Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Vallan ja rakkauden neonvihreä baletti
Elokuvatuotantoyhtiö Made / Ad Astra Films: Sydänpeto. 102 min. Ensi-ilta 4.11.2022. K16.
Ohjaus ja käsikirjoitus Aino Suni, kuvaus Kerttu Hakkarainen, leikkaus Ville Hakonen ja Thibault Hague, äänisuunnittelu Nico Berthold, maskeeraussuunnittelu Audrey Crepin, pukusuunnittelu Julia Fouroux, lavastussuunnittelu Mathilde Ferry, musiikki JB Dunckel.
Rooleissa: Elsi Sloan, Carmen Kassovitz, Adel Bencherif, Lucille Guillaume, Juho Milonoff, Rebekka Kuukka, Antti Autio.
Nuori räppäri Elina (Elsi Sloan), ranskalaisen äidin ja suomalaisen isän jälkikasvu, repäistään juuriltaan jostain helsinkiläisestä betonilähiöstä ja yritetään istuttaa Ranskan Rivieralle äidin uuden miesystävän omistamaan kartanoon. Suomeen jää Elinalta paitsi kaveripiiri myös tyttöystävä Amanda, joka ei vaivaudu edes saattamaan ja joka muuton jälkeen vastailee viesteihin viiveellä. Ja mikä ärsyttävintä, Elinalla ei ole edes omaa tilaa kartanossa, vaan hänet sijoitetaan uuden siskopuolen Sofian (Carmen Kassowitz) pinkkiin huoneeseen.
Löysiin vaatteisiin pukeutuva, siilitukkainen ja kalpea Elina törröttää vieraana olentona hyväkäytöksisten, yläluokkaisten ranskalaisten keskellä. Äidin uudet tuttavat jakelevat poskisuukkoja, ja yrmeä räppäri viihtyisi paremmin missä tahansa muualla kuin heidän kanssaan klassisen baletin äärellä.
Ensikohtaaminen balettia tanssivan Sofian kanssa kuitenkin riisuu Elinan yrmeydestä. Kurinalainen Sofia opiskelee ahkerasti tanssia; osittain omasta halustaan, osittain tiukan isänsä vaatimuksesta. Suorittamisen vastapainoksi Sofia polttelee pilveä, nauttii MDMA:ta ja paneskelee ympäriinsä, mutta kiiruhtaa rankimpienkin bileiden jälkeen tanssitunneille.
Kaunis ja tumma Sofia houkuttelee luokseen ja työntää pois. Onko ihme, että Elina rakastuu täysillä? Sofia saa Elinan inspiraation heräämään. Suomeksi räpännyt Elina alkaa tehdä riimejä ranskaksi, ja ne saavat paikallisessa skenessä innostuneen vastaanoton.
Elinan ja Sofian suhde on alusta asti vallan värittämä. Rakastuminen saa Elinan suostumaan arveluttaviinkin asioihin, kun Sofia vain pyytää. Esiintymisjännitystä poteva Sofia voi kuitenkin tukeutua Elinaan toisella tavoin kuin tanssijaystäviinsä, joille on esitettävä, että kaikki on hyvin. Välillä Sofia hakeutuu Elinan kaulaan ja kainaloon ja ilmassa on molemminpuolista ihastusta, välillä hän kerjää nautintoa ja hyväksyntää varsinkin pojilta ja miehiltä ja jättää Elinan ulkopuolelle.
Elina haluaa Sofiaa ja Sofian, mutta Sofiasta ei saa otetta. Niinpä Elina ajautuu sotkemaan Sofian suhteita muihin, ensin vahingossa ja sitten tarkoituksella. Elina käyttää valtaansa näkymättömissä, somen ja kamerakännykän avulla, siinä missä Sofia hyväksikäyttää Elinaa avoimesti. Kaikki, mitä Elina tekee, liittyy jollain lailla Sofiaan: hän ei anna mahdollisuutta uusille ystävyyksille, suhteille tai muille ihastuksille, vaan kaikki on alisteista Sofiaa kohtaan tunnetuille, pakkomielteeksi kääntyvälle rakkaudelle.
