”Syvemmällä tasolla elokuva kuitenkin kertoo siitä, kuinka menneisyyttä käsitellään.” Jenny Kangasvuo arvioi Alice Rohrwacherin uusimman elokuvan La chimera – sielujen aarteet.

Ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Je’vida saa ensi-iltansa 20.10.2023. Jenny Kangasvuo arvioi Katja Gauriloffin viimeisimmän ohjaustyön.

”Niemen elokuva rakentaa ahdistusta pala palalta, kunnes se elokuvan lopussa on lähes sietämätön”, Jenny Kangasvuo kirjoittaa 13.10.2023 ensi-iltaan tulleesta Valoa valoa valoa -teoksesta.

Jenny Kangasvuo tutkiskeli viime keväänä Oulun taidemuseon toisen kerroksen täyttänyttä Tahto ja taito -näyttelyä, joka esitteli kuusi 1900-luvun alkupuolella uransa aloittanutta pohjoispohjalaista naista.

”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.

Aino Sunin ohjaama Sydänpeto saa teatteriensi-iltansa perjantaina 4.11.2022. Jenny Kangasvuolle elokuva oli matka oman myöhäisen teini-iän ja varhaisen aikuisuuden vuosiin.

Anna Paavilaisen ohjaama Kikka! jatkaa vahvaa suomalaisen elokuvan syksyä. ”Kasari- ja ysäri-Suomen tunkkainen ilmapiiri on läsnä niin rupuisessa paikallisradion toimistossa kuin kulahtaneella huoltsikalla”, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

Pahanhautojan ohjaaja ja käsikirjoittaja Hanna Bergholm piipahti Oulussa elokuvansa lehdistötilaisuudessa, joten Kaltiokin käytti haastattelutilaisuuden hyväksi.

Jo kansainvälisiä palkintoja saanut Pahanhautoja saapuu Suomen elokuvateattereihin perjantaina 4.3. Jenny Kangasvuo arvioi Hanna Bergholmin ohjaaman leffan.

”Muna pystyssä venäläisnaisten perässä ja vaimojaan karkuun juoksevat miehet ovat Benny Hill Show’n perillisiä, jotka lopulta haluavat enemmän läheisyyttä kuin seksiä.” Jenny Kangasvuo arvioi ensi-iltaelokuvan Huonot naiset.

Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.

Victor Klempererin päiväkirjoihin pohjautuvan esseesarjan toisessa osassa pohditaan symboleita, niiden historiaa ja käyttötarkoituksia. Voiko hakaristiä pukea enää ylleen ilman kansallissosialistisia konnotaatioita? Onko Suomen leijonavaakuna menetetty kokonaan kansallismielisille öyhöttäjille?