The Eye The fear of insects is no doubt one of the most singular and most developed of these horrors as is, one is surprised to note, the fear of the eye. It seems impossible, in fact, to judge the eye using any word other than seductive, since nothing is more attractive in the bodies of animals and men. But extreme seductiveness is probably at the boundary of horror. (Georges Bataille)
Before departing for Mustarinda, a friend warned me that the swamps wouldn’t be there at this time of year. It is interesting to consider how some things are perceived as less present when they are concealed from vision, while others remain intact. As the April residency commenced each of us set about our daily trips into the woods in search of various sightings; the perfect fallen tree, a rare woodpecker, a new snow crystallization. I hunted for suonsilmät (swamp/bog eyes).
The little peepers of insects are bountiful on the swamp in summer, in the puddles, on the ground, and in the air, one is inescapably being watched and watching. It is no place for anyone suffering from scopophobia, but rather a place of decadent watchers. Mosquito clouds buzz in the air; each and every compound eye containing thousands of six-sided lenses, simultaneously watching in all directions for a sudden movement. The whirligig beetles float on the pools of water with their heads on the boundary between water and air, compound eyes divided into two parts simultaneously seeing above and below (Rolston 2000, 592).
To the human eyes, the cyclops eye of the water flea appears an evolutionary mutant. Then there are a plethora of microscopic animals and unicellular organisms sensing their way around without an eye to see. Now, strangely enough, recent research has solved the long standing evolutionary mystery of the human vertebrate eye, finding genetic information gained from a sightless bacteria was the key in developing the light sensitive vertebrate eye (Kalluraya et al. 2023, 1). For the sake of creating vision lore, our very own eyes could very well have developed from bacteria that originated in a swamp or bog eye. The suonsilmä is considered to be a most decadent and enchanting space, both feared and revered. A watchful eye that is also a mouth, a thrilling evolutionary feature indeed.
There was over a metre of snow covering the swamps at Mustarinda in early spring, and the likelihood of seeing any type of eyes was decreased. Yet, I set out in search of the suosilmät on the nearest three swamps. I found a spot on the first swamp where the snow had slumped, signaling activity below, but no eye appeared. I was advised that there was an eye on the second swamp, and after closer investigation I did indeed find an open eye there. To my amazement from atop the snow, I peered down at a glistening peaty green eye, as it peered back up. It occurred to me at that moment that the eye was surprisingly alert in nature and that the swamp might not be sleeping after all. Was it swamp gasses or swamp hydrology keeping it alert under the snow?
I knew the time was growing short to prepare for the fruitful months of summer which lie ahead, the snow wouldn’t last much longer and I would need suosilmä boots for the upcoming explorations. Back at Mustarinda house, I collected flotation devices from all the nearest recycling centres and set to work creating the required decadent suosilmä workwear. It is of course of vital importance to stay afloat the suosilmät in order to ensure the swamps’ healthy hydrology is not disturbed.
Swamp fountains: Bataille, G.: ”Eye”. Teoksessa Visions of Excess: Selected Writings, 1927–1939., kääntänyt ja toimittanut Allan Stoekl, University of Minnesota Press 1985. http://www.totuusradio.fi/wordpress/wp-content/uploads/2010/09/bataille-visions-of-excess.pdf Kalluraya, C. A., Weitzel, A. J., Tsu, B.V., & Daugherty, M.D.: ”Bacterial origin of a key innovation in the evolution of the vertebrate eye”. Proceedings of the National Academy of Sciences 120(16), 2023. https://doi.org/10.1073/pnas.2214815120. Rolston, H.: ”Aesthetics in the Swamps”. Perspectives in Biology and Medicine 43(4), 2000. https://muse.jhu.edu/article/26010
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Henkilödokumenttina kokonaisuus on eheä, antaa katsojalleen tilaa pohtia, eikä ole sensaatiohakuinen.” Matti A. Kemi arvioi Ari Matikaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Tiedustelija.
Raahen Galleria Myötätuulessa syys-marraskuussa 2024 esitetty Minna Kangasmaan näyttely In Progress tekee havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]