Keijo Nevaranta: Aamulla hän lähti. 107 s. Kesuura 2021.
Aamulla hän lähti -novellikokoelma on Keijo Nevarannan ensimmäinen novellikokoelma mutta jo seitsemäs kokopitkä teos lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneella kirjailijauralla. Kuusi edellistä teosta ovat olleet runokokoelmia, joista ensimmäinen Lintujen silmissä kivien kylmyys on vuodelta 1982.
Nevaranta tunnetaan myös kuvataiteen puolelta. Hänelle on myönnetty Kemin kaupungin taidepalkinto vuonna 1998. Onpa hänellä ollut yhden miehen suvaitsemattomuutta vastustava katupartiokin Ylistarossa. Novellikokoelmaa Nevaranta kertoo suunnitelleensa ja kirjoittaneensa yli kolmekymmentä vuotta.
Aamulla hän lähti lähtee hitaasti käyntiin. Kokoelma on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan novellit ovat maalailevia, lähtemisen tunnelmissa liikkuvia kuvaelmia, joissa jo vilahtelee tulevien osien teemoja. Lähtölaukauksen eloisammalle menolle antaa nimikkonovelli, jossa ympäristöahdistuksissaan nimettömäksi jäävä protagonisti päättää päivänsä haulikolla. Tai näin ainakin otaksun.
Seuraava osio on pyhitetty ansiokkaalle ihmisen luontosuhteen pohtimiselle. Tämän osion novelleista parhaiten mieleeni jäivät ”Toimittaja” ja ”Joki”, joista jälkimmäisessä Isto suunnittelee padon räjäyttämistä. Mieleen tulee Alta- eli Alattionjoen konflikti Pohjois-Norjassa, josta useampi henkilö sai tuomion ja sakkoja. ”Toimittaja” käsittelee arkisempaa aihetta: naapuria, joka on surmannut yli-innokkaan koiran.
Kolmas osa on omistettu parisuhteen ja rakkauden ruodinnalle. Neljännessä tiimalasin hiekka vähenee vääjäämättä, kuoleman koura puristaa novellien protagonisteja. Kolmannesta osasta nostan esiin ”Todellisuutensa kadottanut mies” -novellin, jossa on oivallista kauhunovellin tunnelmaa Poen ja Lovecraftin hengessä. Neljännen osan kaikki novellit ovat hienoja, mutta ”Dokumentin” krapulan kuvaus ylevine interteksteineen on sitä eteenkin. Sivuilla vilahtelevat Odysseia ja Pentti Saarikoski, joihin runoilijapäähahmo tuntuu samaistuvan. Myös ”Haudankaivaja”-novellin kaivaja jää mieleen stoalaisuudessaan.
Lisäksi kokoelman aloittava ”Irti” ja päättävä ”Loppu” tuntuvat kuuluvan yhteen ja olevan tarinoiden kirjoittajan autofiktiivisiä metatekstejä, prologi ja epilogi kokoelman kirjoittamisesta. Monet päähahmot tuntuvat sivuavan Nevarannan omaa persoonaa ja ovat kaikki miehiä, minkä voi nähdä joko positiivisena tai raskauttavana asianhaarana. Kokoelmassa käsitellään kaikkiaan vaikeita aiheita: mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, ympäristöahdistusta ja itsemurhaa.
Vaikka kerronta on voittopuoleisesti realistista, mahtuu joukkoon myös unenomaisia, fantastisia elementtejä kuten novellin ”Merkki” dialogi. Jotain korneja ilmauksia on mukaan lipsahtanut: ”Hän otti kaapista ruokatarpeita. Suoritti asiaan kuuluvia tekoja.” Vaikka ilmaus onkin hauskahko, niin kirjailijan tehtävään kuuluu kuvittaa ja tuoda esiin toiminta, oli se kuinka banaalia ja tavanomaista tahansa.
Kaikkiaan Aamulla hän lähti on hieno teos. Siinä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Sen novellit ovat ennemminkin tunnelma- kuin tarinavetosia, mutta se ei tunnu ainakaan tätä lukijaa haittavan. Kansi voisi kieltämättä olla houkuttelevampi, mutta kaikkiaan kokoelma jättää toivomaan jatkoa. Toivottavasti Nevarannan seuraavaa proosateosta ei tarvitse odotella kolmeakymmentä vuotta.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
