Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Pieni suuri elokuva
Rabbit Films: Kupla. 103 min. Ensi-ilta 25.11.2022. K12.
Ohjaus Aleksi Salmenperä, käsikirjoitus Reeta Ruotsalainen ja Aleksi Salmenperä, kuvaus Peter Flinckenberg, leikkaus Samu Heikkilä, lavastus Otso Linnalaakso, sävellys Joakim Berghåll.
Pääosissa Stella Leppikorpi, Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Amos Brotherus, Anna-Maija Tuokko.
Aluksi: näytteleminen, sitä voi opetella, mutta parhaimmillaan se tulee luonnostaan. Aleksi Salmenperän Kupla-elokuvassa pääroolia esittävä Stella Leppikorpi tekee huimaa näyttelijätyön jälkeä ensimmäisessä elokuvaroolissaan, koko seitsemäntoista vuoden elämänkokemuksellaan. Vaikka vastanäyttelijöinä on suomen ykköskaartia kuten Tommi Korpela ja Minna Haapkylä, Leppikorpi ei jää seurassa taustalle vaan palaa kirkkaasti läpi koko elokuvan. Näyttelijä on kuitenkin tyhjän päällä ilman pätevää tekstiä; onneksi sellaisen on Salmenperä yhdessä Reeta Ruotsalaisen kanssa naputellut.
Aleksi Salmenperä on eittämättä suomen kiinnostavimpia elokuvantekijöitä. Jussi-patsaitakin on tullut ihan syystä, viimeksi parhaan ohjauksen ja parhaan elokuvan palkinnot elokuvasta Tyhjiö (2019). Kyseinen elokuvahan on mestariteos. Ilahduttavaa on, että vaikka Salmenperä tekee lähinnä ihmissuhdedraamaa, jokainen elokuva on uniikki tapaus. Kulma on mielenkiintoinen ja omaperäinen, esimerkkeinä Tyhjiön lisäksi vaikkapa Miehen työ (2007) tai Jättiläinen (2016).
Läpi Salmenperän tuotannon elokuvissa leijuu omasta ja lähipiirin elämästä materiaalin ja ideoiden ammentaminen, minkä ohjaaja auliisti myöntääkin. Tarkkaavainen katsoja voi huomata selkeitä poimintoja luottonäyttelijöiden elämistä, käänteistä ja ominaisuuksista. Tyhjiö oli tästä tyylikäs esimerkki. Myös Kuplassa esimerkiksi Tommi Korpelan perhokalastusharrastus on tuotu oivallisesti hahmon keskiöön, kuten myös rockabillymusiikin kuuntelu (katso myös Rumble, 2002), jota käytetäänkin eräässä elokuvan avainkohtauksessa oivallisesti korostamaan tilanteen traagillisuutta. Silti Salmenperä ei etäännytä katsojaa luomalla liian sisäpiirimäistä tunnelmaa vaan tuo näin luontevuutta ja intiimiyttä näyttelijöiden suorituksiin.
Elokuvan visuaalinen ilme on arkirealistinen. Kupla on kuvattu lähinnä Karkkilassa, ohjaajan kotikaupungissa. Pienen kaupungin kuviot ja mahdollisuudet tuodaan hyvin esiin, mikä lisää samaistuttavuutta; näitä pieniä tyhjeneviä kaupunkeja ja kuntia Suomi on pullollaan. Peter Flinckenbergin kuvaustaidolla omakotitalosta, huoltoasemasta tai tyhjästä parkkipaikasta saadaan paljon irti.
Kuplassa aiheena on perhe. Perhe koostuu yksilöistä, mikä usein unohtuu, kun lapset astuvat kuvioon. Ei ole mikään tabu, että avioliitto saattaa vuosien saatossa väljähtyä. Arki pyörii omalla tasaisen puuduttavalla painollaan samaa ympyrää, eikä sitä tunnu saavan poikkeamaan kurssiltaan enää millään – paitsi hyppäämällä kyydistä itse pois, joko hetkittäin tai kokonaan. Kuplassa hypätään hetkittäin ja nimenomaan syrjään. Perheen ainoa lapsi Eveliina saa selville salaisuuden äidistään ja kantaa hämmentyneenä tätä tietoa. Hän tekee laput silmillä kaikkensa, jotta perhe ei hajoaisi. Tämä juonikuvio tuo elokuvaan tavallaan jopa trillerimäistä tunnelmaa. Eveliina koittaa saada Korpelan näyttelemän isän havahtumaan omasta perhokalastuskuplastaan esittämällä teräviä ja herätteleviä kysymyksiä vanhempiensa seksielämästä ja avioliitosta yleensä.
Tästä päästäänkin jälleen elokuvan käsikirjoitukseen, joka on kirjoitettu poikkeuksellisen luontevaksi näyttelijöiden suihin. Ilmassa on improvisaation tuntua sopivasti, sillä sitähän keskustelut usein ovat, mutta katsoja huomaa kuitenkin, että käsikirjoitetusta dialogista on kyse. Puheesta saa selvää, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvää suomalaisen elokuvan kentällä. Puhe ei ole kirjakieltä eikä väkisin opeteltua murretta vaan aitoa puhetta, jota on helppo kuunnella ja sen myötä seurata tarinaa ärsyyntymättä.
Perhetematiikan lisäksi elokuva käsittelee nuoren ihmisen sielunmaisemaa, ihastumisia, sekoiluja, viisautta ja huumoria ansiokkaasti. Nuoruus on vaihe, jonka me kaikki käymme läpi, joten elokuvassa voi hyvinkin tunnistaa ja muistaa piirteitä omasta nuoruudestaankin. Toisaalta epävarmuus ja taas toisaalta vahva itsevarmuus. Kaikki nuoret näyttelijät ovat tässä elokuvassa poikkeuksellisen hyviä ja luontevia. Amos Brotherus tuo teiniviiksiseen rumpaliin hienosti syvyyttä ja huumoria. Salmenperän täytyy osata luoda hyvä kuvausilmapiiri, jotta tällaista jälkeä saadaan aikaan. Tämän myös Kuplan tuottaja–näyttelijä Minna Haapkylä toteaa.
Edellä mainittujen teemojen ympärille ei ole helppo rakentaa elokuvaa, joka ei sortuisi kliseisiin tai johonkin ylevään moraalisaarnaan. Kupla kuitenkin onnistuu tässä ja on pätevä, eheä perhedraama. Elokuvasta löytää huumorin tunnistamalla itsessään hahmojen esiin tuomia asioita ja piirteitä, jos uskaltaa olla rehellinen ja avoin itseään kohtaan. Kuten nuoruuden, myös aikuisuuden kuvauksessa on tarkkanäköisiä oivalluksia maallisen taivalluksen iloista ja suruista. Kyseessä on kipeitä aiheita taidolla, lämmöllä ja huumorilla käsittelevä pieni suuri elokuva.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.