Helteisen rannan runot

Ville Hytönen: Bilbao! 63 s. Aviador 2025.

Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa. Aistikkaan näköisessä kirjassa on jonkin verran virolaisen taiteilijaklassikon Eduard Wiiraltin kuvitusta.

Edellä mainitusta voinee jo arvailla, että Ville Hytönen on kaikkein matkustelleimpia kirjailijoitamme – eikä sillä hyvä, hän myös asuu Viron pohjoisrannikolla pienessä majakkakylässä. Mikä kirjassa siis on Suomenlahtea, mikä Biskajanlahtea? Kysymys on yhtä kiintoisa kuin turhakin, tietysti kyse on ennen muuta yleistyksestä, mielenmaisemista – ja silti myös maantieteellisistä maisemista.

Eletään helteistä kesää. Kirjan alaotsikko on ”48 astetta” – ne viittaavat Anders Celsiuksen laatiman, meille tutuimman lämpömittarin lukemiin, joita Bilbaossa tuolloin koetaan. ”’Tänä kesänä varastoidaan eniten ruumiita sitten/ sisällissodan”, mies sanoi. Cassilda Iturrizarin puistossa/ makasi koira kuolemankielissä. Ei olisi mitään syytä tilata/ oratuomenmarjaviinaa.”

Euroopan ilmastossa on viime vuosina eletty tukalan helteisiä kesiä. Siinä katsannossa Hytösen kirjaa voisi pitää myös ilmastopuheenvuorona, mutta missään nimessä aiheet eivät rajoitu tähän. Yhtä lailla on käsillä eroottinen tarina. Nainen ja mies kohtaavat ja riittävästi lemmittyään loittonevat tahoilleen, ”nainen kohti rautatieasemaa, mies jonnekin merelle, sillä hän ei voinut mennä kotiin.” Eroottiset suhteet ovat usein opettavaisia kokemuksia, niin tässäkin. Lisäksi on muistettava kirjan baskilainen aspekti. Saamelaisten, friisien ja sorbien tapaan baskit ovat eurooppalainen kansakunta ilman omaa valtiota usean maan alueella.

Ville Hytönen tunnetaan myös lastenkirjailijana. Se on laji, jossa paljon syvennytään kieleen, niin sen helppoon ymmärrettävyyteen kuin monitahoiseen leikkisyyteen. Kun tämä yhdistyy jatkuvaan elämiseen Eestin lähisukukielisessä ympäristössä, ei ole ihme, jos Bilbao!-kokoelman kielenparsi on eloisa, kuten runoteokselta sopii toivoakin.

Painostava helle saa lintuja putoamaan hengettöminä lennostaan. Osaksi kirjassa on angstinen tunnelma – mutta vain osaksi. Kun teoksen laskee käsistään, on keskeinen tunne helpotus. Ei suinkaan siksi, että pääsi eroon luku-urakasta, vaan koska on samastuen seurannut runotarinan henkilöiden selviytymistä. Lukija on oppinut pitämään heidän puoltaan.

Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet

1-2/2025

Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

  • Emma Auvinen
  • Anniina Väisänen
  • Janette Kotivirta
  • Otto Snellman
Kaltio – Pääkirjoitus

Aika velikultaa muistot

3/2025

Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]

  • Paavo J. Heinonen

Kannessa: Sinisimpukat

3/2025

Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]

  • Paavo J. Heinonen
Kaltio – Kirja-arvio

Runollinen ajankuva

3/2025

Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”

  • Risto Kormilainen
Kaltio – Kirja-arvio

Vesien äärellä

3/2025

”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”

  • Marjo Jääskä

Maa suojelun ja puolustamisen ristivedossa

1-2/2025

Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.

  • Lotta Lautala