luultavammin mullan alle. Eikä Tiernapoikiakaan saa enää esittää oikealla tavalla.
Onneksi on sentään joulu, vaikka ihan koko maassa ei ehkä olekaan rauha tai ihan kaikilla ihmisillä hyvä tahto. Joulu, hanukka, saturnalia – miksi tahansa kukin haluaakaan tätä keskitalven juhlaa kutsua. Vaikka suurin juhlittava tuntuukin usein meillä ja muualla ”länsimaissa” olevan kerskakulutus, voi itseään lohduttaa kuitenkin sillä, että tämän juhlakauden kulutus kohdistuu tavallista enemmän lahjoihin, eli kunkin meistä toisille pyyteettömästi ja ilman vastineen odotusta antamiin asioihin. Lahjan hankinta voi olla kaupallinen transaktio, mutta sen antaminen on epäkaupallinen, antikapitalistinen teko.
”Hän lahjat antaa ja lahjat saa”. Lahjoja ei osteta ja myydä, ne saadaan ja annetaan. Vallitseva markkinatalouden malli, jossa kaikessa vaihdannassa pitää jollekulle syntyä voittoa, pyrkii toki kitkemään lahjatalouden idean yhteiskunnasta. Niinpä jopa avoimesti lahjana käyttäjille jaettavan Wikipedian ”Lahjatalous”-artikkelissakin väitetään lahjataloudessa lahjan saajalta ”yleensä” edellytettävän ”vastaavan arvoisia tavaroita tai palveluita taikka poliittista tukea, uskollisuutta tai jotain muuta hyödyllistä vastinetta”. Lahjatalous halutaan siis sekoittaa ”lahjontaan”, jotta ihmiset kokisivat sen epämiellyttävänä ja likaisena.
Esimerkiksi mielekäs taidekokemus on kuitenkin aina lahja: se saapuu kokijalleen lahjatalouden logiikan mukaisesti. Raha, jonka maksamme kirjasta, maalauksesta tai lipusta teatteriesitykseen tai konserttiin, ei ole vastine kokemuksesta vaan siitä työstä, jonka kirjailijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ja muusikot ovat tehneet, jotta edellytykset kokemukselle tai elämykselle ovat olemassa. Maksettu raha ei voi koskaan olla mielekkään kokemuksen tae, koska saman hinnan näytelmän katsomisesta pulittaneet ihmiset saattavat saada täysin erilaisia kokemuksia, ja voivatpa jotkut jäädä täysin ilman. Kokemusta vaille jääneelle ei rahoja palauteta, koska esityksen tekijöillekään ei pysty heidän aikaansa palauttamaan.
Moni maailmamme eli ihmisten yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että käytetyn ajan sijasta rahalla, joka nykyisin on aina kuvitteellista, ostetaan kuvitteellista aikaa ja kuvitteellista työtä: ostetaan menneisyyden ja nykyhetken sijaan tulevaisuutta, kuten pörssitermi ”futuuri” paljastaa. Reaalitaloudesta on siirrytty potentiaaliseen talouteen, jossa liikutellaan valtavia binäärijonoja digitaaliavaruudessa. Nämä mielikuvitusdollarit on kuitenkin ankkuroitu todellisuuteen niin, että yhden pörssimeklarin rahanhimo voi aiheuttaa miljoonien ihmisten nälänhädän.
Voi ei, tämä kaunis joulusatu on ajautunut ihan väärille raiteille. Ehkä se jo alkoi ihan väärältä asemalta. Kauneus ja lahjojen antamisen ilo pääsevät hautautumaan niin helposti ruman surkeuden sekaan. Mutta lukijat, jokainen teistä on minulle lahja, ja yritän muistaa lämpönne ja valonne tänä arktisen yön vuodenaikana. Ja kun pallo on taas kallistunut niin, että aurinkoakin on enemmän kuin nyt – eli helmi–maaliskuun taitteessa – pääsen nauttimaan Pohjoismaisen kulttuuripisteen lahjoittamasta matka-apurahasta Göteborgiin ja Osloon.
Ai niin, tosiaan, ensi vuonna teidän lahjanne meille kallistuu hieman, koska kaikki muukin kallistuu koko ajan. Uudet tilaushinnat näette sivulta 72. Mutta ennen sinne saakka päätymistä ottakaa vastaan kaikki lehden avustajien meille antamat artikkelilahjat, ja kun olette lehden lukeneet, antakaa omanlaisenne lahjat kenelle vain haluatte. Vaikkapa jouluna.
Enempää ei tähän vakkaan taida mahtua. Ja onnellista uutta vuotta!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]