Keijo Nevaranta: Aamulla hän lähti. 107 s. Kesuura 2021.
Aamulla hän lähti -novellikokoelma on Keijo Nevarannan ensimmäinen novellikokoelma mutta jo seitsemäs kokopitkä teos lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneella kirjailijauralla. Kuusi edellistä teosta ovat olleet runokokoelmia, joista ensimmäinen Lintujen silmissä kivien kylmyys on vuodelta 1982.
Nevaranta tunnetaan myös kuvataiteen puolelta. Hänelle on myönnetty Kemin kaupungin taidepalkinto vuonna 1998. Onpa hänellä ollut yhden miehen suvaitsemattomuutta vastustava katupartiokin Ylistarossa. Novellikokoelmaa Nevaranta kertoo suunnitelleensa ja kirjoittaneensa yli kolmekymmentä vuotta.
Aamulla hän lähti lähtee hitaasti käyntiin. Kokoelma on jaettu neljään osaan. Ensimmäisen osan novellit ovat maalailevia, lähtemisen tunnelmissa liikkuvia kuvaelmia, joissa jo vilahtelee tulevien osien teemoja. Lähtölaukauksen eloisammalle menolle antaa nimikkonovelli, jossa ympäristöahdistuksissaan nimettömäksi jäävä protagonisti päättää päivänsä haulikolla. Tai näin ainakin otaksun.
Seuraava osio on pyhitetty ansiokkaalle ihmisen luontosuhteen pohtimiselle. Tämän osion novelleista parhaiten mieleeni jäivät ”Toimittaja” ja ”Joki”, joista jälkimmäisessä Isto suunnittelee padon räjäyttämistä. Mieleen tulee Alta- eli Alattionjoen konflikti Pohjois-Norjassa, josta useampi henkilö sai tuomion ja sakkoja. ”Toimittaja” käsittelee arkisempaa aihetta: naapuria, joka on surmannut yli-innokkaan koiran.
Kolmas osa on omistettu parisuhteen ja rakkauden ruodinnalle. Neljännessä tiimalasin hiekka vähenee vääjäämättä, kuoleman koura puristaa novellien protagonisteja. Kolmannesta osasta nostan esiin ”Todellisuutensa kadottanut mies” -novellin, jossa on oivallista kauhunovellin tunnelmaa Poen ja Lovecraftin hengessä. Neljännen osan kaikki novellit ovat hienoja, mutta ”Dokumentin” krapulan kuvaus ylevine interteksteineen on sitä eteenkin. Sivuilla vilahtelevat Odysseia ja Pentti Saarikoski, joihin runoilijapäähahmo tuntuu samaistuvan. Myös ”Haudankaivaja”-novellin kaivaja jää mieleen stoalaisuudessaan.
Lisäksi kokoelman aloittava ”Irti” ja päättävä ”Loppu” tuntuvat kuuluvan yhteen ja olevan tarinoiden kirjoittajan autofiktiivisiä metatekstejä, prologi ja epilogi kokoelman kirjoittamisesta. Monet päähahmot tuntuvat sivuavan Nevarannan omaa persoonaa ja ovat kaikki miehiä, minkä voi nähdä joko positiivisena tai raskauttavana asianhaarana. Kokoelmassa käsitellään kaikkiaan vaikeita aiheita: mielenterveyden ongelmia, alkoholismia, ympäristöahdistusta ja itsemurhaa.
Vaikka kerronta on voittopuoleisesti realistista, mahtuu joukkoon myös unenomaisia, fantastisia elementtejä kuten novellin ”Merkki” dialogi. Jotain korneja ilmauksia on mukaan lipsahtanut: ”Hän otti kaapista ruokatarpeita. Suoritti asiaan kuuluvia tekoja.” Vaikka ilmaus onkin hauskahko, niin kirjailijan tehtävään kuuluu kuvittaa ja tuoda esiin toiminta, oli se kuinka banaalia ja tavanomaista tahansa.
Kaikkiaan Aamulla hän lähti on hieno teos. Siinä on psykologista tarkkanäköisyyttä. Sen novellit ovat ennemminkin tunnelma- kuin tarinavetosia, mutta se ei tunnu ainakaan tätä lukijaa haittavan. Kansi voisi kieltämättä olla houkuttelevampi, mutta kaikkiaan kokoelma jättää toivomaan jatkoa. Toivottavasti Nevarannan seuraavaa proosateosta ei tarvitse odotella kolmeakymmentä vuotta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
