Dance Hack, yleisöesitys. 25.8.2017, Oulun ammattikorkeakoulun sali.
Digitaalitaiteilija John Collingswoodin ja koreografi, tanssija Tanja Råmanin muodostama TaikaBox järjesti elokuussa yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa toista kertaa Dance Hack -verkostoitumistapahtuman. Mediataiteilijat ja tanssijat kokoontuivat muutaman päivän ajaksi ideoimaan ja kokeilemaan käytännössä tapoja, joilla tanssia ja teknologiaa voi yhdistää. Yhteistyökumppaneiden tarjoamat laitteet ja sovellukset jaettiin työryhmien kesken, ja kukin ryhmä tutki niiden pohjalta liikkeen ja teknologian vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Syntyneet luomukset esitettiin tapahtuman lopuksi yleisölle.
Alussa varoitetaan, että esitykset eivät ole valmiita teoksia vaan pikemminkin keskeneräisiä kokeiluja. Yleisöä ohjeistetaan myös tarkasti, miten eri tiloihin pitää liikkua ja mihin niissä tulee asettua.
Ensimmäiseen saliin täytyy kiirehtiä. Tanssilattian reunalla on tanssija, joka osoittaa kämmenellään ilmassa leijuvaa drone-lennokkia kohti ikään kuin pidätellen sitä ilmassa. Taustalla on kaksi tanssijaa, jotka alkavat pikkuhiljaa liikkua ja ottaa kontaktia lennokkiin ohjaillen sitä haluamiinsa suuntiin. Lähestyminen on varovaista ja tutkailevaa. Lennokkiin liitetty kamera heijastaa live-videokuvaa lavasteseinille.
Seuraavassa tilassa on pimeää. Huomion varastaa yleisön kanssa samaan linjaan asetettu robottikäsi, jonka päähän on kiinnitetty valo. Liikkuessaan robotti tuottaa aavemaista, mekaanista ääntä. Tanssijat lymyävät pimeässä tilassa, kunnes robotti havaitessaan liikettä tähtää valokeilansa heihin. Tanssijat hakeutuvat vuorotellen valokeilaan kilpaillen lopulta robotin huomiosta. Yhdellä tanssijoista on tilanteeseen sopivasti aurinkolasit päässään kohdevalon ikuistaessa hänen tyylitellyn poseerauksensa tuolilla.
Kolmannessa huoneessa keskiössä on ääni. Tanssijan rintaan on kiinnitetty mikrofoni, jonka kautta saapuvaa ääntä muokataan digitaalisesti. Alussa tilan valtaa mystinen ja voimakas kurkkulaulantaa muistuttava äänimaailma. Muutoin pimeässä huoneessa seinille heijastuu värikkäistä linjoista ja muodoista kehittyvä, elävä visuaalinen ympäristö. Ääniefekteillä testailu yltyy välillä säpsäyttäviksi huudoiksi ja kiljahduksiksi, ja tanssijoiden liike mukailee intensiteettiä.
Viimeisessä näyttämösalissa tanssijat maalaavat liikkeillään tanssialustaa vaaleaksi ja sitten takaisin tummaksi. Mattoon ilmestyvät visualisoinnit muodostuvat tanssijoiden liikettä havainnoivan infrapunateknologian, yläpuolelle sijoitetun projektorin ja erilaisten efektien avulla. Liikekieli ammentaa vahvasti nykytanssista. Vaihtelevuutta tuo nopeampi pätkä, jonka tyyli tuo mieleen jonkin alkukantaisen heimotanssin.
Kaiken kaikkiaan esityskokonaisuuden tunnelma on hämyisä, etäinen ja kokeileva. Tanssikoreografioissa korostuu varovainen mutta kiinnostunut lähestyminen teknologiaan: koitetaan ottaa kontaktia, löytää tapoja kommunikoida ja toimia yhdessä. Samalla esiintyjät tutkivat omaa suhtautumistaan uuteen elementtiin.
Robottien korostetut mekaaniset äänet ja niiden jäykkä liikekieli luovat aavemaisen ja jännittyneen vaikutelman. Laitteiden ja efektien operoimisesta vastaavat teknikot ja äänisuunnittelijat pysyttelevät pimennossa taka-alalla. Uusi teknologia on uteliaisuutta herättävää, ja myös yleisö joutuu esityksissä kohtaamaan omia tuntemuksiaan ja epäluulojaan, joita ihmisen ja koneen vuorovaikutus aiheuttaa.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista.” Matti A. Kemi arvioi syksyllä suurempaa menestystä saavuttamattoman Spede-elokuvan.
Oulun teatterin Post-Kabareen ”sävyisä kantaaottavuus tuntuu kompromissilta silkan viihteen ja terävän herättelyn välillä”, kriitikko Tenka Issakainen toteaa pikkujouluajan kantaesityksestä.
Mummola ei ole se tavanomaisin jouluelokuva. Tia Kouvon 10.11.2023 teatteriensi-iltansa saaneen esikoispitkän arvioi Kaltiolle ilahduttavaksi Matti A. Kemi.
”Mutta jotain on tapahtunut, ja toivottavasti tapahtuminen jatkuu.” Päätoimittaja on juuttunut jonkinlaiseen… no, juuttunut. Juuttunut.
”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.”
”Yhtään puhdasta arkkia ei löydy, vaikka käyn läpi koko talon. Muistan toissaviikolla ajatelleeni, että paperi on aika vähissä, mutta riisiäkään en käynyt ostamassa. Sitä paitsi paperin ostaminen tuntuu yhtä väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta kuin pottujen ostaminen.”
”Kyseessä on myös hieman vahingossa Suomen suurin raanukokoelma sekä arkisto.” Amanda Hakoköngäs jututti Elina Juopperia tämän ”Perintö”-teoksen tiimoilta.
”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.
Kai Aareleidin Tyyni valtameri on ”samalla kertaa rakkaustarinoiden risteytys ja ikkunoita virolaiseen menneisyyteen avaava historia”, Risto Kormilainen kirjoittaa.
Ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Je’vida saa ensi-iltansa 20.10.2023. Jenny Kangasvuo arvioi Katja Gauriloffin viimeisimmän ohjaustyön.
