Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Dokumentista fiktioon
Making Movies: Laupias taksikuski (The Good Driver). 100 min. K12. Ensi-ilta 17.2.2023.
Ohjaus Tonislav Hristov, käsikirjoitus Kaarle Aho, Tonislav Hristov ja Konstantin Bojanov, kuvaus Orlin Ruevski, lavasstussuunnittelu Severina Stoyanova, pukusuunnittelu Eka Bichinashvili, leikkaus Mervi Junkkonen, äänisuunnittelu Gustaf Berger, musiikki Lisa Nordström.
Rooleissa Malin Krastev, Gerasim Georgiev, Slava Doycheva, Amos Brotherus, Alma Pöysti.
Yhteistuotanto Cinecic Film, Soul Food.
Ivan (Malin Krastev) ajaa taksia Bulgarian Sunny Beachilla ja haaveilee pääsystä takaisin Suomeen perheensä luo. Leijonalauluja humalassa hoilaavat suomalaisturistit eivät noteeraa kuskinsa kaipuuta ja jättävät taksin takapenkille haisevan muiston kohtaamisesta. Perhekään ei taida kaivata Ivania takaisin. Pikkuhiljaa paljastuu, ettei ero ole tapahtunut sovussa ja lapsikin on jo täysi-ikäinen.
Laupias taksikuski on Tonislav Hristovin (s. 1978) ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Aikaisemmin hänet on tunnettu dokumenttielokuvista, joista monissa on myöskin ollut bulgarialainen ulottuvuus. Sinkkuelämän säännöt (2011), Love & Engineering – Rakkauden insinöörit (2014), Hyvä postimies (2016) ja Veeran maaginen elämä (2019) ovat luoneet pohjan Hristovin taidoille ohjaajana. Uutuus on näistä useiden tavoin bulgarialais-suomalainen yhteistuotanto.
Haave Suomeen paluusta ohjaa Ivanin toimia. Silti hän ei halua ajautua kotikylässä tai Sunny Beachilla vallitsevan korruption tai löysän moraalin maailmaan. Ivanin rehellisyys kuitenkin osoittautuu turhaksi, ja hän joutuu Turkin rajan läheisyydessä olevaan kotikyläänsä salakuljettamaan syyrialaispakolaisia. Tätä työtä vältelläkseen hän alkujaan oli turistien kuskiksi lähtenyt.
Kotikylän maisemat muistuttavat suuresti Hyvässä postimiehessä tutuiksi tulleita näkymiä. Dokumentin ja fiktion päähenkilöillä on sama etunimi. Taisipa joku dokumentin henkilöistä olla sivuroolissa näytelmäelokuvassa. Dokumentissa keskeisessä asemassa olivat syyrialaispakolaiset, koska eräs paikallinen mies halusi herättää tyhjentyneen, kuolemassa olevan maalaiskylän eloon antamalla pakolaisille mahdollisuuden jäädä.
Elokuva sijoittuu suurimmaksi osaksi Bulgariaan. Suomessa ja Helsingissä käydään lyhyesti, mutta tarinan kannalta reissu on merkittävä. Entinen puoliso (Alma Pöysti) ja poika (Amos Brotherus) elävät molemmat jo omia elämiään. Isän ja puolison tärkeisiin rooleihin mahdollisuus on jossakin muualla.
Hristov kuljettaa tarinaa hitaasti eikä alleviivaa käännekohtia. Päähenkilön kasvutarina, varsinkin kun kyse on aikuisesta miehestä, ei olisi harppomalla ja nopeilla käänteillä uskottava. Elokuvasta jää lempeä ja elämään uskova mieli.
Haastatteluissa Hristov on kertonut, että Laupias taksikuski ei ole saanut häntä vaihtamaan lajityyppiä pysyvästi. Seuraava elokuva on dokumentti, työnimeltään Viimeinen rantaleijona, joka on myös kuvattu Sunny Beachilla.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.