Ville Hytönen: Bilbao! 63 s. Aviador 2025.
Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa. Aistikkaan näköisessä kirjassa on jonkin verran virolaisen taiteilijaklassikon Eduard Wiiraltin kuvitusta.
Edellä mainitusta voinee jo arvailla, että Ville Hytönen on kaikkein matkustelleimpia kirjailijoitamme – eikä sillä hyvä, hän myös asuu Viron pohjoisrannikolla pienessä majakkakylässä. Mikä kirjassa siis on Suomenlahtea, mikä Biskajanlahtea? Kysymys on yhtä kiintoisa kuin turhakin, tietysti kyse on ennen muuta yleistyksestä, mielenmaisemista – ja silti myös maantieteellisistä maisemista.
Eletään helteistä kesää. Kirjan alaotsikko on ”48 astetta” – ne viittaavat Anders Celsiuksen laatiman, meille tutuimman lämpömittarin lukemiin, joita Bilbaossa tuolloin koetaan. ”’Tänä kesänä varastoidaan eniten ruumiita sitten/ sisällissodan”, mies sanoi. Cassilda Iturrizarin puistossa/ makasi koira kuolemankielissä. Ei olisi mitään syytä tilata/ oratuomenmarjaviinaa.”
Euroopan ilmastossa on viime vuosina eletty tukalan helteisiä kesiä. Siinä katsannossa Hytösen kirjaa voisi pitää myös ilmastopuheenvuorona, mutta missään nimessä aiheet eivät rajoitu tähän. Yhtä lailla on käsillä eroottinen tarina. Nainen ja mies kohtaavat ja riittävästi lemmittyään loittonevat tahoilleen, ”nainen kohti rautatieasemaa, mies jonnekin merelle, sillä hän ei voinut mennä kotiin.” Eroottiset suhteet ovat usein opettavaisia kokemuksia, niin tässäkin. Lisäksi on muistettava kirjan baskilainen aspekti. Saamelaisten, friisien ja sorbien tapaan baskit ovat eurooppalainen kansakunta ilman omaa valtiota usean maan alueella.
Ville Hytönen tunnetaan myös lastenkirjailijana. Se on laji, jossa paljon syvennytään kieleen, niin sen helppoon ymmärrettävyyteen kuin monitahoiseen leikkisyyteen. Kun tämä yhdistyy jatkuvaan elämiseen Eestin lähisukukielisessä ympäristössä, ei ole ihme, jos Bilbao!-kokoelman kielenparsi on eloisa, kuten runoteokselta sopii toivoakin.
Painostava helle saa lintuja putoamaan hengettöminä lennostaan. Osaksi kirjassa on angstinen tunnelma – mutta vain osaksi. Kun teoksen laskee käsistään, on keskeinen tunne helpotus. Ei suinkaan siksi, että pääsi eroon luku-urakasta, vaan koska on samastuen seurannut runotarinan henkilöiden selviytymistä. Lukija on oppinut pitämään heidän puoltaan.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
