Inger Christensen: Alfabet. Suom. Oscar Rossi. 89 s. Poesia 2021.
Kirjoitin viime keväänä Kvaak.fi-sivustolle arvion Kati Kovácsin Eläimellisistä aakkosista (WSOY 2021), jossa painotin aakkosjärjestyksessä olevan aapisen jo pitkään olleen yhden tekijän itselleen asettaman muotorajoitteen. Noin sataan vuoteen tällaisilla aapisilla ei ole ollut mitään tekemistä lapsen lukemaan oppimisen kanssa. Tanskan viralliseen kirjalliseen kaanoniin nostetun Inger Christensenin (1935–2009) alkujaan vuonna 1981 julkaistun Alfabetin suomennettu nimi voisi olla Aapinen. Suomentaja Oscar Rossi on kuitenkin säilyttänyt alkukielisen nimen, joka tosin suomalaisillekin kertoo mistä on kyse: kirjaimista, aakkosista.
Tällaisten aapisten ongelma ovat suomessa vähän käytetyt kirjaimet kuten c. Sarjakuvataiteilijana Kovács saattoi yliviivata canan, cissan, coiran ja calan, ja kertoa kuvin. Runoilija tai runon suomentaja eivät voi käyttää samaa keinoa, ja Christensenin suomennoksen chromilla alkava c-kirjain vaikuttaa ensin samalta oikotieltä. Kyse ei ole kielestä, sillä Rossi aloittaa jälkisanansa: ”Myös tanskaksi ’kromi’ kirjoitetaan koolla.”
Christensen on tanskalaisen systeemirunouden tunnetuimpia edustajia. Hän kuitenkin rikkoo systeeminsä jo kolmannessa runossa, ja j-kirjaimen juhannusyön jälkeen seuraa Atomipommi. Kokoelmana Alfabet on tiukasti kiinni omassa ajassaan, 1980-luvun ydinpommien pelossa. Atomipommin jälkeen runoissa esiintyvät vetypommi ja kobolttipommi. Runojen maailma tuo hyvin mieleen tuon ajan kiristyneen maailmanpoliittisen tilanteen, laajasti vaikuttaneen ydinsodan pelon ja ympäristömyrkkyjen vaaran.
Rikki menevän aakkostuksen lisäksi Christensen on rakentanut teokseen toisenkin systeemin. Runojen säemäärä kasvaa Fibonaccin lukujonon mukaan: 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, ja niin edelleen. Tätä Christensen noudattaa viimeiseen n-runoon saakka, joka jää kesken, 321 säkeeseen kaavanmukaisen 610 säkeen sijaan. ”nyt uneksijat kulkevat ympäriinsä / unet avoimesti paljaalla ihollaan”. Lopussa ollaan apokalyptisessa maailmassa, jossa ”kukaan ei heitä enää kanna”. Kukaan ei ole enää antamassa aihetta enemmille kirjaimille, sanoille tai säkeille. Aakkoset lakkaavat satamasta.
Jos Christensenin Alfabet on sisällöllisesti neljässäkymmenessä vuodessa vanhentunut, niin muotonsa puolesta teoksen suomentaminen on ollut aiheellista. Runollisten ”systeemien” ja kokeellisten ”järjestelmien” on edelleen todisteltava merkitystään. Kirjallisilla muotorajoitteilla on pitkä historia, ja se tulee tunnetuksi ainoastaan julkaisemalla uudelleen alan merkittävimpiä teoksia. Alfabet tarjoaa nostalgisen matkan 1980-luvun maailmaan.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
