Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Kirjailija Arvo Tuominen vastaa Ville Hytösen kirjakritiikkiin, joka on julkaistu täällä>>
Kiitän Kaltiota Vladimir Putin koko tarina -kirjani saamasta huomiosta, mutta samalla on todettava, että Ville Hytösen laatimaan lyhyeen kirjoitukseen mahtuu hämmentävän runsaasti sekä asennetta että asiavirheitä. Sitä lukiessa tuntuu, kuin käsittelyn kohteena olisi kokonaan toinen teos.
Vain eräänä esimerkkinä vääristelystä mainittakoon, että Kaltion kirjoituksessa väitetään minun istuneen ”pietarilaisliikemiesten kanssa hotellin aulassa katsomassa mielenosoituksia”, kun taas kirjassani kuvaan tilanteen seuraavasti: ”Minäkin suuntasin pietarilaisystäväni historioitsija Lev Lurien kanssa huhtikuun 5. päivänä Iisakinaukiolle, jolle oli kokoontunut ehkä parisen tuhatta mielenosoittajaa. Omon hajotti mielenosoituksen. Minut pidätettiin kahdesti, mutta puhuin itseni vapaaksi. Vetäydyin seuraamaan tilannetta viereisen hotelli Astorian baarista käsin. Siellä kohtasin vanhan tuttavani kasinokuningas Pekka Salmen.” Osallistuin siis itsekin Putinin vastaiseen mielenosoitukseen ja tapasin vain yhden liikemiehen ja tämäkin suomalainen. Hytösen versio on siis sitä vaihtoehtoista totuutta itseään.
Toisin kuin Hytönen väittää, en myöskään ihaile Putinin katupoikamaisuutta, en hänen arvokellojaan, en hyväksy Tšetšenian toimia, enkä ole saunonut turvallisuusorganisaatioiden edustajien kanssa jne.
Lyhyeen arvioon on mahtunut myös kiusallisia huolimattomuusvirheitä. Näin esimerkiksi, kun Kabaevasta on tehty Kabakova ja Tšetšeniakin kirjoitettu väärin.
Kun aivan perusasiatkin ovat pielessä, niin en osaa ottaa henkilööni kohdistuvaa mollausta kovinkaan vakavasti, mutta olen toki presidentti Sauli Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että ”Antipatian kehittäminen toista vastaan on hyvin vaarallinen ilmiö.”
Kaltiossa murmanskilaisen kapakkapuheen tasoiseksi leimattu kirjani on kuitenkin sekoittanut jotenkin Ville Hytösen ajan tajun, sillä hän kirjoittaa ajattelustani, että ”Aleksei Navalnyin myrkytyksen alla jotkut ajatukset Venäjän kehityksestä tuntuvat ylioptimistisilta.” Tämän syytökseen suhteen minulla on kuitenkin pitävä alibi, sillä kirja on julkaistu vuosi ennen myrkytystä. Sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Pietari Arvo Tuomisen matkassa ja Suomi & Venäjä koko tarina. Yhdessä Vladimir Putin koko tarinan kanssa ne muodostavat troikan. Toivottavasti Kaltio esittelee myös muut teokset, mutta tosiasioiden pohjalta.
Arvo Tuominen
Arvo Tuominen luennoi troikan kirjoistaan Ylivieskan Kulttuurikeskus Akustiikassa torstaina 5.11.2020 kello 18–20 sekä Oulussa Pohjankartanon salissa perjantaina 6.11.2020 kello 18.00–19.30. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.