Keijo Nevaranta: Aamulla hän lähti. 107 s. Kesuura 2021.
Aamulla hän lähti -novellikokoelma on Keijo Nevarannan ensimmäinen novellikokoelma mutta jo seitsemäs kokopitkä teos lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneella kirjailijauralla. Kuusi edellistä teosta ovat olleet runokokoelmia, joista ensimmäinen Lintujen silmissä kivien kylmyys on vuodelta 1982.
Nevaranta tunnetaan myös kuvataiteen puolelta. Hänelle on myönnetty Kemin kaupungin taidepalkinto vuonna 1998. Onpa hänellä ollut yhden miehen suvaitsemattomuutta vastustava katupartiokin Ylistarossa. Novellikokoelmaa Nevaranta kertoo suunnitelleensa ja kirjoittaneensa yli kolmekymmentä vuotta.
Aamulla hän lähti lähtee hitaasti käyntiin. Kokoelma on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan novellit ovat maalailevia, lähtemisen tunnelmissa liikkuvia kuvaelmia, joissa jo vilahtelee tulevien osien teemoja. Lähtölaukauksen eloisammalle menolle antaa nimikkonovelli, jossa ympäristöahdistuksissaan nimettömäksi jäävä protagonisti päättää päivänsä haulikolla. Tai näin ainakin otaksun.
Seuraava osio on pyhitetty ansiokkaalle ihmisen luontosuhteen pohtimiselle. Tämän osion novelleista parhaiten mieleeni jäivät “Toimittaja” ja “Joki”, joista jälkimmäisessä Isto suunnittelee padon räjäyttämistä. Mieleen tulee Alta- eli Alattionjoen konflikti Pohjois-Norjassa, josta useampi henkilö sai tuomion ja sakkoja. “Toimittaja” käsittelee arkisempaa aihetta: naapuria, joka on surmannut yli-innokkaan koiran.
Kolmas osa on omistettu parisuhteen ja rakkauden ruodinnalle. Neljännessä tiimalasin hiekka vähenee vääjäämättä, kuoleman koura puristaa novellien protagonisteja. Kolmannesta osasta nostan esiin “Todellisuutensa kadottanut mies” -novellin, jossa on oivallista kauhunovellin tunnelmaa Poen ja Lovecraftin hengessä. Neljännen osan kaikki novellit ovat hienoja, mutta “Dokumentin” krapulan kuvaus ylevine interteksteineen on sitä eteenkin. Sivuilla vilahtelevat Odysseia ja Pentti Saarikoski, joihin runoilijapäähahmo tuntuu samaistuvan. Myös “Haudankaivaja”-novellin kaivaja jää mieleen stoalaisuudessaan.
Lisäksi kokoelman aloittava “Irti” ja päättävä “Loppu” tuntuvat kuuluvan yhteen ja olevan tarinoiden kirjoittajan autofiktiivisiä metatekstejä, prologi ja epilogi kokoelman kirjoittamisesta. Monet päähahmot tuntuvat sivuavan Nevarannan omaa persoonaa ja ovat kaikki miehiä, minkä voi nähdä joko positiivisena tai raskauttavana asianhaarana. Kokoelmassa käsitellään kaikkiaan vaikeita aiheita: mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, ympäristöahdistusta ja itsemurhaa.
Vaikka kerronta on voittopuoleisesti realistista, mahtuu joukkoon myös unenomaisia, fantastisia elementtejä kuten novellin “Merkki” dialogi. Jotain korneja ilmauksia on mukaan lipsahtanut: “Hän otti kaapista ruokatarpeita. Suoritti asiaan kuuluvia tekoja.” Vaikka ilmaus onkin hauskahko, niin kirjailijan tehtävään kuuluu kuvittaa ja tuoda esiin toiminta, oli se kuinka banaalia ja tavanomaista tahansa.
Kaikkiaan Aamulla hän lähti on hieno teos. Siinä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Sen novellit ovat ennemminkin tunnelma- kuin tarinavetosia, mutta se ei tunnu ainakaan tätä lukijaa haittavan. Kansi voisi kieltämättä olla houkuttelevampi, mutta kaikkiaan kokoelma jättää toivomaan jatkoa. Toivottavasti Nevarannan seuraavaa proosateosta ei tarvitse odotella kolmeakymmentä vuotta.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Oulu Sinfonia päätti vuoden 2021 Ludwig van Beethovenin vahvaan seitsemänteen sinfoniaan. Ilkka Kotajärvi totesi kausikonsertin muut numerot epätasaisemmiksi.
Marraskuussa 2021 Eurooppa hengähti hetken pandemia-aaltojen välissä. Kaltion kolumnisti, laulaja Jaakko Laitinenkin suuntasi Saksaan Väärä Raha -yhtyeensä kanssa, ja kirjasi kokemuksiaan nyt julkaistavaan kiertuereportaasiin.
“Suomalainen vaaliehdokkaiden valokuvamarkkinointi on pöljistyttävän nuorta: käytännössä Virkki osoittaa, että vasta 1950–1960-lukujen vaihteessa poliittinen markkinointi alkaa kuvin.”
“Turunen vyöryttää esiin 1960-luvun nuorison sukupuolisen heräämisen, musiikkimieltymykset tangosta poppiin, rippikoululaisen uskonkysymysten ja akanottoluvan pohdinnat; mutta ennen muuta hän kirjoittaa työkeskeisestä elämäntavasta maaseudulla.”
“Vaikka tematiikka ja runsaat sivujuonteet muistuttavatkin aiempia teoksia, Runoilija on itsenäisenä teoksena hurmaava lukukokemus ja kykenee edelleen syventämään Kännön rikasta kerrontamaailmaa omaperäisyydellään.”
Juha Wuolijoen ohjaaman Vinski ja näkymättömyyspulveri -elokuvan ensi-ilta on siirtynyt useampaan otteeseen, mutta nyt se tulee jouluksi teattereihin. Reijo Valta katsoi leffan ennakkoon.
“Karkkilalainen sankarimatkailijamme on vauhdissa tällä kertaa muun muassa Färsaarilla, Islannissa ja Pohjois-Amerikan arktisilla seuduilla.” Suomen kirjailijaliiton kunniajäseneksi nimetyn Hannu Niklanderin viimeisimmän luki Osmo Pekonen.
“Joku voisi ajatella, että Väylä on Tommi Kinnusen vuoden takaisen Ei kertonut katuvansa -romaanin sukulaisteos, mutta ei se ole.” Mutta mihin Seppo Turunen tätä romaania vertaa? Lue kritiikki, niin tiedät.
Ilkka Kotajärvi tarttui kuluneena syksynä viisi vuotta sitten julkaistuun teokseen Fintiaanien mailla.
Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hankkeen viides esitys Luokkakuvia, vedos V sai kantaesityksensä Oulun teatterin Vinttikamarissa marraskuussa. Miten luokkia lavalla tanssittiin?
Opiskelija- ja koululaisdemokratiaa tehtiin 1970-luvulla Teiniliiton kautta. Pasi Pikkupeurakin osallistui yhteen liittokokoukseen Korkalovaaran lukion edustajana.
Meri-Toppilaan suunnitteilla kulttuuriperintöä kunnioittava, luova keskus Elokuussa 2020 Oulun Kaupunki huutokauppasi pitkään käyttämättömänä olleen Alvar Aallon suunnitteleman hakesiilon kansainvälisille toimijoille. […]
