Poliisin poika Mikael Niemi (1959) Pajalan Vittulajängän kylästä läheltä Suomen rajaa muistetaan erityisesti supersuosion saavuttaneesta läpimurtoteoksesta Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (2000), jonka pohjalta tehtiin 2004 samanniminen elokuva ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä. Sen jälkeen Niemeltä on suomennettu kymmenkunta romaania, joista tuorein Silkkiin kääritty kivi ilmestyi tämän vuoden tammikuussa. Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.

Silkkiin kääritty kivi on ylisukupolvinen kuvaus 1920-luvulta nykyaikaan kahden veljeksen, Eino ja Wilhelm Vanhakosken tiestä, elämänkatsomuksista, perheistä ja poliittisista näkemyksistä Norrbottenin Pajalassa. Ollaan Väylän varrella, sillä kunnan eteläosassa yhtyvät Muonion- ja Tornionjoet. Perinnönjaossa Wilhelm saa maat ja mannut, kun Eino jää tyystin puille paljaille. Mutta hän saa vaimokseen Saaran, johon myös Wilhelm oli silmänsä iskenyt. Katkeroituneena ja köyhänä Eino elää koko elämän. Wilhelm on tekopyhä uskovainen, pitäjän silmäätekevä ja saarnamies. Einosta tulee torppari ja ikuinen velkavanki.

Tarina lähtee liikkeelle Pajalasta suonkaivuusta löytyneistä vanhoista ihmisjäänteistä vuonna 2017. Kuka oli suohon hautautunut tai haudattu henkilö? Tapahtumat kulkeutuvat vuosikymmenien takaisiin puutteen ja nälän aikoihin. Tieyhtymä myy tieosuuksia huutokaupalla urakoitavaksi, mutta hinta asettuu niin alhaiseksi, että työmiehen palkaksi ei jää juuri mitään. Tiestö alkaa kuitenkin rakentua, mutta samalla myös nousee työväen ay-liike. Syntyy voimakas vastakkainasettelu. Vuoden 1934 kunnallisvaaleissa Pajalan porvaripuolueet menettävät yhteenlasketun enemmistön. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi nousee sosiaalidemokraatti.

Eino tempautuu mukaan ammattiyhdistystoimintaan ja juopa porvari Wilhelmiin syvenee. Vedotaan liittoon, jotta tieyhtymä maksaisi parempaa palkkaa työntekijöille. Wilhelm haaveilee puolestaan automobiilista, koska se helpottaisi hänen saarnamatkojaan. Eihän sellainen voinut syntiä olla.

Agitaattori Gottfried Harjun kanssa Wilhelm käy mielenkiintoisen keskustelun elämän kontaktipinnoista ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Harju sanoo Jeesuksen kannattavan työväen asiaa, mutta Wilhelm ei halua taittaa aiheesta peistä sen enempää.

Väki ryhtyy työsaartoon, mutta rikkureita löytyy omasta perheestä. Einon ja Saaran perhe jakautuu kahtia Algot-pojan mennessä tieyhtymälle salaa töihin. Olot kurjistuvat entisestään vuonna 1932, mutta Eino ei lähde huijariveljeltään aneita kinuamaan. Ennen kuollaan vaikka nälkään.

Niemi kuljettaa tarinaa juohevasti eri aikatasoissa. Polut kiertyvät eri vuosikymmeniltä henkilökuvausten kautta yhteen ja asioiden taustat tulevat korkokuvamaisina esiin. Tekniikka on häikäisevä ja vetävä. Ajankuva heijastuu väkevän myyttisenä ihmisten puheissa ja teoissa niin kuin vain Väylän varressa voi kuvitella todellisuuden ja henkimaailman syleillessä toisiaan.

Luonnon kuvaajana Niemi on myös huikea. Kevään saapuminen on maalauksellinen valon valuessa pisaramaisena salomaiden ylle. Keskeinen teema on luonnon ja ihmisen kamppailu niukkojen reunaehtojen kurimuksessa.

Vanhakosken suvun tarina avautuu monisäikeiseksi, liki sadan vuoden kudelmaksi. Ristiriita niin henkilöiden välillä kuin tapahtumissa on kiihkeällä tavalla läsnä. Läsnä Niemen tekstissä on myös ajattomuus: hyvin tunnistettava on se kuva, jonka Mikael Niemi piirtää historiasta tähän päivään. Lukija on kirjoitettu intensiivisesti mukaan tapahtumiin. Niemen kieli on akvarellimaisen lyyristä, notkeaa ja vahvaa. Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry on taitavasti saanut kielen elämään myös suomeksi. Silkkiin kääritty kivi on ehdottomasti Niemen pääteoksia.