Keijo Nevaranta: Aamulla hän lähti. 107 s. Kesuura 2021.
Aamulla hän lähti -novellikokoelma on Keijo Nevarannan ensimmäinen novellikokoelma mutta jo seitsemäs kokopitkä teos lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneella kirjailijauralla. Kuusi edellistä teosta ovat olleet runokokoelmia, joista ensimmäinen Lintujen silmissä kivien kylmyys on vuodelta 1982.
Nevaranta tunnetaan myös kuvataiteen puolelta. Hänelle on myönnetty Kemin kaupungin taidepalkinto vuonna 1998. Onpa hänellä ollut yhden miehen suvaitsemattomuutta vastustava katupartiokin Ylistarossa. Novellikokoelmaa Nevaranta kertoo suunnitelleensa ja kirjoittaneensa yli kolmekymmentä vuotta.
Aamulla hän lähti lähtee hitaasti käyntiin. Kokoelma on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan novellit ovat maalailevia, lähtemisen tunnelmissa liikkuvia kuvaelmia, joissa jo vilahtelee tulevien osien teemoja. Lähtölaukauksen eloisammalle menolle antaa nimikkonovelli, jossa ympäristöahdistuksissaan nimettömäksi jäävä protagonisti päättää päivänsä haulikolla. Tai näin ainakin otaksun.
Seuraava osio on pyhitetty ansiokkaalle ihmisen luontosuhteen pohtimiselle. Tämän osion novelleista parhaiten mieleeni jäivät ”Toimittaja” ja ”Joki”, joista jälkimmäisessä Isto suunnittelee padon räjäyttämistä. Mieleen tulee Alta- eli Alattionjoen konflikti Pohjois-Norjassa, josta useampi henkilö sai tuomion ja sakkoja. ”Toimittaja” käsittelee arkisempaa aihetta: naapuria, joka on surmannut yli-innokkaan koiran.
Kolmas osa on omistettu parisuhteen ja rakkauden ruodinnalle. Neljännessä tiimalasin hiekka vähenee vääjäämättä, kuoleman koura puristaa novellien protagonisteja. Kolmannesta osasta nostan esiin ”Todellisuutensa kadottanut mies” -novellin, jossa on oivallista kauhunovellin tunnelmaa Poen ja Lovecraftin hengessä. Neljännen osan kaikki novellit ovat hienoja, mutta ”Dokumentin” krapulan kuvaus ylevine interteksteineen on sitä eteenkin. Sivuilla vilahtelevat Odysseia ja Pentti Saarikoski, joihin runoilijapäähahmo tuntuu samaistuvan. Myös ”Haudankaivaja”-novellin kaivaja jää mieleen stoalaisuudessaan.
Lisäksi kokoelman aloittava ”Irti” ja päättävä ”Loppu” tuntuvat kuuluvan yhteen ja olevan tarinoiden kirjoittajan autofiktiivisiä metatekstejä, prologi ja epilogi kokoelman kirjoittamisesta. Monet päähahmot tuntuvat sivuavan Nevarannan omaa persoonaa ja ovat kaikki miehiä, minkä voi nähdä joko positiivisena tai raskauttavana asianhaarana. Kokoelmassa käsitellään kaikkiaan vaikeita aiheita: mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, ympäristöahdistusta ja itsemurhaa.
Vaikka kerronta on voittopuoleisesti realistista, mahtuu joukkoon myös unenomaisia, fantastisia elementtejä kuten novellin ”Merkki” dialogi. Jotain korneja ilmauksia on mukaan lipsahtanut: ”Hän otti kaapista ruokatarpeita. Suoritti asiaan kuuluvia tekoja.” Vaikka ilmaus onkin hauskahko, niin kirjailijan tehtävään kuuluu kuvittaa ja tuoda esiin toiminta, oli se kuinka banaalia ja tavanomaista tahansa.
Kaikkiaan Aamulla hän lähti on hieno teos. Siinä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Sen novellit ovat ennemminkin tunnelma- kuin tarinavetosia, mutta se ei tunnu ainakaan tätä lukijaa haittavan. Kansi voisi kieltämättä olla houkuttelevampi, mutta kaikkiaan kokoelma jättää toivomaan jatkoa. Toivottavasti Nevarannan seuraavaa proosateosta ei tarvitse odotella kolmeakymmentä vuotta.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Áillohaš eli Nils-Aslak Valkeapää (1943–2001) avusti Kaltiota vuodesta 1964 alkaen etenkin kirja-arvosteluja kirjoittamalla. Áilun 80-vuotispäivän johdosta julkaisemme uudelleen kolme hänen Kaltioon vuosina 1964 ja 1965 kirjoittamaansa tekstiä.
”Tarina poukkoilee polveillen. Parhaita paloja ovat Kotisaaren muistelukset puolankalaisesta elämänmenosta ja sanailusta entivanhaseen malliin.” Risto Kormilainen arvioi Ahti Kotisaaren tarinakokoelman.
”Mitättömän tuntuisista, lyhyistä päälauseista alkaa loppua kohden huokua uhmakkuus. Teoksen pohjavire muuttuu entistä ahdistavammaksi häviävän pienissä havainnoissa.” Matti A. Kemi luki Riikka Simpuran Painottomuuden.
”Omaperäinen, omaääninen teos on raikas esimerkki suomalaisen runouden uudesta aallosta”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa Petra Vallilan esikoisteoksesta ehkä.
Piispa Jari Jolkkonen jatkaa Kuopion hiippakunnan vahvaa kirjallista perinnettä teologisella esseekokoelmalla, jossa hän pohtii kristillistä ihmiskuvaa, uskon ja politiikan suhdetta sekä spiritualiteettia. Risto Kormilainen kritikoi.
Kaltio kutsui Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja Adile Sevimlin esiintymään Oulun naiskulttuuriviikolla Kirjallisuuden talolle perjantaina 17.3. (klo 17.30). Viikon pääkuraattori Ulla Kaislaranta haastatteli viime vuoden esikoiskirjailijaa.
Oulun taidekoulussa näyttelijän uransa aloittanut Jaakko Ohtonen on tuttu niin televisiosta kuin valkokankailta. Hamstereiden tähteä jututti hänen varhaisvuosiaan tiiviisti seuraillut Ulla Kaislaranta.
”Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata.” Päätoimittajalla tuntuu jääneen levy päälle, mutta niin se tuntuu jääneen valtion kulttuurihallinnossakin.
Jukka Tarkiaisen ”Jättiläinen” on valokuvaaja Eberhard Grossgasteigerin kanssa toteutettu kollaasi. Italialaista vuoristokuvaa taiteilijan kasvoihin yhdistävä teos on esillä Äkäslompolon Ars Nartae
”Valtakunnallisena varautumispäivänä aiemmin maakunnallisen musiikin soittamisesta resurssipulaan vedoten kieltäytynyt Yleisradio ilmoitti luovien sisältöjen ja median johtaja Ville Vilénin suulla vapauttavansa resursseja kokonaisen radiokanavan verran.”
