
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Keijo Nevaranta: Aamulla hän lähti. 107 s. Kesuura 2021.
Aamulla hän lähti -novellikokoelma on Keijo Nevarannan ensimmäinen novellikokoelma mutta jo seitsemäs kokopitkä teos lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneella kirjailijauralla. Kuusi edellistä teosta ovat olleet runokokoelmia, joista ensimmäinen Lintujen silmissä kivien kylmyys on vuodelta 1982.
Nevaranta tunnetaan myös kuvataiteen puolelta. Hänelle on myönnetty Kemin kaupungin taidepalkinto vuonna 1998. Onpa hänellä ollut yhden miehen suvaitsemattomuutta vastustava katupartiokin Ylistarossa. Novellikokoelmaa Nevaranta kertoo suunnitelleensa ja kirjoittaneensa yli kolmekymmentä vuotta.
Aamulla hän lähti lähtee hitaasti käyntiin. Kokoelma on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan novellit ovat maalailevia, lähtemisen tunnelmissa liikkuvia kuvaelmia, joissa jo vilahtelee tulevien osien teemoja. Lähtölaukauksen eloisammalle menolle antaa nimikkonovelli, jossa ympäristöahdistuksissaan nimettömäksi jäävä protagonisti päättää päivänsä haulikolla. Tai näin ainakin otaksun.
Seuraava osio on pyhitetty ansiokkaalle ihmisen luontosuhteen pohtimiselle. Tämän osion novelleista parhaiten mieleeni jäivät ”Toimittaja” ja ”Joki”, joista jälkimmäisessä Isto suunnittelee padon räjäyttämistä. Mieleen tulee Alta- eli Alattionjoen konflikti Pohjois-Norjassa, josta useampi henkilö sai tuomion ja sakkoja. ”Toimittaja” käsittelee arkisempaa aihetta: naapuria, joka on surmannut yli-innokkaan koiran.
Kolmas osa on omistettu parisuhteen ja rakkauden ruodinnalle. Neljännessä tiimalasin hiekka vähenee vääjäämättä, kuoleman koura puristaa novellien protagonisteja. Kolmannesta osasta nostan esiin ”Todellisuutensa kadottanut mies” -novellin, jossa on oivallista kauhunovellin tunnelmaa Poen ja Lovecraftin hengessä. Neljännen osan kaikki novellit ovat hienoja, mutta ”Dokumentin” krapulan kuvaus ylevine interteksteineen on sitä eteenkin. Sivuilla vilahtelevat Odysseia ja Pentti Saarikoski, joihin runoilijapäähahmo tuntuu samaistuvan. Myös ”Haudankaivaja”-novellin kaivaja jää mieleen stoalaisuudessaan.
Lisäksi kokoelman aloittava ”Irti” ja päättävä ”Loppu” tuntuvat kuuluvan yhteen ja olevan tarinoiden kirjoittajan autofiktiivisiä metatekstejä, prologi ja epilogi kokoelman kirjoittamisesta. Monet päähahmot tuntuvat sivuavan Nevarannan omaa persoonaa ja ovat kaikki miehiä, minkä voi nähdä joko positiivisena tai raskauttavana asianhaarana. Kokoelmassa käsitellään kaikkiaan vaikeita aiheita: mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, ympäristöahdistusta ja itsemurhaa.
Vaikka kerronta on voittopuoleisesti realistista, mahtuu joukkoon myös unenomaisia, fantastisia elementtejä kuten novellin ”Merkki” dialogi. Jotain korneja ilmauksia on mukaan lipsahtanut: ”Hän otti kaapista ruokatarpeita. Suoritti asiaan kuuluvia tekoja.” Vaikka ilmaus onkin hauskahko, niin kirjailijan tehtävään kuuluu kuvittaa ja tuoda esiin toiminta, oli se kuinka banaalia ja tavanomaista tahansa.
Kaikkiaan Aamulla hän lähti on hieno teos. Siinä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Sen novellit ovat ennemminkin tunnelma- kuin tarinavetosia, mutta se ei tunnu ainakaan tätä lukijaa haittavan. Kansi voisi kieltämättä olla houkuttelevampi, mutta kaikkiaan kokoelma jättää toivomaan jatkoa. Toivottavasti Nevarannan seuraavaa proosateosta ei tarvitse odotella kolmeakymmentä vuotta.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.