Jukka Tarkiaisen ”Jättiläinen” on valokuvaaja Eberhard Grossgasteigerin kanssa toteutettu kollaasi. Italialaista vuoristokuvaa taiteilijan kasvoihin yhdistävä teos on esillä Äkäslompolon Ars Nartae -näyttelyssä (s. 18–20).
Jukka Tarkiainen (1961 Tervola) on pohjoinen bändimuusikko, joka on laajentanut ilmaisuaan valokuvan ja elokuvan puolelle. Tarkiaisen tunnetuimpia bändejä ovat Rovaniemen taidepalkinnon vuonna 1995 vastaanottanut Jalla Jalla ja Lapin läänin taidetoimikunnan taidepalkinnon 2005 saanut Desert Planet.
Rovaniemeläinen Jalla Jalla (ks. esim. Kaltio 1/2014) soitti indierockia pääosin 1980–1990-luvuilla ja kiersi kotimaan ohella Euroopassa. Yhtyeen levyjä on julkaistu Englannissa ja Yhdysvalloissa. Myös elektronista tanssimusiikkia esittävän Desert Planetin (ks. Kaltio 4/2003) levyjä on julkaistu Keski-Euroopassa. Yhtyeen musiikissa on vaikutteita varhaisista videopeleistä. ja bändin hauskat avaruusaiheiset musiikkivideot nauttivat kulttimainetta ympäri maailmaa.
Elokuvan pariin Tarkiainen on edennyt musiikkivideoiden kautta. Hän on dokumentoinut Juha Hurmeen ”Operaatio Paulaharju” -erämaateatterin esityksiä sekä tuottanut muutaman lyhyen dokkarin, musiikkivideon ja musiikkipainotteisen lyhytelokuvan. ”Operaatio Paulaharju” -dokumentit voi katsoa Oulun kulttuuritapahtumayhdistyksen 2020 perustaman Pohjoinen kulttuurivirta -verkkokanavan kautta (www.pohjoinenkulttuurivirta.fi).
Tarkiainen on ohjannut videoita myös Sodankylän elokuvajuhlille ja johtanut festivaalin valokuvausryhmää. Syksyllä 2021 hän julkaisi riemastuttavan valokuvataidekirjan Mies ja koira, joka julkistettiin totta kai Sodankylässä Tarkiaisen taidetta esittelevällä Jukka-festarilla.
Sodankylän Askassa asuva ja työskentelevä Jukka Tarkiainen toimii myös kulttuuriyhdistys Puhu Jänikselle ry:n hallituksessa. Kulttuurista ja taiteesta keskustelua edistävä Puhu Jänikselle järjestää myös Pientä Runofestivaalia, joka tapahtuu Sodankylässä Porttikosken lavalla tänä vuonna 30.6.–2.7.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Elina Sallisen esikoiskokoelma erottuu ”rauhallisilla, paikoin pysähdyksiin jäävillä fragmenteillaan”, Kaltion Matti A. Kemi kirjoittaa. Kehät sai vuoden 2024 Kritiikin Kannukset -palkinnon.
Oululaisen ravintolan kellari täyttyy kerran kuukaudessa ihmisistä, jotka haluavat kuulla ja puhua runoa. Miksi? Emma Hirvisalo selvitti asiaa Kellarikollektiivilta.
Päätoimittaja haluaa olla yhdessä. Ei tietenkään aina, mutta kuitenkin. Ehkä Kaltiokin voi helpottaa ihmisiä löytämään toisiaan.
Vuoden ensimmäinen kansiteos on Rovaniemen taidemuseon näyttelystä Shifting Ground – Muuttuva maa poimittu Maria Huhmarniemen ”Suunnitelma ei valmistunut”, joka on […]
Tekstiilitaiteilijat TEXO ry myönsi tammikuussa Vuoden tekstiilitaiteilija 2024 -palkinnon Ariadna Donnerille Rovaniemen taidemuseon Kuvan kutojat -yhteisnäyttelyn puitteissa kulttuuritalo Korundissa. Kuhmon […]
Valtion rahoitus suomalaisen kulttuurin kentälle on muuttumassa nopeaa tahtia. Petteri Orpon hallitus leikkaa lähes kaikesta, ja yleiseurooppalainen linjaus on suunnata […]
Kristinuskosta piti pyyhkiä pois Jeesuksen väkivallattomuuden oppi, jotta siitä saattoi kasvaa Rooman valtionuskonto, Kari Kannala kirjoittaa. Monijumalaiset ”pakanauskonnot” olivat suvaitsevaisia. […]
On tammikuu. Olen menossa tuntemattomien naisten kanssa saunaan. Minun piti alun perin haastatella vastikään tehtävässään aloittanutta Oulun Rantasaunaseura ry:n tuottajaa […]
Tarina alkaa (tietenkin) siitä, kun korporaatiopiru puvussaan kiipeää tunturiin hakemaan allekirjoitusta kauppakirjaan humaanilta maanomistajalta. ”Kaivosala on tulevaisuutta. Sahojen aika on […]