Sekä Elinassa että Sofiassa on julmuutta, mutta ei ilkeyttä. Elina on julma sille, joka on hänelle rakkain, Sofia taas ei edes huomaa omaa julmuuttaan eikä myöskään Elinan tunteita tai aitoa kiintymystä. ”Häivy! En saa unta, kun itket!” on yksi välinpitämättömyydessään julmimpia repliikkejä, joita missään elokuvassa on kuultu.
Elinan roolissa on muusikko Elsi Sloan, joka ei ollut juurikaan näytellyt ennen Sydänpetoa mutta on sittemmin esiintynyt muun muassa Ylen tv-sarjassa Outo kesä. Sloan välittää Elinan vierauden tunteen erinomaisesti: Elina on ilmeettömästi jurottava ja jäykkä teini, joka ei puhu juuri mitään, ja jos puhuukin, niin äreään sävyyn, kunnes Sofia saa ilmeen pehmenemään, suupielen venymään hymyyn melkein vahingossa. Liikkumattomuus ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta, ja Sloan tuo Elinan jähmeisiin eleisiin ja katseeseen vaanivan pedon jännittyneisyyttä.
Carmen Kassowitzin esittämä Sofia puolestaan on juuri sellainen ylimaallisen ihana tyttö, jollaiseen jokainen naisista seksuaalis-romanttisesti kiinnostunut ihminen muistaa joskus ihastuneensa. Sofian ihanuus on suorastaan liioiteltua: hän on sekä klassinen herkkä ballerina tyllihameineen että kinky-henkinen nykytanssija mustissa nahkahihnoissa. Hän makailee auringossa uima-altaalla ja bilettää meikattuna, antaa Elinan ja katsojan katseen seurata itseään. Sofian hahmo on rakennettu taitavasti, ja katsoja ymmärtää sydänjuuriaan myöten, miksi Elina suostuu hänen takiaan vaarallisiin valtapeleihin ja on valmis ylittämään kaikki rajat.
Ranskan Rivieralle on sijoitettu lukuisia elokuvia, joissa auringon hehkussa laiskasti hautuvat tunteet purskahtelevat kiihkeästi pinnalle kun hikinen yö laskeutuu. Elokuva viittaileekin Rivieran elokuvalliseen kliseisyyteen muutamilla nopeilla montaaseilla maisemista, käärmeistä ja alastomista auringonottajista. Riviera on elokuvassa yhtä aikaa sekä rosoisen arkinen että ylellisen outo. Miljonäärien lapset pitävät koristeellisissa palatseissa käty-bileitä ja kauniin ruoka-annoksen nauttimisen sijaan puutarhapäivällisellä äksyillään ja juodaan pelkkää punkkua kalsarit jalassa. Teinit ovat teinejä vanhempien tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta, ja rakastuminen ilman vastakaikua tuntuu ihan yhtä kamalalta Rivieran auringossa kuin marraskuisessa Pohjolassa.
Musiikki kannattelee elokuvaa. Musiikin on säveltänyt on JB Dunckel, ja ääniraidalla kuullaan paitsi Elsi Sloania myös ranskalaista feministiräppäri Chillaa ja Mercedes Bentsoa, jota käsittelevän dokumentin Ei koskaan enää (2019) Aino Suni on aiemmin ohjannut. Bentson aggressiiviset biisit sanoittavat osuvasti Elinan sekavia tunteita useissa kohtauksissa. Elinan Suomeen jäävää tyttöystävää puolestaan esittää räppäri Yeboyah, joten suomalainen ja ranskalainen skene kietoutuvat elokuvassa yhteen. Elokuvan tunnusbiisi, Elinan Sofialle kirjoittama rakkaudentunnustus ”L’enfer á deux” jää soimaan pitkäksi aikaa päähän, varsinkin sen kertosäkeessä toistuva vuoroin uhkaava ja vuoroin epätoivoinen huuto ”Sofiaaa!”
Sydänpeto on keski-ikäiselle katsojalle matka omaan menneisyyteen, myöhäisen teini-iän ja varhaisen aikuisuuden vuosiin, jolloin rakastumisella pystyi perustelemaan itselleen mitä tahansa, ja jolloin tunteiden vallassa tehtiin järjettömiä ja vaarallisia asioita.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.